Tuossaki istuu suuren suuri nalle, tuijottaen mua nappisilimillään. No nyt se katosi.
Pilivenhattarat liikku välillä verkkasesti, toisinaan taas vinhalla vauhilla, riippuen tuulien kulkusuunnasta ja voimakkuuesta.
Tuolla mennee delffiini ja sen takana monta kertaa suurempi, suurisuinen otus joka yrittää ahmaista delffiinin kitaansa. Otuksen leuvat ovat kohta saavuttamasa delffiinin, mitenhän tuosa käynee. Ehtiikö pilivenhattarat hajuammaan ja delffiini katuammaan ennenku se jää otuksen leukoihin?
Pilivenhattaroitten elämää jakso seurailla pitkiä aikoja. Mikäs niitä seuraillessa, ku aurinko paisto ja lämmitti mukavasti lapsen palijaita varpaita.
Ajatella, noitten pilivenhattaroitten takana on taivas.
Niin, taivas, taivaskoti josta monisa lauluisa laulettaan ja jonne Jeesus on sanonut menevänsä tekemään sijaa heille, jotka ovat sinne matkalla.
Taivaskoti on hengestä syntyneitten asuinpaikka. Sielä ei asu mittään epäpyhhää, eikä sinne pääse saastanen. Taivaskotona ei ole ikävää eikä sielä muisteta tämän ajan vaivoja eikä murheita.
Taivaasa ootettaan sinne tulevaa joukkoa, se ku täyttyy sitte alakaa juhulat.
| " |
Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
|
Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen."
Joh. 14: 2-3
|
Minä katselen vieläkin pilviä sillä silmällä. :)
VastaaPoistaItsekin tuli lapsena katseltua pilvien hahmoja ja hauskaa se on niitten kulkua nytkin joskus katsella. Välillä kulkevat tosi kovaakin ja joskus ei liikettä tunnu olevan lainkaan. Tuo raamatunkohta on yksi suosikkini. Kun olin lapsi, isä luetti minulla ääneen tuota lukua itselleen. Olin sen jo aikuisena unohtanut, mutta ihmettelin joskus miten juuri tuo on jäänyt niin mieleeni ja äiti sitten muistutti siitä ääneen lukemisesta.
VastaaPoista