Ei muovonmuutos, mutta muutos kuitenkin

 Sää tiijät semmosen ohojelman, misä tehhään naisille muutoksia. Nainen on kuvattu ennen muutoksen alakua ja sitte ku muutos on tapahtunu. Tämä on semmonen juttu, ennen ja jäläkeen.

Ennen, tämä pöytä, misä on myös lamppu oli tämän näkönen. Aika kellertävä oli lakkapinta, mikä tietysti piti hijua pois. Varijostin oli ehijä, mut ihan väärän värinen, vaalijanpunanen, vaihtoon. Lampun jalaka, mikä tullee kiinni pöytään oli irti, ja sen kans joutuki tekkeen vähä hommia, että sai pysymään kunnolla kiinni. Lampun katkasija ku sattuu olemaan varijostimesa, ylhäällä. Sehän on selevä, että aina ku katkasijasta painetaan, painovoima väännättää jalakaa. Minäpä keksin idean. Katkasin johon pöyvän alta sopivan matkan päästä ja laiton sinne uuven katkasijan. Ennää ei tarvi painella ylhäältä ku saa lampun syttymään alhaalta. 

                                           

Puuosat hijottiin, lakattiin ja pöytä levy sai uuven värin. Varijotimen virkkasin ohkasesta kalalangasta. Metallliosat hijoin ja maalasin kultamaalilla. Sainpahan kivan yöpöyvän.

Muutosta tarvitaan myös elämäsä. Iso Kirija sannoo. " Äläkää mukkautuko tämän maailmanajan mukkaan, vaan muuttukaa mielenne uujistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan taho, mikä hyvvää ja otollista ja täyvellistä.

 

Virkattu tunika

 Aina löytyy pieni hetki käsi töitten tekkoon. Lankoja kertyy, jää jämiä joista ei aina oikeen tiijä mitä tekis. Nyt virkkasin kirijavan tunikan.

Veljien tytön päällä näin tuolla mallilla tehyn tunikan. Kaivoin mallin essiin ja siitähän se lähti. Vähä kerrallaan, kierros kierrokselta, kunnes oli viimesen silimukan aika. Ei se ihan tasan tarkkaan mallin ohojeen mukanen tullu, mutta eipä se haittaa. Pääasia, että pyssyy koosa ja mahtu päälle. Langat oli vahavuueltaan erilaisia, mikä antaa mukavaa ilimettä työhön. Värit on mitä sattu lanka pussin pohojalta löytymmään. Ei oo elämä mustavalakosta. 🙂

Pöytäliina

Monta, monta vuotta sitte sain ystävältä monenlaisia kirijontatöitä, joista osa oli jääny kesken ja osa oli täysin alottamattomia. Tämä liina oli alottamaton, mallikuvijot vain piirrettynä kankaalle. Kangas on vahavaa valakasematonta puuvillaa.

Kirijonta,toiselta nimeltään merkkaus taitaa olla kohta katuavvaa käsityöperinnettä. Sitä ei kai kouluisakkaan käsityötunneilla opeteta liene missään. Tai, kirijotaanhan sielä jottain pieniä liinoja vohovelikankaalle. Mutta tälläsiä puuvilla- tai pellavakankaalle kirijottuja käsitöitä ei tehä.
Mää oon kakarasta asti tykänny tehä kirijontatöitä. Ne on omalla tavallaan haasteellisia ja mielenkiintosia, ku voi suunnitella ja sommitella värit sekä tekotavat.

Kokkeilin uusia, erilaisia kirijontatapoja joita löysin netistä. Alaku aina hankalaa, mutta kylläpä ne siitä alako lehtien mallit ja muovot syntymmään sitä mukkaa ku niitä teki. Työtä tehesä ei taho huomata, että lanka saattaa jäähä liijan tiukalle mikä näkkyy ikäväkyllä sitte valamiisa työsä.
Toki pistojen kirreyvet hieman muuttuu siinä vaiheesa ku liinan pessee ja kankaasa oleva tärkki lähtee pois.

Ekana kirijoin lilalla kaikkien kukkien ääriviivat, oli ajatuksena tehä liinasta lilakukkanen. Kas kummaa, josaki välisä värimaailma alakoki muuttummaan ja liinaan ilimesty keltasta ja punasta sävyä. Ny jäläkeen päin ku kahton kokonaisuutta, niin parempi oli ku laiton usijampaa väriä.
Lilakukkasena liinasta ois tainnu tulla liijan tylsä.

Liinan reunat kaipas ehottomasti pitsin. Ostonen,valamis pitsi ei tullu kysymykseenkään, vaikka se ois ollu heleppo ja nopija ratkasu asijaan. Virkkasin pitsin suoraan liinan reunaan. Netistä löyty siihenki mukava, heleppo ohoje. Pitsisakara tehtiin yks kerrallaan ja siirryttiin sitte etteenpäin.

Liinaa tehesä mietin, että mihinkähän se tämäki liina sitte joutunnee ku minusta aika jättää.
Toivotaan, että se päätyy jonku lapsenlapsen pöyvälle, muistona mummusta joka värkkäs lankojen ja neulojen kans kaikenmoista.

Pikkuväelle tossuja

Nettiä selatesa sattu silimiin kivat lasten tossut. Varsinaista ohjetta ei ollu mutta kuvan perusteella laskeskelin silimukoitten määrää.

Kaksosten tossut on n. vuojen ikäselle. Niitten pohojaan laiton stoppariksi kuumaliima etteivät oo luikkaat ku likat alakavat harijottelleen kävelemistä.
Vaalijanviherijä kukalliset tossut on pienemmälle taaperolle.
 Tossujen takana on kukkasista koottu pääpanta.

Kesää odotellessa

Kyllä se kesä tullee kunhan ehtii ja toivon mukkaan tuo mukanaan joitaki hellepäivä.
Lämpimiin kesäpäiviin tein kaksosille kesämekot ja lakit.

Malli on molemmisa sama, mutta langan  vahavuus on erilainen mikä näkkyy ja erottuu kuvijon pinnasa.

Mekkojen alaosa on kuottu ja yläosa virkattu. Lakit on virkattu pyörövirkkauksena päälaelta lieriin.

Oikein mukavaa kesän odotusta!

Synttärit tulosa

Pienet tytöt ovat prinssessoja, joten pittää olla pitsimekko...

....ja kruunu.

Molemmat on virkattu puuvillalangasta. Tärkkäsin kruunun sokeritärkillä ja laiton muovisen kulhon päälle kuivummaan. Kuivuttuaan se oli ihan kova ja pysy hyvin pystysä mut päivän päästä tärkkäys petti, se pehemeni ja kruunu painu läijään. En ymmärrä muuta syytä moiseen pehemenemisseen kuin sen, että ilimankosteus aiheutti tärkisä muutoksen.
Tein uuven tärkin johon käytin tapettiliisteriä ja laiton vähä erikeeperiä joukkoon niin johan alako pysymään kruunu kuosissaan.
 

Virkattu liina

Toivosa on hyvä ellää, sano lapamato.

Mullaki on toive, että joskus meijän hirsitupa on valamis ja saahaan viijä sinne kirpparilta ostettu pöytä ja tuolit.
Pittäähän tuvan pöyvälle liina olla, virkkasin sen nelijöistä.

 Pittuutta liinalla on reilu kaks metriä ja levveyttä metrin verran.

 Nelijöitä on kaiken kaikkiaan kolemekymmentäkuus.

   

 p.s. Tornio reissulla löyty kangas Dux tuoliin, en oo vaan vielä ehtiny laittaa sitä paikolleen.
 Homma etenee...

Ratinsuojus

Neuloosin oireitaki välillä pukkaa, piti alakaa tekemään Roomsterin rattiin suojus. Ai miksikö?
No ihan sen takija, ku  on niin ästyttävä viilijänä syysaamuna töihin lähtiessään istua autoon ja ottaa kylymästä ratista kiinni ja huomata, että hanskat jäi sisälle.
Ny on asija korijattu. Eipä tarvi vaarinkaan ennään kärvistellä näppiensä kans vaan voi reilusti ottaa kiinni lämpösemmästä ratista.

 Siniraitanen suojus soppii oikeen hyvin Roomsterin maalin värriin, Vaari vähä ehotti, että voiskohan vaihekeipinnuppiinki tehä suojan. Jaa...aa...mikä ettei... harkita kyllä pittää, ettei vaan käy niin , että hetken päästä on koko pirssi virkkausten peitosa.  Neuloosi on arvaamatonta!

Pitsipalloja ja -kasseja

Innostuin tarttummaan virkkuukoukkuun. Kalastajalangasta ja puuvillalangoista synty tällä kertaa palloja ja kasseja.

Vapun kunniaksi jätin muutaman pallon sisälle ilimapallon, ne antaa hauskasti väriä. Ku kyllästyy värijen kahteluun nii ilimapallot on heleppo hajottaa.

Pienet  kassit kuten pallotki tärkkäsin sokeriliemellä. Perusmalli kassiin oli sydämen mutonen pala. Tärkätesä muoto hieman kärsi ku piti laittaa kaks ilimapallua kassin sisälle, jotta se tuli riittävän täyteen.  Käytin siis vesi-ilimapalloja. :)
Sydän oli kohtalaisen heleppotekonen.

Ohojeen löytää täältä 

Sydämmen muotonen olokalaukku. Suurensin sydäntä muutamalla kierroksella jotta kassiin tuli riittävästi kokua. Ei se vieläkään suuren suuri oo, mutta sellanen passelin kokonen pienten tavaroitten kulijettamiseen, kuten lompsa, kännykkä, peili, kampa, nenäliinapaketti, hiuspinnat, huulipuna, naamarasva, laastarit, pienet sakset, kynsiviila ym...ym..tarpeellista.


Hauskaa vappua!

Virkattuja laukkuja

Puuvillalankaa ja kujetta, niistä synty pikkusia laukkuja.

Virkkasin valakosella langalla ruudukoita käyttäen mustaharmajaa, vaalijanruskijaa ja oliivin viherijää kujetta. Somisteeksi virkkasin kolome valakosta kukkaa. Vuoritin laukun ruskijalla kankaalla. Laukun koko suunnilleen 35 x 20 x 6 senttiä.

Pallolaukun virkkasin valakosella ja ruskijalla langalla. Kutteet tummanviherijää,vaalijanruskijaa, tummanruskijaa ja viherijävalakoraitasta. Vuoritin laukun vaalijanviherijällä kankaalla. Oiskohan tuon halakasija suunnilleen 25 senttiä, jottain sitä suuruutta.

Tätä hommaa tehesä ei työn alakuvaiheesa aina oikeen tiijä mitä on tekemäsä. Etukätteis suunnitelmaa ku ei oo, vaan sitä alakaa vain virkkaamaan ja kahtoo mikä mahtaa olla lopputulos.
Tästä ny tuli tämmönen....

....kääntölaukku.
Virkattu sinisellä puuvillalangalla ja kalastajalangalla.
Kutteet sinistä, tummansinistä, vaalijanpunasta, punasta ja oliivin viherijää. Vuori sammaa kangasta mitä pallolaukusa.
Laukku on aika tarkkaan saman levynen mitä valakonen, mut tästä tuli vähä korkiampi. Hihinan tein letittämällä kuus kutteen pätkää toisiinsa.

Haarukkapitsiä ja palijettilankaa

Lankalaatikosa on jo pitkään lojunu yks iso kerä liukuvärijättyä lila/mustaa nyppylankaa ja kolome kerrää tummaa violettia palijettilankaa. En oo oikeen keksiny mitä niistä alakas värkkään. Täsä joku aika sitte likat oli meillä yökyläsä ja värkättiin jotaki villalankojen kans. Ku Aurora huomas palijettilangan niin hän ihastu siihen ja sano, että voisikko mummu tehä mulle tästä jotaki.
Tottahan siitä jotaki voi tehä. Jos tekis niistä tunikan.
Lilasävyset langat sopi hyvin toisiinsa joten päätin käyttää niitä molempia.
Paksummasta nyppylangasta tein haarukkapitsinauhoja jotka yhistin virkkaamalla palijettilankaan.

Palijettilangalla virkkasin pylyväsraitoja. Haarukkapitsiraijoista tuli hauskan eriväriset liukuvärijätyn langan ansiosta.

Hyvvää uuta vuotta!

Virkaten ja värkäten matto ja viltti

Miniä toivo vaalijaa virkattua pyörylämattua. Käytetyistä t-paijoista, lakanoista ja puseroista saa hyvvää pehemosta kujetta. Oma vaivansahan on tietysti leikaamisesa, mutta sehän kuuluu osana tähän hommaan. Meni siihen muutama t-paita ja pari lakanaa. Matto on kooltaan suunnilleen pari metriä kertaa metri viiskyt.

Onkohan mulle jo tullu riippuvuus nuitten pyörylöitten virkkaamisseen, ku yhen saa valamiiksi niin toista jo alakaa. :) Ennen ku tuota miniän mattua rupesin tekkeen, olin jo alattonu virkkaamaan jämälangoista vilttiä.

Täsä työsä ei oo oikeen päätä eikä häntää. Virkkasin erilaisia pyörylöitä ja liitin niitä yhteen sitä mukkaa ku homma eteni. Pyörylöitten välleihin piti keksiä jotaki täytettä ettei jää isoja aukkopaikkoja.

Pyörylöitten virkkaaminen alako välisä tuntummaan ykstoikkoselle. Mielenkiinnon ylläpitämiseksi virkkasin  joitaki kolomioita ja tähtikuvioita pyörylöitten sekkaan.

Jämälankavarasto tyhyjeni hienosti. Pienistä lankatumpuista kerty kaiken kaikkiaan lähes pari kilua painava viltti. Viltin alla ei varpaita palele.

Turvalonkerot

Ystäväni houkutteli  virkkaamaan turvalonkeroita. Kymmenen pientä lonkero-otusta valamiina lähtemmään suureen maailmaan. Uusi lukijakin on liittyny joukkoomme, tervetuloa !

Paperikukkia ja patalappuja, uusia ideoita ystävältä

Kävin kylästelemäsä ystävän luona jonka intohimona on kans tehä käsitöitä laijasta laitaan. Hän ompellee, neuloo, kutoo, askartellee, näpertää ja väkertää kaikkea mahollista.
Yhesä huoneesa oli mattopuut ja kuulemma kun kevät etenee alkaa mattojen teko. Suunnitelmia ja ideoita hänellä oli vaikka kuinka paljon.
Ystävä näytti mulle tekemiään töitä, kysy aina välillä että ootkos teheny tämmösiä tai tuommosia. Uusia kivoja ideoita sain ja täsäpä pari niistä.

Paperikukkia

Paperikukat voi kiinittää ledvalo sarijaan jolloin saa tosi kivan kukkaköynöksen. Harmittaa ku en hoksannu ottaa kuvvaa köynöksestä.  Kukat voi toki laittaa myös vaikka koivunoksiin tai tehä niille varret piipunrassista.  Kukkia voi liimata kiinni toisiinsa ja tehä niistä kukkapallon. Värillisiä papereita yhistelemällä saa mukavan kirijavia kukkia.

Keittiön jakkaran päällä oli kivan näköset patalaput. Malli ja tekotapa oli mulle uus, aika hauska. Jämälangat saa tuhottua tähän patalappuun.

Mukavaa päivää!

Sinistä ja valakosta, virkattu mekko

Minähän tein semmosen uuven vuojen luppauksen, että jatkan neuloosin harrastamista. Sitä vaan rupesin täsä miettimmään, että kuuluuhan virkkaaminenki neuloosin piiriin, vaikkei siinä puikkoja käytetäkkään.
No, kuulu tai ei, lankojen kans oon kuitenki viime viikot näpertäny. Oon virkannu puuvillalankoja vähemmäksi.
Sinistä ja valakosta lankaa ku on varastosa ollu usijampi kerä.

Novitan käsityölehestä löysin kivan kaksvärisen virkkausmallin jolla virkkasin mekon 5 vuotiaalle tytölle.
Lehen kuvvaa kahtoisa malli näytti hieman hankalalle ja monimutkaselle, vaan eipä sitte ollukkaan hankala ku alakuun pääsi.

Samalla mallilla virkkasin valakosista langoista pitkähihasen poleron.

Tulipa aika mukava asukokonaisuus.

Palatossut

Misähän reissusa mahettiin olla ku mulla oli sukkakudin matkasa. Sukat tuli valamiiksi ja  niistähän jäi jämälankoja. Jotakihan niistä piti alakaa värkkäämään. Alotinpa tekkeen palatossut virkkaamalla. Palasia oon teheny aina sillon tällön ku ollu sopivaa aikaa. Yhteen tossuun tarvii kaheksan palasta.

Virkkaamalla tehesä sai olla tarkkana että palasista tuli samankokosia. Herkästi alako kulumat pyöristymmään ellei muistanu lisätä riittävän monta silimukkaa kääntymisseen.

Yhen palan koko on noin seittemän senttiä, pohojan pittuus kaheksantoista. Kivat joulutossut lapselle.
Laitanpa ohojeenki niin pääsettä tossujen tekkoon.

Virkattu tunika pyörijöistä paloista

Lomareissulla sattu yhesä kaupasa silimiin pyörijöistä paloista virkattu tunika.  Myyjältä sain luvan ottaa tunikasta kuvan, että muistan vielä kotonaki miltä tunikan tulis näyttää. Päätin nimittään jo kaupasa että tuollasen kyllä virkkaan ihtelleni, oli se niin hauskan näkönen.

Menihän siihen muutama tunti miettiesä ja tuumaillesa millasen pyörylän mihinki kohtaan laittaa.

Lankavarastosta löyty siniset, valakonen ja beige langat. Ruskijat langat ostin kirpparilta, viherijän Prismasta.
Pyörylät on virkattu kiinteillä silimukoilla ja pylyväillä. Ihan simppelillä tyylillä kuin patalappua virkkais.

Ideana mulla oli alusa, että kaikki palat ois erilaisia. Mulle iski vähä laiskuus ja mielikuvituksen puute joten samalla mallilla vaan, niin pääsin helepolla. :)

 Ihan tyytyväinen olin lopputulokseen ku sain tään valamiiksi. Patalapputunika tästä tuli.