Kylläpä se tuo aika mennee nopijaa, kesä alakaa olla kohta kääntymäsä syksyä kohti. Kartanolla on ollu kyllä semmoset kukkaloistot tänä kesänä, että on ollu silimänruokaa yltäkyllin. Just eilen vaarin kans juteltiin, että on mukavasti saatu kukat ja pensaat laitettua, yks sortti ku lopettaa kukintaansa niin toinen alottaa. Istutettujen taimien seasa sitte kasvaa ihan luonnon omat kukat ja yrtit, ja seki tuo oman värinsä ja sävynsä kasvimaailmaan. Me ei olla liijan tarkkkoja sen suhteen, miten nuukaan on rikkaruohot revitty, niitä saa olla tämmösellä tontilla kuhan eivät vallota koko kukkapenkkiä.
Kevvään ja kesän aikana, ollaan vaarin kans käyty usijammalla paikkakunnalla pitämäsä hengellisiä tillasuuksia. Meillä on hyvin toimiva systeemi. Mää hoijan musiikkipuolen ja laulujen lomasa saatan sanua mielenpäälle nousseita ajatuksia ja mietteitä. Vaari hoitaa sitte saarna ossuuen, mikä hälle on perin luontevvaa vuosikymmenten takkaa. Ollaan koettu, että eläkeläisinä meille on siunaantunu hedelmällinen työ tällä alueella misä ollaan ja eletään.
Kesäkuusa puhin yhesä tillaisuuesa leskeksi jääneestä naisesta. Naisen elämästä kerrotaan raamatusa vanahan testamentin puolella ( 2 Kun 4 ) Naisella oli kaks poikaa, ukko oli kuollu ja nyt hän pelekäs velekojan tulevan perimään velekoja, eikä hänellä ollu rahhaa millä maksaa. Nainen tapas profeetta Elisan ja kerto tälle ongelmastaan. Elisa kysy, että mitä hällä on kotonaan. Nainen vastas, että ei oo muuta ku pikkusen ölijyä purnukan pohojalla. Elisa anto naiselle toimintaohojeet mitä hänen tullee tehä. "Mee ja lainaa ihtelles tyhyjiä astijoita kylästä, kaikilta naapureiltas niin palijo ku vaan saatat löytää.
Mee sitte sisälle, sulije ovi jäläkees ja kaaja siitä purnukastas niihin astijoihin ölijyä." Nainen teki niin.
Aina ku yks astija tuli täyteen, siirrettiin se syrijään ja tyhyjää kippua taas juoksevan ölijyn alle. Olijyä valu ja riitti niin kauvan kunnes viimenenki tyhyjä astija oli tullu täyteen, sitte ölijyn tulo loppu.
Aatellaanpa hetki tilanteen alakupuolta. Kuullesaan toimintaohojeen, naisen mielesä saatto käyvä ajatus, että täysin hullu ehotus, lähtiä ny kiertämmään ympäri kyllää kerräämäsä tyhyjiä kippoja, mitä ne kyläläisetki sannoo. Luulevat pian, että järki on menny ku ukko kuoli. Mut hätä ku oli, velekoja hönkii niskaan, jotaki tätyy tehä. Nainen päätti ottaa riskin, kerätään kipot ja katotaan mitä siitä seuraa.
Tais olla pojilla kiirusta kulijettaa tyhyjiä astijoita kotijansa, samalla jännätä ja miettiä, että mitähän se äiti oikeen meinaa tehä. Entäpä se hetki, ku äiti otti purnukkansa kätteen tietäen, että siinä on pohojalla pikkunen tilikka ölijyä. Uskallanko alakaa kaatammaan...noh, olishan voinu jättää kaatamattaki, mutta seuraukset olis ollu vallan erilaiset.
Lopputuloshan oli se, että nainen sai ölijyn myynnillään rahat velekojen maksuun ja lopuilla rahhoilla he pystyvät elämään.
Mikä täsä kertomuksesa mua siunaa? No se, ku omat mahollisuuvet on mitättömät, Jumala voi siunata ja muuttaa tilanteet vallan toisenlaisiksi. Pittää vaan uskaltaa luottaa, ottaa riski ja antaa se pieni osa mitä ihtellä on, Jumalan käyttöön. Entäpä ne utelijaat kyläläiset? Aivan varmasti sielä kävi kuhina ja juttu levisi, että mitä ihimettä leski oikeen touhuaa. Ku leski sitte tuli ja alako myymään ölijyä kyläläisille, olihan hällä valtava tilasuus kertua miten hän on ölijyn saanu. Nainen sai kertua Jumalan ihimeestä, suuresta teosta mikä sai alakunsa naisen pienestä ölijytilikkasesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)