lauantai 2. heinäkuuta 2016

Hirsitalo remppaa; hirret tuli

Perijantai aamu valakeni hieman pilivisenä. Heräättiin hyvisä ajoin, että ehtiään laittaa kartano kuntoon hirsikuorman tulua varten. Eihän siinä muuta laittamista ollu, ku siirtää auto pois eestä ja kahtua ettei maahan jää mittään semmosta mikä vois aiheuttaa hankaluuksia.
Kello tais olla vähä yli kaheksan ku käveleskelin kartanolla ja kahtelin pilivistä taivasta, joka näytti siltä että hetken päästä tippasee vettä. Ei hyvä, aattelin. Hirret pitäs saaha kuivina kassaan.

Juttelin hetken aikaa Taivaan Isän kans. Selitin hälle, että tarvittas poutaa tälle tontille niin pitkäksi aikaa, että saahaan hirsikuorma purettua ja vielä laitettua katokset niitten päälle. Sen jäläkeen ei haittaa vaikka vettä tuliskin.

Yheksän aikoihin tuli hirsikuorma.
Purkaminen oli huomattavasti nopiempaa mitä lastaaminen. Apumiehiä oli sopivasti, joten homma kävi laatuun. Pari tuntia niin kärry oli tyhyjä ja kuski pääsi lähtemmään ajeleen kotiansa.
Lajiteltiin hirret niitten pittuuen mukkaan kolomeen eri kassaan.
Hirsikaupan yhteyvesä tuli kattopeltejä joista saatiin hirsille satteensuoja. Yhen kasan päälle piti laittaa pressu, ku pellit ei ihan riittäny. Kunhan ollaan otettu hirret mitä tarvitaan niin katos pittää kiinnittää kunnolla, jotta se kestää tuulet ja tuiskut.
Koko sen ajan ku tehtiin hommia oli satamatta ja aurinko paisto. Ku kaikki hirsikasat oli peitelty, pressun reunat saatu kiinnitettyä alako taivaalta tipahtelleen vesipisaroita.
Olin kiitollinen, hymy nousi suupieleen. Taas kerran meitä jeesattiin.

Ulukua kuuluu semmoset äänet, että taitaa olla vaari seinähirsiä sahhaamasa. Meenpä kahtommaan jos minusta ois vaikka jotaki apua, ellei muusa niin kahavin juonnisa. :)

2 kommenttia:

  1. Oli sen verran tärkeä pyyntö, että vastattiin siihen. :)

    VastaaPoista
  2. Olipa hyvä että keskustelit sopuisaan sävyyn yläkerran isännän kanssa niin saitte komeat hirret kuivana kasattua omalle pihalle.

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Suru

 Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...