Reilu vuosi on siitä, ku muutin pysyvästi takasi syntymäseuvulle. Täytyypä sanua, että palijo on outoja ihimisiä joita ei tunne, ja ollaanki vaarin kans alotettu semmonen tullaan tutuksi operaatio. Päätettiin kuhtua kyläläisiä meille syömään, kerran kuusa joku sunnuntai.
Viime kuussa oli eka kerran ruokailu ja osallistujia oli seittemän. Kylän feispuukki sivulla on ilimotus ja mainos ruokailusta, kaheksan ilomottautunutta mahtuu kerralla pöyvän ääreen. Laitamma alakuruuan, pääruuan, jäläkkärin ja lopuksi vielä kakkukahavit. Ruokailu on ilimanen, toki jokku ovat tuoneet kahavipaketin tullessaan, mut siitä on lähetty, että safkasta ei rahhaa oteta.
Eilen oli toisen kerran ruokailu ja syöjiä oli yheksän🙂, väki senku lissäntyy. Osa porukasta oli ihan outoja, osa tutumpia. Kolmen, neljän tunnin yhesäolon jäläkeen kakki oli vähä tuttuja keskennään. Seuraavan kerran ku kaupan kassalla nähhään, niin ompa mukava moikata tuttua ihimistä.
Näillä näkymin operaatio jatkuu. Marraskuulla vois pittää ruokailun pikkujoulu tunnelmisa. Mukavaa naposteltavvaa sapuskaa, joululauluja, pipareita ja lökiä. Ei huono ajatus, eihä?
