Hirsitalon remppaa; epätoivosta toivoon

Lauvantain aamupäivä meni lähes kokonaan hirsiseinien tarkempaan tutkimisseen. Tien puolen päätyseinää ku kolisteltiin kirveen ja sorkkarauvan kans, huomattiin että siitähän on monesta kohtaa hirret ihan sököjä. Ei vain se ikkunan alusta joka me aikasemmin huomattiin.

Kierrettiin koko talo. Purettin nurkista pintalauvotukset jotta nähhään millasesa kunnosa nurkat on. Yks nurkka ku oli aikalailla tupajumin tuhuama, niin pieni peleko oli, että kaikki muutkin nurkat on saanu saman kohtalon. Ei tarvinnu kovin luijaa vasaralla takua, ku hirsiin tuli reikiä.

Talon senistä löyty niin palijo kohtia, joihin pitäs uusia hirret, että meille iski epätoivo. Vaari tuumas, että ny pittää miettiä ja tuumata mitä tehhään. Jatketaanko me tätä vai lyyväänkö hanskat tiskiin. Tuli semmonen olo, että tähänkö tää tyssäs.
 Vaari tuumas, että ku itellä ei oo riittävästi tietua miten tämä homma pitäs tehä, tarvittas joku joka tietäs vähä enemmän. Sannoin, että kai sitäki asijaa voijaan rukkoilla.
Rukkoilin tämän asijan puolesta, totesin vain lopuksi, että maanantaiksi joku tullee.

Lauvantaina iltapäivällä käväsi naapurin mies kahtomasa tilannetta misä mennään. Hän ku näki, että pihamaalla on uuvet hirret totes hän hyvin rauhallisesti, minäpä tuun maanantaina moottorisahan kans niin alamma vaihtammaan nuo hirret.

Sehän oli meille sellanen toivonkipinä, että innostuttiin samana iltana vielä laittammaan nostorauvat ja tunkit valamiiksi paikoilleen. Toki niitä piti vielä ennen varsinaista nostamista säätää ja varmistaa, että varmasti pysyvät paikoillaan.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                        Maanantai ku koitti...

Maanantaina kahteen mennesä oli päätyseinälle sahattuna uuvet hirret. Noatettiin ne paikalleen jotta näkkee miten ne siihen asettuu. Vielä ne pittää siitä ottaa alas ja asettaa pellariiveen kans paikalleen, tilikitä ja tukia että varmasti pysyvät.
                                                     

Kyllä tämä semmonen rojekti on, että välillä ihan hirvittää. Mutta tämä päivä osotti sen, että kyllä tästä selevitään ja homma etenee.