Kaikkia ja kaikki

 Muutama viikko takaperin oli suviseurat. Eikä tainnu kovin monelta jäähä huomaamatta senTarratoimikunnan touhu, ku olivat taas olleet jakamasa sielä tarrojaan.

Yks kohta siinä oli mihin kiinnitin huomiota ja näin jäläkikätteen oon asijaa miettiny vähä enemmänki. Tarrasa oli teksti, Jumala rakastaa transihimisiä. Sehän on täysin totta, on vain yhen sanan virhe tuosa lauseesa. Nimittäin, Raamattu opettaa, että Jumala rakastaa kaikkia ihimisiä

Jumalan tykö saa jokkainen tulla sellasenaan ku on. Jeesus kuoli kaikkien ihimisten syntien eestä. Se, että ihiminen tietää Jumalan rakastavan mua, kaikkia ihimisiä, ei oo ovikoodi eikä pääsylippu taivaaseen. Enemmänki se on semmonen yleinen hyvvääoloa ja turvallisuutta tuova tieto, mua rakastetaan, joku hyväksyy mut tämmösenä ku oon. On harhaanjohtavvaa opetusta semmonen, että ihiminen on taivaskeleponen vain sen perusteella, että Jumala rakastaa. Se on vasta alaku. Alaku sille, että meillä on mahollisuus ja uskallus kääntyä Jumalan puoleen. 

Taivaaseen pääseminen ei oo automaatio, ajatellen elänpä miten elän, Jumala mua rakastaa, ja ku kuolema korijaa niin taivaan portti auki kolahtaa. Ei se mee niin. Ihimisen pittää elämänsä aikana tehä parannus ja uskua evankelijumi, se on ovikoodi, pääsylippu taivaaseen.

Sillä kaikki ovat syntiä teheneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, sanotaan roomalaiskirijeesä ( Room. 3: 23 ). Huomasit varmaan sanan KAIKKI, tästäkään ei kukkaan jää ulukopuolelle, ollaan niin sanotusti samasa venneesä.

Seuraaviin jakkeisiin on on tiivistetty nämä kaks asijaa, Jumala rakastaa kaikkia ja ovikoodi, lueppa tarkkaan.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän anto ainokaisen Poikansa, ettei ykskään, joka hänneen uskoo hukkus, vaan hällä olis ijänkaikkinen elämä.

Usko pois.

Päivitystä pitkästä aikaa

Kylläpä se tuo aika mennee nopijaa, kesä alakaa olla kohta kääntymäsä syksyä kohti. Kartanolla on ollu kyllä semmoset kukkaloistot tänä kesänä, että on ollu silimänruokaa yltäkyllin. Just eilen vaarin kans juteltiin, että on mukavasti saatu kukat ja pensaat laitettua, yks sortti ku lopettaa kukintaansa niin toinen alottaa. Istutettujen taimien seasa sitte kasvaa ihan luonnon omat kukat ja yrtit, ja seki tuo oman värinsä ja sävynsä kasvimaailmaan. Me ei olla liijan tarkkkoja sen suhteen, miten nuukaan on rikkaruohot revitty, niitä saa olla tämmösellä tontilla kuhan eivät vallota koko kukkapenkkiä.

 Kevvään ja kesän aikana, ollaan vaarin kans käyty usijammalla paikkakunnalla pitämäsä hengellisiä tillasuuksia. Meillä on hyvin toimiva systeemi. Mää hoijan musiikkipuolen ja laulujen lomasa saatan sanua mielenpäälle nousseita ajatuksia ja mietteitä. Vaari hoitaa sitte saarna ossuuen, mikä hälle on perin luontevvaa vuosikymmenten takkaa. Ollaan koettu, että eläkeläisinä meille on siunaantunu hedelmällinen työ tällä alueella misä ollaan ja eletään.

Kesäkuusa puhin yhesä tillaisuuesa leskeksi jääneestä naisesta. Naisen elämästä kerrotaan raamatusa vanahan testamentin puolella ( 2 Kun 4 )  Naisella oli kaks poikaa, ukko oli kuollu ja nyt hän pelekäs velekojan tulevan perimään velekoja, eikä hänellä ollu rahhaa millä maksaa. Nainen tapas profeetta Elisan ja kerto tälle ongelmastaan. Elisa kysy, että mitä hällä on kotonaan. Nainen vastas, että ei oo muuta ku pikkusen ölijyä purnukan pohojalla. Elisa anto naiselle toimintaohojeet mitä hänen tullee tehä. "Mee ja lainaa ihtelles tyhyjiä astijoita kylästä, kaikilta naapureiltas niin palijo ku vaan saatat löytää.

Mee sitte sisälle, sulije ovi jäläkees ja kaaja siitä purnukastas niihin astijoihin ölijyä." Nainen teki niin.

Aina ku yks astija tuli täyteen, siirrettiin se syrijään ja tyhyjää kippua taas juoksevan ölijyn alle. Olijyä valu ja riitti niin kauvan kunnes viimenenki tyhyjä astija oli tullu täyteen, sitte ölijyn tulo loppu.

Aatellaanpa hetki tilanteen alakupuolta. Kuullesaan toimintaohojeen, naisen mielesä saatto käyvä ajatus, että täysin hullu ehotus, lähtiä ny kiertämmään ympäri kyllää kerräämäsä tyhyjiä kippoja, mitä ne kyläläisetki sannoo. Luulevat pian, että järki on menny ku ukko kuoli. Mut hätä ku oli, velekoja hönkii niskaan, jotaki tätyy tehä. Nainen päätti ottaa riskin, kerätään kipot ja katotaan mitä siitä seuraa.

Tais olla pojilla kiirusta kulijettaa tyhyjiä astijoita kotijansa, samalla jännätä ja miettiä, että mitähän se äiti oikeen meinaa tehä. Entäpä se hetki, ku äiti otti purnukkansa kätteen tietäen, että siinä on pohojalla pikkunen tilikka ölijyä. Uskallanko alakaa kaatammaan...noh, olishan voinu jättää kaatamattaki, mutta seuraukset olis ollu vallan erilaiset.

Lopputuloshan oli se, että nainen sai ölijyn myynnillään rahat velekojen maksuun ja lopuilla rahhoilla he pystyvät elämään.

Mikä täsä kertomuksesa mua siunaa? No se, ku omat mahollisuuvet on mitättömät, Jumala voi siunata ja muuttaa tilanteet vallan toisenlaisiksi. Pittää vaan uskaltaa luottaa, ottaa riski ja antaa se pieni osa mitä ihtellä on, Jumalan käyttöön. Entäpä ne utelijaat kyläläiset? Aivan varmasti sielä kävi kuhina ja juttu levisi, että mitä ihimettä leski oikeen touhuaa. Ku leski sitte tuli ja alako myymään ölijyä kyläläisille, olihan hällä valtava tilasuus kertua miten hän on ölijyn saanu. Nainen sai kertua Jumalan ihimeestä, suuresta teosta mikä sai alakunsa naisen pienestä ölijytilikkasesta.

Sanat, niistä synty laulu

 Tais olla tammikuun alakupuolta, ku olin autolla liikenteesä, niin siinä ajaesa nousi mieleen sanoja joita alon hyrräilemmään. Yhtä sammaa säkkeistyä toistin usijamman kerran. Jonku ajan päästä synty toinen säkkeistö. Kotona kirijotin sanat paperille, etteivät unohu, jospa vaikka syntys lissää säkkeistöjä. Syntyhän niitä, ne vaan nousi mun ajatuksiin ja kirijotin kaikki muistiin. 

Rukoukseni on, että tämä saa olla siunaukseksi ja rohkaisuksi monelle. Että jokainen saa, joka vain haluaa, uskon kautta muutoksen elämään.

 

                                                     Golgatan mies

 

Minä katselen Golgatan puuta, 

rosoista pintaa sen.

Veri Jeesuksen kun vuosi,

tahras pinnan punaten sen.

Eivät tienneet sotilaat silloin,

kenet ristiin naulaavat.

He ivaten pilkaten nauraa, 

sinäkö Messias? 

Jeesus ristillä riippuu ja huutaa,

isä miksi hylkäsit mut?

Vaan heille nyt anteeksi anna,

eivät tiedä tekojansa.

Hiljaa kallistuu hänen päänsä,

tuike silmien sammuu pois.

Joku huutaa, keihäs nyt tuokaa,

varmasti kuoliko jo?

 

Golgatan mies, sen kuka ties

kuolemallaan muuttaa maailman.

Jokainen saa, joka vain haluaa

uskon kautta muutoksen elämään. 

 Alas ristltä ottivat  Herran

johti kalliohaudalle tie.

Siellä laskivat Jeesuksen maahan,

kiven luolan suulle sinetiksi.

Mutta kolmas aamu kun koitti,

ihme suuri tapahtui.

Jeesus kuoleman kuolemallaan voitti,

nousi ylös voittajana. 

Minä katselen Golgatan puuta,

tyhjää ristiä Jeesuksen.

Se kertoo minulle siitä,

mitä teki Hän tähteni.

Saan armosta omistaa pääsyn,

Hänen luokseen kirkkauteen.

Siksi kiitän ja ylistän Häntä,

Hän on voittaja ikuisesti.

Pakkasia pitelee

 Aika pitkään oli lauhaa ja vesisajetta, vaan nyt on keli niinku talavella pittää ollakki. Pakkasta ihan reilusti ja luntaki sen verran että pelto on valakonen.

Vaan eipä pakkaset haittaa ku pukkee lämmintä ylle. Eilen sain valamiiksi villapaijan, josta tuli tosi lämmin. Osa kuvijoista ku on tehty nelijällä langalla. 

Vuosi on vaihtunu ja tuopi tullessaan hieman uusia juttuja. Rupesin yrittäjäksi, jatkan aikaisempia hommiani oman firman kautta. Kotipalvelu on ala misä töitä piisaa. Vaikka eläkkeelle pääsy lähenee, niin meinaan töitä jatkaa niin kauvan ku kuntua ja intua piisaa. 

Huomisesta ei kukkaan tiiä tulleeko sitä, mut sen tietää, että tännään ja huomenna  Herra siunaa, johattaa ja varijellee.  Lupauksiaan Hän ei petä,  vaan on kanssamme maailman loppuun asti. 

Mukavaa loppiaista ja siunausta alakaneelle vuojelle.