Luppaan, että tulevanakin vuonna jatkan kirijottelua ja neuloosi harrastusta, sikälimikäli pää ja käjet pellaa.
Vuojen viimeset töppöset tein hahtuvasta. Helepot tehä, ku kaikki kerrokset on oiken neuletta.
Valamiit töppöset huovutin ja päälle tein koristeeksi kukkasen neulahuovutuksella.
Kiitos kuluneesta vuodesta ja oikein hyvvää alkavaa vuotta.
torstai 31. joulukuuta 2015
maanantai 28. joulukuuta 2015
Niin ne päivät alakaa pitenemmään
Aamupäivän auringonsätteet niin mukavasti puitten lomasta pilikottaa.
Montakohan minnuuttia päivä on pitempi mitä eilen?
Pakkasta on - 16 astetta, oikeen mukava talavikeli. Liukasta on, ku välillä satanu vettä ja sitte pakastanu. Vaan kylläpä se siitä sullailee...pikkkuhilijaa.
Montakohan minnuuttia päivä on pitempi mitä eilen?
Pakkasta on - 16 astetta, oikeen mukava talavikeli. Liukasta on, ku välillä satanu vettä ja sitte pakastanu. Vaan kylläpä se siitä sullailee...pikkkuhilijaa.
Aurinko,
valon lähe verraton
energian tuoja
korvaamaton.
Se nostaa hymyn naamalle,
piristyksen mielelle.
Se on talaven
vitamiinipommi.
torstai 24. joulukuuta 2015
Hyvvää Joulua!
Ida Elinan laulun myötä haluan toivottaa kaikille lukijoilleni
oikein hyvvää ja rauhallista joulua.
keskiviikko 23. joulukuuta 2015
Anelmat ja Alwarit
Pikkusen meinas olla kiirus näitten sukkien tekemisen kans jotta ehtivät jouluksi valamiiksi.
Vaan hyvin ehin, jäi vielä vuorokausi aikaa jälijellekkin. :)
Anelmat, sinisenkirijavat.
Alwareihin eli miehen sukkiin tein pari kalakuvijoraitaa poiketen alakuperäsestä malllista. Muuten malli on kutakuinkin sama mitä Anelmisa. Näitä sukkia oli tosi kiva tehä kirijokuvijoitten vaihtelujen takia. Toinen kiva juttu on siinä, että jämälankoja saa tuhottua, ku kuvijoraitojen tekemisseen ei tarvita suurta määrää lankaa.
Vaan hyvin ehin, jäi vielä vuorokausi aikaa jälijellekkin. :)
Anelmat, sinisenkirijavat.
Alwareihin eli miehen sukkiin tein pari kalakuvijoraitaa poiketen alakuperäsestä malllista. Muuten malli on kutakuinkin sama mitä Anelmisa. Näitä sukkia oli tosi kiva tehä kirijokuvijoitten vaihtelujen takia. Toinen kiva juttu on siinä, että jämälankoja saa tuhottua, ku kuvijoraitojen tekemisseen ei tarvita suurta määrää lankaa.
torstai 17. joulukuuta 2015
Kiirettä?
Keskellä kiireen ja hälinän
touhun, melskeen maailman
ehditkö hetkeksi istahtaa
kuunnella hiljaista puhettaan.
Kuunnella sanomaa taivaista
joka auttaa ja lohduttaa vaivaista.
Ei ohitse käy hän yhdenkään
joka sydämensä avaa
vastaanottamaan
lahjan kultaakin kalliimman.
Se lahja ei kuihdu, ei murene.
Sitä riistää ei saajaltaan voi kukaan
ei toimi se tämän maailman mukaan.
sunnuntai 13. joulukuuta 2015
Kirppislöytöjä
Vaari kävi pari viikkua sitte kiertelemäsä kirppareita ja teki mukavia löytöjä.
Koboltin sininen puluputeskeitin, eli perkolaattori on aivan ihana. Sisältä on niin siisti ettei sillä oo kovin montaa kertaa taijettu kahavia keittää. Keitin on kaiketi -60 luvun tuotantua, oletettavasti Wear-Everin tekemä. Materiaali on alumiinia, nuppi ja kahava pakeliittia.
Arabian Ali sarijan pullalautanen, seittemän leivoslautasta, sokerikko ja kermakko olivat olleet yhesä kasasa kirpparin hyllyllä. Vaari oli kävelly ohi ja vilikassu hintaa, oho..voiko tuo olla tottakaan?
Vaari oli menny hieman sivummalle, kaivanu kännykän taskustaan kahtuakseen netistä mitä kyseiset tuotteet mahtanee maksaa. Hupsista!! Äkkiä takasi hyllylle, astijat kainaloon ja kassalle.
Ostajan tuuria, hinnottajalla ei oo ollu tietua eikä käsitystä misä hinnoisa Ali astijat liikkuu.
Ruusurasija, sen ostin ite kotikirppiksestä. Rasija on hieman huonokuntonen, sisäpuoli on meleko kulunu ja maalipinnasaki on pieniä rikkeitä. Puhistettiin rasija hyvin ja laitettiin siihen ölijyä, eipähän pitäs kovin pahasti ruostua. Kehenon kunnon takia tuohon ei viitti mittään ruoka-aineita laittaa, mut pikkuroinalle se on aivan verraton säilytyspaikka.
Mukavaa sunnuntaita !
Koboltin sininen puluputeskeitin, eli perkolaattori on aivan ihana. Sisältä on niin siisti ettei sillä oo kovin montaa kertaa taijettu kahavia keittää. Keitin on kaiketi -60 luvun tuotantua, oletettavasti Wear-Everin tekemä. Materiaali on alumiinia, nuppi ja kahava pakeliittia.
Arabian Ali sarijan pullalautanen, seittemän leivoslautasta, sokerikko ja kermakko olivat olleet yhesä kasasa kirpparin hyllyllä. Vaari oli kävelly ohi ja vilikassu hintaa, oho..voiko tuo olla tottakaan?
Vaari oli menny hieman sivummalle, kaivanu kännykän taskustaan kahtuakseen netistä mitä kyseiset tuotteet mahtanee maksaa. Hupsista!! Äkkiä takasi hyllylle, astijat kainaloon ja kassalle.
Ostajan tuuria, hinnottajalla ei oo ollu tietua eikä käsitystä misä hinnoisa Ali astijat liikkuu.
Ruusurasija, sen ostin ite kotikirppiksestä. Rasija on hieman huonokuntonen, sisäpuoli on meleko kulunu ja maalipinnasaki on pieniä rikkeitä. Puhistettiin rasija hyvin ja laitettiin siihen ölijyä, eipähän pitäs kovin pahasti ruostua. Kehenon kunnon takia tuohon ei viitti mittään ruoka-aineita laittaa, mut pikkuroinalle se on aivan verraton säilytyspaikka.
Mukavaa sunnuntaita !
perjantai 11. joulukuuta 2015
Joulumyyjäisten aikaa
Viikonlopulla on perinteiset kaks päiväset Pöykkölän joulumyyjäiset. Innostuinpa minäkin sinne viemään tuotteita myyntiin, ku löyty mukava kojunhoitaja jonka pöyvälle saan tavaraa viijä.
Ensin suunnittelin että varaisin oman pöyvän, mut se ois vaatinu sen, että ite olis pitäny olla kaiken aikaa paikalla. Nyt ei tarvi olla, kojunhoitaja huolehtii myynnistä. Toki hän ottaa tuotosta sitte oman ossuutensa, mut näkkeepähän sitte miten tämmönen systeemi käytännösä toimii.
Kojunhoitajalla on kaupungin keskustasa myyntipaikka, mihin oon jo pari viikkua sitte vieny käsitöitä myyntiin.
Myyjäiset järijestettään hieman sivummalla kaupungista. Kojunhoitaja kuskaapi tavarat kaupungin kojulta myyjäisiin joten sitäkään ei tarvi mun ite olla tekemäsä.
Mulle jää vain piparien, piparitalojen ja rekin kuskaaminen aamulla.
Piparitalot ja reet valamiina lähtöön.
Glutteenittomia pipareita tein yhen annoksen. Pittää illan päälle pakkailla nekin valamiiksi, ettei tuu aamulla hoppu.
Ensin suunnittelin että varaisin oman pöyvän, mut se ois vaatinu sen, että ite olis pitäny olla kaiken aikaa paikalla. Nyt ei tarvi olla, kojunhoitaja huolehtii myynnistä. Toki hän ottaa tuotosta sitte oman ossuutensa, mut näkkeepähän sitte miten tämmönen systeemi käytännösä toimii.
Kojunhoitajalla on kaupungin keskustasa myyntipaikka, mihin oon jo pari viikkua sitte vieny käsitöitä myyntiin.
Myyjäiset järijestettään hieman sivummalla kaupungista. Kojunhoitaja kuskaapi tavarat kaupungin kojulta myyjäisiin joten sitäkään ei tarvi mun ite olla tekemäsä.
Mulle jää vain piparien, piparitalojen ja rekin kuskaaminen aamulla.
Piparitalot ja reet valamiina lähtöön.
Glutteenittomia pipareita tein yhen annoksen. Pittää illan päälle pakkailla nekin valamiiksi, ettei tuu aamulla hoppu.
tiistai 8. joulukuuta 2015
Kahvikoukku ja Aerobie Aeropress
-vaari kirjottaa nyt-
Kahvikoukku ja Aerobie Aeropress
Elämäni voi jakaa monellakin rajapyykillä kahteen osaan.
Yksi sellainen on elämä ennen ja jälkeen kahvin löytämisen. Niin kauan kuin
luulin kahvin olevan vain kostariikaa ja juhlamokkaa, niin kahvi ei herättänyt
minkäänlaisia intohimoja. Muutos kahvielämässä sai alkunsa muutama vuosi sitten
kun Petri pyysi minua aamukahville. Rieskan, voin ja savuhirven kyytipojaksi
oli tietysti omenamehua ja kahvia. Se kahvi oli Petrin työmatkaltaan rajan
takaa tuomaa mörkkiä, joka oli ensi näkemältä niin mustaa, että mieleen tuli
kahvi, jota jouduimme velipojan kanssa juomaan Norjaan suuntautuneella nuoruuden
polkupyörämatkalla.
Liekö se oli Övertorneån tienoilla vai missä, kun vesisade
yllätti meidät pyöräilijät ja parkkeeasimme tienvarteen isojen puiden alle
suojaan. Puut olivat punaisen pikkumökin pihan laidassa ja kävi niin, että
kohta kuistin ovi aukesi ja portaille ilmestyi
lyhyenläntä joulutontun näköinen ukkeli.
– Sajettako pitelette siinä?
Ei kauaa tarvinnut jutella kun jo istuimme velipojan kanssa
ukon tuvassa kahvipöydän ääressä. Edessämme pöydällä oli sinisissä
emalimukeissa mustaakin mustempaa kahvia, joka oli niin sakeaksi keitettyä,
että lusikka melkein pysyi pystyssä keskellä mukia. Oman äitimme keittämään
Katriina-kahviin verrattuna ukon kahvi oli melekoista mörököllikahvia. Vaan
juotavahan se oli ja vieläpä kiitellen ukon vieraanvaraisuudesta. Sitä
kahvittelua ja kahvin sakeutta olemme sitten muistelleet vielä
vuosikymmenienkin jälkeen.
Petrin keittämä mörkki aamukahvi oli maultaan pehmeää ja
täynnä makua. En toki uskalla sanoa, että olisin maistanut siinä suklaan ja
pähkinän maun, mutta silti jo kolmannen kupillisen jälkeen olin koukussa.
Seuraavalla reissulla rajan taakse kävin ICAsta hakemassa muutaman paketin
erilaisia tummapaahtoisia kahveja. Siitä se alkoi kahvin löytämisen jälkeinen
elämä.
Tänä aamuna keitimme vaimon kanssa kahvit Gevalian Monsoon
–kahvista. Se on hyvällä tavalla
järisyttävän vahvaa niin väriltään kuin maultaankin. Pakko on kuiten sanoa,
että tämä ei ole ehkä paras ensikertalaisen valinta vahvojen kahvien maailmaan.
Saattaa nimittäin olla liiankin vahvaa ja liiankin paljon kahvilta maistuvaa…
mutta hyvää on ja koukuttaa kyllä jo kolmannen litran jälkeen.
Aamukahvit keitimme pressopannulla, mutta aamupäivän kahvit
keitin itselleni Aeropressillä.
Monsoon
on tosiaankin niin mustaa, että siihen minun on laitettava maitoa. Niinpä otin
maitopurkin jääkaapista ja lorautin kahviin loivennuksen. Pannessani purkkia
takaisin jääkaappiin, huomasin, että olin lorauttanut kahviin piimää.
Ensin meinasin kaataa kahvin suoraan viemäriin, mutta sitten
tuli mieleen, että enpä ole piimäkahvia koskaan juonut. Sekoitin piimän ja
kahvin ja aika lailla epäillen maistoin. Kävelin kuppi kourassa olohuoneeseen
ja istuin tukevasti. Otin toisen hörpyn piimäkahvista ja totesin, että tähän
kahviin piimä sopii oikein hyvin. Pitääpä tarkistaa mitä piimää se oli.
maanantai 7. joulukuuta 2015
Potturieskoja ja mozzarellapottupiirakoita
Eilen oli itsenäisyyspäivän lounas seurakunnassa. Lounaalta jäi ylimäärästä pottumuusia jolle piti keksiä käyttyä. Siitähän saa kätevästi potturieskaa ja piirakoita.
Molemmat tein gluteenittomina jotta pystyy itekki syömään.
Rieskataikinan teon alotin sekottamalla 6 dl vettä ja n. 6 tl ksantaania, annoin turvota muutaman minnuutin. Ksantaani muodostaa taikinaan sitkoa.
Sen jäläkeen lisäsin pottumuusia ehkä 5 dl. En mitannu ku teen ylleensä näppituntumalla näitä leippomishommia.
Jauhoja sotkin joukkoon niin palijo että taikina alako hieman irtuammaan kipon reunasta. Jauhoina käytin tattari-, riisi- ja glutenittomia jauhoja. Suolaa saa laittaa aika reilusti.
Piirakoitten kuoritakinan tein tattari- ja glut.jauhoista., käytin myös tähän taikinaan ksantaania. Täyte on pottumuusia johon lisäsin mozzarellaraastetta. Osa piirakoista on täytetty pelkällä pottumuusilla jonka maustoin muskottipähkinällä.
Rieskat ja piirakat laitan pakkaseen, sieltäpä niitä on kiva sulatella ja lämmitellä joulupöytään, sikälimikäli siihen saakka säilyvät.
Molemmat tein gluteenittomina jotta pystyy itekki syömään.
Rieskataikinan teon alotin sekottamalla 6 dl vettä ja n. 6 tl ksantaania, annoin turvota muutaman minnuutin. Ksantaani muodostaa taikinaan sitkoa.
Sen jäläkeen lisäsin pottumuusia ehkä 5 dl. En mitannu ku teen ylleensä näppituntumalla näitä leippomishommia.
Jauhoja sotkin joukkoon niin palijo että taikina alako hieman irtuammaan kipon reunasta. Jauhoina käytin tattari-, riisi- ja glutenittomia jauhoja. Suolaa saa laittaa aika reilusti.
Piirakoitten kuoritakinan tein tattari- ja glut.jauhoista., käytin myös tähän taikinaan ksantaania. Täyte on pottumuusia johon lisäsin mozzarellaraastetta. Osa piirakoista on täytetty pelkällä pottumuusilla jonka maustoin muskottipähkinällä.
Rieskat ja piirakat laitan pakkaseen, sieltäpä niitä on kiva sulatella ja lämmitellä joulupöytään, sikälimikäli siihen saakka säilyvät.
lauantai 5. joulukuuta 2015
Lauvantain puuhasteluja
Perijantai iltana tein gluteenitonta piparitaikinaa ja tänä aamuna se oli valamista leivottavaksi.
Aamusella alottelin hommat ja ennen puolta päivää oli kaks annosta taikinnaa paistettuna. Yks iso reki ja kolome talua. Koristusten pursottelu on aikaa vievää tuohua, sitä ku ei voi tehä liijan hätäsesti.
Ehin just saaha pursotukset tehtyä, ku vaari tuli sanomaan, että kohta meijän pitäs mennä. Kolomelta alako Herrasväen joululaulukonsertti. Herrasväki on bändi misä poika ja miniä ovat soittamasa ja laulamasa. Olivat keksineet idean, että ihimiset saavat toivoa lauluja 10 € / laulu. Konsertin tuotto mennee tyttöjen turvakojille Pohojois- Intiaan. Tosi mukavia, uusia sovituksia olivat teheneet vanhoille joululauluille, oli ilo kuunnella.
Piparihommat jatku iltasella. Tein lissää pikeeriä ja kokosin ensimmäisenä reen.
Reki on suurempi mitä aikasemmat, lähes 20 cm korkia ja n.30 cm pitkät jalakset.
Rekkeen laiton koristeeksi marsipaanista tehtyjä koristeita.
Talot tein samalla mallilla kaikki, heleppua ja yksinkertasta.
Aamusella alottelin hommat ja ennen puolta päivää oli kaks annosta taikinnaa paistettuna. Yks iso reki ja kolome talua. Koristusten pursottelu on aikaa vievää tuohua, sitä ku ei voi tehä liijan hätäsesti.
Ehin just saaha pursotukset tehtyä, ku vaari tuli sanomaan, että kohta meijän pitäs mennä. Kolomelta alako Herrasväen joululaulukonsertti. Herrasväki on bändi misä poika ja miniä ovat soittamasa ja laulamasa. Olivat keksineet idean, että ihimiset saavat toivoa lauluja 10 € / laulu. Konsertin tuotto mennee tyttöjen turvakojille Pohojois- Intiaan. Tosi mukavia, uusia sovituksia olivat teheneet vanhoille joululauluille, oli ilo kuunnella.
Piparihommat jatku iltasella. Tein lissää pikeeriä ja kokosin ensimmäisenä reen.
Reki on suurempi mitä aikasemmat, lähes 20 cm korkia ja n.30 cm pitkät jalakset.
Rekkeen laiton koristeeksi marsipaanista tehtyjä koristeita.
Talot tein samalla mallilla kaikki, heleppua ja yksinkertasta.
tiistai 1. joulukuuta 2015
Tanssipuku vanahasta entraamalla
Moni nuori neiti, jolla on eessään vanahojen tanssit, miettii ja tuumaa, että mistähän se puvun hommais. Moni taitaa saaha sen lainaksi ystävältään tai sukulaiseltaan. Joskus niitä joutu sitte hieman entraamaan, jotta puvusta saa mieleisensä ja päälle sopivan.
Mua pyyettiin entraamaan nuoren neitin tanssipukua. Kovin monimutkasesta luomuksesta ei onneksi ollu kyse, joten uskalsin ottaa haasteen vastaan.
Puku oli peruslinijanen, suorahelmanen, olokaimeton puku, johon kuulu pitkä, levijä huivi.
Ny pukkuun haluttiin uus ilime.
Neitin toiveena oli, että pukkuun yhistettäisiin hopijakimalteista palijettikangasta, josta tehtäisiin olokaimet ja vyö.
Vanaha puku oli yläosastaan hieman tiukka. Se ongelma ratkastiin tekemällä taakse kiila. Huiville oli nyt käyttöä; siitä leikattiin sopivat kiilapalaset. Samalla ku ompelin kiilapalat, kiinnitin myös lenkit silikkinauhaa varten. Silkkinauha pujoteltiin lenkeistä ristikkäin, mikä antoi kivan korsettimaisen vaikutelman puvulle.
Lopusta huivista tehtiin liehuke, jonka koristeeksi laitettiin rusetti.
Neiti ku oli sovittamasa pukua, vaari sano, että laittakaa tuo liehuke kiinni tuohon helemaan, niin se pyssyy liikkuesa paikallaan. Sehän oli vallan hyvä idea. Kiinnityskohtiin tein silikkinauhasta pienet rusetit, jotka soppii tosi hyvin yhteen ison rusetin kans.
Etuosa vaikutti tyhjältä, se kaipasi jotaki. Tein siihen ensin pienen ruusukkeen palijettikankaasta.
Ruusuke kaipasi jotain ympärilleen. Muistin, että mullapa taitaa olla ompelutarvikelaatikosa hopijalankaa, sillä vois kirjua jotaki kuvijoita. Selattiin kirijontamalleja ja niistähän löytyi neitille mieluinen kukkakuvijo.
Pienillä korijauksilla ja muutoksilla vanhasta puvusta tuli ku uus. Neiti oli tyytyväinen lopputulokseen, niin minäki.
Mua pyyettiin entraamaan nuoren neitin tanssipukua. Kovin monimutkasesta luomuksesta ei onneksi ollu kyse, joten uskalsin ottaa haasteen vastaan.
Puku oli peruslinijanen, suorahelmanen, olokaimeton puku, johon kuulu pitkä, levijä huivi.
Ny pukkuun haluttiin uus ilime.
Neitin toiveena oli, että pukkuun yhistettäisiin hopijakimalteista palijettikangasta, josta tehtäisiin olokaimet ja vyö.
Vanaha puku oli yläosastaan hieman tiukka. Se ongelma ratkastiin tekemällä taakse kiila. Huiville oli nyt käyttöä; siitä leikattiin sopivat kiilapalaset. Samalla ku ompelin kiilapalat, kiinnitin myös lenkit silikkinauhaa varten. Silkkinauha pujoteltiin lenkeistä ristikkäin, mikä antoi kivan korsettimaisen vaikutelman puvulle.
Lopusta huivista tehtiin liehuke, jonka koristeeksi laitettiin rusetti.
Neiti ku oli sovittamasa pukua, vaari sano, että laittakaa tuo liehuke kiinni tuohon helemaan, niin se pyssyy liikkuesa paikallaan. Sehän oli vallan hyvä idea. Kiinnityskohtiin tein silikkinauhasta pienet rusetit, jotka soppii tosi hyvin yhteen ison rusetin kans.
Etuosa vaikutti tyhjältä, se kaipasi jotaki. Tein siihen ensin pienen ruusukkeen palijettikankaasta.
Ruusuke kaipasi jotain ympärilleen. Muistin, että mullapa taitaa olla ompelutarvikelaatikosa hopijalankaa, sillä vois kirjua jotaki kuvijoita. Selattiin kirijontamalleja ja niistähän löytyi neitille mieluinen kukkakuvijo.
Pienillä korijauksilla ja muutoksilla vanhasta puvusta tuli ku uus. Neiti oli tyytyväinen lopputulokseen, niin minäki.
lauantai 28. marraskuuta 2015
Piparikausi avattu
Meillä oli tännään joulumyyjäiset srk;n tiloisa. Sinne tekasin myyntiin pari talua ja rekeä.
Ens alakuun kaks annosta taikinaa jotka riitti ihan hyvin näihin kaikkiin tekeleisiin.
Rekejä teen kahta eri kokoa, nämä on n. 10 cm korkeita ja 25 pitkiä. Pienempi on ehkä 8 cm korkea ja 20 pitkä. Reen kyytiin tietysti karkkia ja suklaata.
Pari rekitilausta on jo tullu, joten uutta taikinnaa saa alakaa väsäämään.
Ens alakuun kaks annosta taikinaa jotka riitti ihan hyvin näihin kaikkiin tekeleisiin.
Rekejä teen kahta eri kokoa, nämä on n. 10 cm korkeita ja 25 pitkiä. Pienempi on ehkä 8 cm korkea ja 20 pitkä. Reen kyytiin tietysti karkkia ja suklaata.
Pari rekitilausta on jo tullu, joten uutta taikinnaa saa alakaa väsäämään.
torstai 26. marraskuuta 2015
Kolli-Katti Romppanen
Kolli-Katti Romppanen
rotukissa rautainen.
Ei ole kuitenkaan mikään
kujien kauhu.
Ruskean tumma on
kauttaaltaan,
posket pyöreinä
pullottaa.
Se asuu nyt meillä.
Kolli-Katti Romppanen
löytyi keskeltä roskien.
Oli sinne jätetty lojumaan,
ei raukka kelvannut
enää kellekkään.
Kolli-Katti Romppanen
on hieman raajarikkoinen.
Vasen etutassu on hieman kipeä,
sitä täytyy hoivata ja
sidoksella sitoa.
Kolli-Katti Romppanen
on tosi hyvä katti.
Siitä tuli meille uusi ovivahti.
maanantai 23. marraskuuta 2015
Pienen pojan pöllösukat
Harmajasta Kotikulta villasesta kudotut sukat. Jämälangoista löyty soipvan värisiä pätkiä joilla sai tehtyä kirijontakuviot.
Pöllön tekeminen oli hieman hidasta touhua. Värien vaihtuesa on langat aina kierastava toistensa ympäri jottei neuleeseen tuu reikää. Lankoja ku on usijampia, niin nehän tahtoo kiertyä syttyrälle. Helepotin hommaa siten, että katkasin ruskijat ja tumman harmajat langat reilun metrin pitusiksi pätkiksi, näillä väreillä neulotaan vain pari silimukkaa kerrellaan. Lankojen kiertyesä ruskijat ja tummat langat oli heleppo vetää erilleen, näin tehen ei kovin pahhaa syttyrää päässy syntymmään. Valakonen lanka kulukee pöllön masusa eestaas neuleena.
perjantai 20. marraskuuta 2015
Makijampaa kuin viini
Aamulla herätessäni,
siristellessäni silimiäni, niiden
totutellesa huoneen hämäryyteen
tunnen läheisyytesi.
Se kutkuttaa sisintäni.
Mieleni valtaa syvä kiitollisuus.
Autolla ajaessani,
ration soijesa taustalla jotain
rytmikästä piisiä,
tunnen läheisyytesi.
Se kutkutaa sisintäni.
Mieleni valtaa riemu,
minä kiittelen sinua
uusin kielin.
Kesken arkisen aherruksen,
töitten lomasa touhuten
tunnen läheisyytesi.
Se vallottaa sydämeni ja mieleni.
Sisinpäni kylpee rakkaudessasi.
Sydämeni laulaa ja nauraa,
olen onnellinen.
Sinä annat minun sydämeeni suuremman ilon,
kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä. Ps. 4: 7
tiistai 17. marraskuuta 2015
Oma tupa
Niin siinä sitte kävi että ostimma talon.
Ostitta sitte ihtellenne töitä loppuelämäksi, tuumas ystävä ku kuuli talon ostosta.
Ei ihan mitä tahansa talua ostettu, vaan kotikyläni kommeimmalla paikalla olevan mummolani.
Vanaha, 1800 luvlla rakennettu hirsitalo, hirret on vielä hyväsä kunnosa.Talosa on alunperin ollu pärekatto, nykynen tiilikatto on isän tekemä. Katto on pysyny vuosikauvet suorasa, ei oo vinksallaan mihinkään suuntaan.
Kuisti on huono, se jouvutaan uusimmaan kokonaan. Ollaan kahteltu vanahoja valokuvia millanen talo on ollu alakujaan. Samanlaiseen tyyliin ois tarkotus alakaa talua kunnostaan. Aika näyttää miten täsä rojektisa käynee.
Seinähirret on aivan mahtavan leveitä, niiille ei kai tarvi muuta tehä ku puhistaa kunnolla.
Kartanolla tien vieresä on vanaha aitta: Kunhan saahaan kunnostettua niin jopas on mukava paikka mukeloitten oleskella.
Siitä miten rojekti etenee kuulette myöhemmin.
Ostitta sitte ihtellenne töitä loppuelämäksi, tuumas ystävä ku kuuli talon ostosta.
Ei ihan mitä tahansa talua ostettu, vaan kotikyläni kommeimmalla paikalla olevan mummolani.
Vanaha, 1800 luvlla rakennettu hirsitalo, hirret on vielä hyväsä kunnosa.Talosa on alunperin ollu pärekatto, nykynen tiilikatto on isän tekemä. Katto on pysyny vuosikauvet suorasa, ei oo vinksallaan mihinkään suuntaan.
Kuisti on huono, se jouvutaan uusimmaan kokonaan. Ollaan kahteltu vanahoja valokuvia millanen talo on ollu alakujaan. Samanlaiseen tyyliin ois tarkotus alakaa talua kunnostaan. Aika näyttää miten täsä rojektisa käynee.
Seinähirret on aivan mahtavan leveitä, niiille ei kai tarvi muuta tehä ku puhistaa kunnolla.
Kartanolla tien vieresä on vanaha aitta: Kunhan saahaan kunnostettua niin jopas on mukava paikka mukeloitten oleskella.
Siitä miten rojekti etenee kuulette myöhemmin.
lauantai 14. marraskuuta 2015
Tonttuja ja enkeleitä
Lentsupäivän puuhasteluja.
Oon joskus kirpparilla käyvesä ostanu askartelutarvikepussin. Laatikkua penkoesa tuo pussi sattu käsiini ja pussista löyty tontun teko värkit ohojeineen.
Tontun käjet ja jalat on neulenyöriä , kengät ihan oikijat puukengät, käjet ja pää massapallosta. Korkeutta tontulla on lähes 45 senttiä. Samalla ohojeella innostuin tekkeen lissää tonttuja ja pari enkeliä.
Massapalloja mulla ei ollu mutta laatikosta löyty puunappeja. Nehän käy ihan verrattomasti pääksi.
Enkelien kutrit tein kullankeltasesta nyöristä, jonka ensin liimasin päähän ja sen jäläkeen purin.
Tontut ja enkelit ovat n. 25 - 30 cm korkeita.
Oon joskus kirpparilla käyvesä ostanu askartelutarvikepussin. Laatikkua penkoesa tuo pussi sattu käsiini ja pussista löyty tontun teko värkit ohojeineen.
Tontun käjet ja jalat on neulenyöriä , kengät ihan oikijat puukengät, käjet ja pää massapallosta. Korkeutta tontulla on lähes 45 senttiä. Samalla ohojeella innostuin tekkeen lissää tonttuja ja pari enkeliä.
Massapalloja mulla ei ollu mutta laatikosta löyty puunappeja. Nehän käy ihan verrattomasti pääksi.
Tontut ja enkelit ovat n. 25 - 30 cm korkeita.
perjantai 13. marraskuuta 2015
Se toinen himmeli ja mustaviherijät sukat
No niin, toisenki himmelin sain valamiiksi muutama päivä sitte.
Piti leikkua lissää korrenpätkiä jotta sai alaosan tehtyä. Käytin hieman toisenlaistaki heinänkortta ku viiruhelpin korret loppu. Tää kokkeilu tehä himmeli heinistä oli ihan verraton juttu, suosittelen. Ens kesänä pittää kerätä kunnon lyhteet. :)
Ystävän lapasisa oli kivan näkönen kuvijo.
Nappasin lapasista kuvan ja tein mallipiirroksen ruutupaperille.
Kokkeilinpas miten kuvijo sopinee sukkiin.
Soppiihan se ku laittaa sopimaan.
Piti leikkua lissää korrenpätkiä jotta sai alaosan tehtyä. Käytin hieman toisenlaistaki heinänkortta ku viiruhelpin korret loppu. Tää kokkeilu tehä himmeli heinistä oli ihan verraton juttu, suosittelen. Ens kesänä pittää kerätä kunnon lyhteet. :)
Ystävän lapasisa oli kivan näkönen kuvijo.
Nappasin lapasista kuvan ja tein mallipiirroksen ruutupaperille.
Kokkeilinpas miten kuvijo sopinee sukkiin.
Soppiihan se ku laittaa sopimaan.
maanantai 9. marraskuuta 2015
Himmeli viiruhelpin korsista
Kesällä käyvessäni kotikylällä, keräsin velipojan pihamaalta viiruhelpin korsia. Kuivatin ne pitkinä korsina kukkamalijakosa.
Viime viikolla otin ne työn alle. Leikkelin korret 5, 7 ja 8 cm pätkiin, ajatuksena oli tehä kaks erilaista himmeliä. Viiruhelpin korsi on kestävämpää mitä oloki. Oloki pittää kostuttaa ennen leikkaamista, muuten se halakijaa Viiruhelpi kesti leikata kuivana, helepottaa vähä hommaa ku yks työvaihe jää pois.
Viiruhelpin korret eivät oo täysin kellertäviä, vaan osasta ne ovat vihertäviä. Värien vaihtuvuus muuntuu kivasti valon vaikutuksesta.
Toinen himmeli on jo hyvällä alulla. Hijasta tehä ku suunittellee sitä mukkaa ku tekkee. :)
Laitan kuvan ku saan sen valamiiksi.
Viime viikolla otin ne työn alle. Leikkelin korret 5, 7 ja 8 cm pätkiin, ajatuksena oli tehä kaks erilaista himmeliä. Viiruhelpin korsi on kestävämpää mitä oloki. Oloki pittää kostuttaa ennen leikkaamista, muuten se halakijaa Viiruhelpi kesti leikata kuivana, helepottaa vähä hommaa ku yks työvaihe jää pois.
Viiruhelpin korret eivät oo täysin kellertäviä, vaan osasta ne ovat vihertäviä. Värien vaihtuvuus muuntuu kivasti valon vaikutuksesta.
Toinen himmeli on jo hyvällä alulla. Hijasta tehä ku suunittellee sitä mukkaa ku tekkee. :)
Laitan kuvan ku saan sen valamiiksi.
lauantai 7. marraskuuta 2015
Pakkashuuru
Hämyisen harmaa sumuverho
on peittänyt alleen tummana
virtaavan joen.
Alastomat puut seisovat
joentörmällä kuin sotilaat
verhoiltuna hentoon
valkoiseen vaippaan.
Yöllä on ollut pikku pakkanen.
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
Roosa sukat
Hempeen vaaleenpunasesta Kotikulta villaisesta kudoin nämä sukat. Enpä muista aiaksemmin tuosta langasta kutoneeni. Lanka oli oikeen mukavan tuntosta kutua.
Kuviointi on yhistelmä kahesta eri mallista. Silimukkamääriä muuttelemalla sai kuvijot passaamaan kohilleen.
Kuviointi on yhistelmä kahesta eri mallista. Silimukkamääriä muuttelemalla sai kuvijot passaamaan kohilleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Ei muovonmuutos, mutta muutos kuitenkin
Sää tiijät semmosen ohojelman, misä tehhään naisille muutoksia. Nainen on kuvattu ennen muutoksen alakua ja sitte ku muutos on tapahtunu. T...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...