Kosteutta ilimasa

Eipä oo eilisen jäläkeen kovinkiaan palijua ilima muuttunu. Ei sentäs niin sumunen aamu oo tännään mitä eilen oli. Takapihan mäntyjen välistä ei juurikkaan naapuritalua nähäny sumun takia vaikka taloon ei oo matkaa ku muutama kymmenen metriä.
Tälläset päivät on lössökelipäiviä, ilima on lämpöstä ja kostijaa. Vaikkakin aamun lämpötila täs vaihees +15, mut saattaapa se siitä päivän päälle vähä kohota.

Illalla käytiin minijän ja pikkulikkojen kans uimasa jokirannasa. Kovasti tykkäs vanahempi likka uimakellukkeella harijotella uimista. Tuotiin kelluke Unkarin tulijaisena ku ei viittiny sitä sinnekkää jättää. Ostimma kellukkeen Hévízin lammesa lillumista varten.( lampi ku niin syvä että lähes kaikki sielä käyttivät jonkumoista kelluketta)

Tuosta kuvasta näkkeepi millasesta kellukkeesta kyse. Viherijä putki on ontto ja keskellä on reikä mistä punasen osan saapi työnnettyä läpi. Hyvin pysy likanki ympärillä ku veti punasen aika kireelle. Toki minä pijin kellukkeesta kiinni kaiken aikaa ku likka polskutteli, ei sitä eka harijotuskerralla tohtinu yksin päästää kellukkeen kans menemään.

Vähä tekis mieli vielä käyvä kahtelemasa hilloja vaikkei niitä tälle alueelle juurikkaan taija tulla. Naamakirijasta tuos lukasin että kokin siskon marijapaikalla ollu hyvin hilloja,ei oo pakkanen niitä sielä vieny. Sieltä päin niitä löytys, ei vaan viittis lähtiä ajamaan montaa sattaa kilsaa hillojen takia.
Mut katotaan miten se tää päivä etenee...

Tyhyjästä on paha nyhyjästä

Kyllä se ny siltä näyttää että tänä vuonna jäähään iliman hilloja. Käytiin meijän vakipaikka tännään kahtomasa, yhen pienen rasijallisen sain vaivon kerättyä. Raakileita oli muutamia mut niin vähäsen että niitten takia ei kannata suolle lähtiä.
Vaikka niin mahottomasti oli kukinta-aikaan kukkaa, ne kylymät yöstja rajut vesisatteet vei sitte marijomisen mahollisuuvet. Toki johonki paikkaa hillaa tällekki vuotta varmaan vähä tullee, mut lähtiäppä niitä kovin kaukaa hakkeen, ei innosta.

Saa nähä miten käynee mustikoitten kans?

Mut mansikoita on ny pari laatikollista pakastettuna. Kokki käväsi aamupäivällä torilla ja oli ollu joku uus torikauppias myymäs mansikoita, oli saanu kympillä laatikollisen .

Lämmin, aurinkoinen päivä ollu, tuntuu ihan kesältä. :)

Kesän eka mansikat

Eipä vielä tälle päivää ehitty hillasuolle ku piti käyvä aamusta torilla hakkeen mansikat.

Viijen kilon laatikko Polka mansikoita, hyvän kokosia ja makusia, namss...

Ei mahu kukka kämmenelle,  *reissus kuvattu*

Aahhh, kotona...

Niin mukavaa ku on olla reissusa, mut mukavaa se on tulla kotiakki. Tulomatkalla kävi vaan sillaitte että meijän matkalaukut eivät olleetkaan samasa konneesa misä me olimma. Hesa-Vantaan kentällä puolen yön aikaan  oottelimma laukkujen tulemista mut sitte tuli yks nainen sanomaan että ennää ei tuu laukkuja. Osa laukuista oli jääny Amsterdamin kentälle, tietysti meijän laukut siinä kasasa. Noh, ei auttanu muu käyvä ilimottamasa tiskille että laukut jääny välille. Nätisti ne lupas että seuraavan päivän (eli tänään ) aamupäivän lennolla laukut ois yhen aikoihin Hesas, ja sieltä sitte sopivalla lenolla Rovaniemelle. Kylläpä ne sitte lentokentältä soittellee ku ovat laukkuja tuomasa. Joten ootellaanpa...

Huommenna vissiin hillajahtiin? :)

New York

-->

Tiesikkö että Budapestisä on New York?

No nytpä tiijät. Ihan pakko oli käyvä juomasa kahavit että näkkee millanen kahavila oikeen on. Olihan se nähtävyys, voi hyvänen aika sentään. Rakennus itessään on jugend-, osittain uusrenesanssityylinen palatsi.

  Kuvia, kimallusta, hohtua joka puolella mikä ottaa silimään. Mut ei tuommosen keskellä jaksas asua eikä ellää, onneksi ei tarvi ku hetkisen istahtaa ja ihastella. 

 Oihan sielä sitte hinnatki sitä luokkaa että hienosa ja suositusa kahavilasa ollaan. Kaks kapputsiinoo, leivos ja parfait yhteensä 23,50 €, je meku luultiin että vain norijasa on kalliit kahavit, sillo maksettiin 11 € kahaveista ja leivoksesta.

 Piti käyvä toiletisa kahtomasa millaset hienouvet sinne laittanneet. Olihan seki aika hieno mutta... voi voi miten voi olla mahollista?

 Komija ja hieno kahavila mut toiletin haju oli perin epämiellyttävä, niin pistävä ja paha että hyitte olokoon. Mitenhän kahavilan siivoojat eivät oo moista hajua huomanneet??

Huijattiinkohan meitä?

-->

Lähettiin kävelylenkille ehtimmään juutalaiskorttelia joka on Király ja Dob utcan välisä. Juutalaisyhteisö asutti tämän kaupunginosan 1800-luvun loppupuolelta lähtien. He saivat asustella ja elää vappaasti siihen saakka kunnes natsit valtasivat alueen 1944. Natsit rakennuttivat valtavan muurin alueen ympärille, näin muodostu getto. Gettoon kerättiin kaikki juutalaiset mistä natsit kulijettivat heitä keskitysleireille. Holokaustin muistomerkki on synagoosasa nähtävänä, tosin aitauksen takana. Synagoogan alueelle ei pääse iliman pääsylippua.

 Kokki oli ottamasa just valokuuvvaa muistomerkistä ku siihen käveli mies joka alako juttelleen kokille. Miehen olemus oli vähä suttanen, pitkä tukka roikku olokihatun alta olokapäille saakka, parta oli jääny ajamatta muutamaan päivään, mut juttua tuli siihen malliin että ei oo tainnu olla juttukaveria pitkään aikaan. Miehen nimi oli Pekka ja hän oli syntyny Budapestisä, siinä ihan nurkilla, näytti meille syntymäkotinsakkin myöhemmin.

Palijo kyseli ja puheli, kerto unkarin historijaa, juutalaiskortttelista monenlaista millaset olot sielä on aikoinaan olleet. Mies opasti meitä pitkin katuja ja vei sellasiin paikkoihin mihin ei tavallisesti turistit ees pääse. 

Getton alueella kerrostalo oli päällepäin sen näkönen että kohta se murenee kokonaan. Lukitun metallikalterioven taakse ku päästiin mies vei meijät alakuperäselle muurille mikä oli näkyvisä kerrostalojen välisä olevalla sisäpihalla.

Mies kerto miten hyvin juutalaiset olivat menestyneet, rakentaneet ja asuttaneet aluetta. Sitte tuli sota ja natsit, kaikki hävis ja muuttu. Mikään ei ollu entisellään ja valtava uuvelleen rakentaminen oli eesä.

Kommunistivalta oli kuiten se mikä oli. Ei ollu rahhaa kellään, ei hallituksella eikä yksityisillä ja nyt kortteli on se mikä on.

Pienen kavun kulumasta käännyttiin ja etteen aukeni pieni synagooga. Pekka sano että täälä ei turisteja käy, mut ei tämä olekkaan mikään turistikohde. Pekka oli puheittensa mukkaan rabbin hyvä ystävä. Tiesi oven koodinki joten ei ollu ongelmia päästä sisälle. Pienihän se synagooga oli. 

Yhteisöön kuulu 45 ihimistä. Sisälle ku mentiin sielä oli yks nainen järijestelemäsä paikkoja. Varsinaiseen saliin mentäisä kokki sai päähänsä mustan huopahatun. (Pikkusen mua nauratti, hattu ku oli liijan pieni, ihan ku Pekka Puupään hattu, iliman kukkaa.) Juutalainen tapa ja perinne on, että miehellä on hattu pääsä jumalanhuoneesa.

Synagoogasa toimi myös jonkulainen uskonnollinen koulu. Sinne tullee ympäri maailmaa opiskelijoita, ovat aikansa ja käyvät läpi kolutuksensa ja palaavat sitte ommaan maahansa.

Yks rakennus misä mies käytti meitä oli kans mielenkiintonen. Rakennuksen keskellä oli aukio jonka ympärillä oli monenlaisia eri taiteilijoitten ja suunnittelijoitten gallerioista, studioita jne. Aukion keskiosa lattiasta oli paksua lasia, lasin alla oli näyttelytilat. 

 Toisesa osasa rakennusta oli huoneisto misä oli ympäri maailmaa eri suunnittelijoitten disantuotteita, niin sanotusti uniikkijuttuja. Olihan mahtava paikka, eikä ois osattu eikä tiijetty mennä ellei Pekkapoika ois meitä opastanu.

Pekka oli kyllä hyvä opas, tiesi ja tunsi paikat ku ikänsä on sielä asunu. Siinä kävellesä mietin pari kolomekki kertaa että saapa nähä misä vaiheesa ilimottaapi palijonko tää lysti meille maksaa. Eihän kukkaan ilimatteeksi ala kiertään katuja ventovieraitten turistien kans, vai alakaako ??

Reilu pari tuntia olimma kierrelleet ja saatu palijo tietua unkarin historiasta, nähtävyyksistä, ruokapaikoista ym. Palijo semmosia paikkoja joihi ei ite olis osannu mennä ja joista ei missään opaskirijoisa kerrota.

Sitte oli se hetki ku Pekka sano että hänpä tästä ny lähtee, miten olis jos hän sais 25 € että vois laittaa rahat lapsenlapsen possupankkiin. :) :) Hän kerto jo koko homman alusa, että juuri tännään hänestä on tullu isoisä ja huomenna pittää mennä uutta syntynyttä kahtomaan sairaalaan.

Noh, sehän me kyllä tiijettiin että eipä taija rahat moiseen pankkiin päätyä, eikä ollu antaa euroja, mut forintteja oli, kokki anto kohtuu hyvillä mielin 5000 setelin, olihan me saatu todella hyvä opastuskiertokävely vaikkei oltu semmosta ees pyyvetty.

Siinäpä sitte kiiteltiin puolin ja toisin, toivoteltiin hyvvää jatkua ja niin meijän tiet erkanivat.

Jotenki tuntu, että Pekalla oli tosi hauskaa kävelyttäessään meitä siinä juutalaiskorttelin kavuilla ja kujilla ja näyttäessään paikkoja meille ja tietäissään miten tarina johetaan onnelliseen päätökseen. Ja meilläki oli hauskaa ihan nauruksi asti.

 Széchenyin kylypyläsä.

Kylypylä oli siinä puistosa johon eksyymmä joku päivä sitte. Nyt ajoomma metrolla puiston sisällä olevalle pysäkille ja ku kiipesimmä maan pinnalle, niin siinähä se oli heti nokan eesä. Komia rakennus.

Menimmä sissään ja kahtelimma metrin korkusta hinnastua, jota oli niin englanniksi ku unkariksiki. Oli niin kymmeniä vaihtoehtoja siihe minkälaisen lipun voi ostaa, että sormi siinä meinas  suuhun mennä.

No ostimma liput sen eka rivin mukkaan. Kahelta ne makso 6800 yhteensä. Saimma semmosen rannekkeen, josta jo Palantiinuksesa ja Hevizisä käynnistä tiesimmä, että sitä konneelle näyttämällä pääsis sissään ja ulos kylypylästä. On siinä semmonenki omituisuus, että jos on kylypyläsä liian pitkään niin se ranneke ei päästä ulos ennen ku maksaa ekstraa.

Jouvuttiin vähä miettiin,  että onkohan täälä miesten ja naisten pukuhuoneet erikseen vai ei. Miettiminen kävi silleen, että kahtomma mitä muut tekkee ja teimmä sitte samallalailla. 

Siinä ne käytännöt selevis. Ensinnäki ku ostimma tiketit with lockers, niin se tarkotti, että on lukollinen komero tavaroille, pukukopit oli josaki erikseen. Vaan olipa semmonen lukitussysteemi niisä lokeroisa, että pitiki jo tarkkaan kahtua mallia viereiseltä kaapin käyttäjältä, että osattiin. No ei se sen ihmeenpi ollu ku, että se lukkoki toimi tuolla rannekkeella. Vaan ku ei missään ollu kuvvaa eikä kirijotusta asijasta niin jo siinä kummasteltiin että miten tuo toimii.

Vaatteet vaihettiin erillisesä pukukopisa jonka lukitus oli kans perin kummallinen. Pukukoppiin oli kaks ovia, ulosmeno käytävän puolelta yks ja kylypylän puolelta toine. Kopisa oli istunpenkki ,jonka etureunasa oli 10 cm leviä saranoillaan kääntyvä lauta. Lauta lukitsi molemmat ovet kun sen käänsi alas ja ovet avautu kääntämällää lauvan ylös. ( lukkomekanismia ei näyttäny väki ymmärtävän. Me ymmärrettiin heti vaikkei ees nähty kenenkään muun ymmärtänneen. )

Siitä sitte vaan sissään varsinaiseen kylypyllään. No johan oli!

Ensiksi oli käytävän kahta puolta pikkualtaat, kolomisen metriä halakasijaltaan. Eka altaasa vesi tuntu lähes kuumalta. Maan alta kuulemma tämä vesi tullee 950 metrin syvvyyjestä ja se on noin 75 asteista tullessaan. Ei tuo altaan vesi niin kuumaa kuiten ollu, mutta ilimeisesti 38 asteista niin ku altaan reunalla seinäsä luki. Altaasa istuessaan sitä kahteli ympärilleen ja kiinnitti kahteensa kattoon ja seiniin. Semmoiset kruusatut holovikatot oli siinä ja niin ne oli koko talosa. Ihan siistiä ja kaunista. Semmosta mihin ei oo kylypylöisä tottunu. Siis ne holovikatot.

Ihimisiä tuli ja meni ja kielten sekamelska sorisi korviin. - Vaan mikä se tuo toinen saman kokonen allas on? Joku sinne näyttää yrittävän, mutta ei saa ku jalakansa kasteltua ja jo tullee pois. Vesi ei ollu ku 20 asteista, mutta tuon melekeen nelikymppisen jäläkeen se tuntuu kylymältä. - Kokki tuli mun peräsä ja näytti mistä suomalaiset miehet on tehty. Harmi vaan, että muut kylypijät jotka kahteli tätä urhua ja urotekua, ei tienny että mies suomalaine.:)
  No sitte on pylväikköhalleisa altaita toisensa perrään, kaiketi niitä oli jonku verran toista kymmentä allasta. Pääosin vesi oli 28-38 asteista. Aina oli kyltisä teksti veen lämpötilasta.

Sitte löyty altaitten lomasta saunoja. Kaikkiaan niitä löyvettiin talosta yheksän. Yhteen en viittiny mennä ku sen ovenpielesä kehuttiin viereisen saunan olevan kymmenen astetta lämpymämpi.

Kiukaita ei ollu suomalaiseen malliin ku kahesa isosa saunasa jonkulainen. Niisä oli kivetki, mutta saunan kokkoon nähen ne oli alamitotettu jos suomalaisella mitotuksella mittaa. Eikä ollu löylykauhaa. Eikä löylykiulua saatikka että olis ollu vettä mitä kiukaalle heittää.

Saunoja oli kaks höyrysaunaa, toinen oli kuumempi ku toinen ja toisen höyrysä tuoksu joku minttu. Sitte oli kolme pientä saunaa iliman kiukaita, mutta puulauteet kuiten oli. Nuo kolomekki oli kaikki eri lämpösiä: lämmin, lämpymämpi ja kuuma. Sitte oli infrapunasauna ja vielä aromasauna, jonka aromista ei oikeen päässy selevyyteen.

Ulukokautta mentiin vielä kahteen issoon saunaan. Olisko niihin mahtunu kolomisenkymmentä kylypijää kumpaanki? Niisä oli ne kiukaan tyyliset jutut. Ne saunat oli kuumia, ylälauteella meinas liha paistua jos suoraan lauteelle istu. Keksin laittaa varvassantaalit pyllyn alle eristeeksi ja jo kesti istua.

Saunojen lähellä oli paikallisesti ajatellen kai kylymäaltaat. Se kahenkymmenen asteen lämpönen tuli jo mainittua. Sitte oli 18 asteinen ja nuitten isojen ja kuumien saunojen vieresä vielä 16 asteiset.

Me suomalaiset kun omme kansaa, joka on tottunu avantouintiin niin mikäpä se oli meijän niihin pulijahtaa! Muut kilijahteli ja räpiköivät kiiruusti altaista pois. No oli toki joku lujatahtonenki mukana ja uskalsivat tulla ja olla, mutta eipä tainnu kukkaan niin istua pitkään ku me. Me näytettiin niille ja naurettiin niille ku ne kiliju kylymän kauhuaan.

Isojen kuumien saunojen etteisesä oli seinäsä semmonen saavin kokonen allas, johon tuli seinästä jäätä. Sitä ottivat kouriinsa ja hivelivät lauteilla istuessaan kinttujaan jääpaloilla.

No, nelijä tuntia siinä altaita mittailtiin ulukona ja sisällä. Ulukona oli kolome meleko isua allasta porreilla ja iliman. Aurinkoinen paistoi ja vilivottava tuuli puhalteli mukavasti, oli mukava päivä.

Elläintarhalla

-->

Aamu oli pilivinen ja satateisen olonen, tuuli puhalsi aika viileesti ku aukastiin parvekkeen ovi jotta sai tarkistaa joko sato vettä vai näinkö väärin. Kyllä sielä vähä pisarteli. Säästä huolimatta laitomma lenkkarit jalakaan ja vähä lämpösempää vaatetusta ylle että taretaan olla ulukona. Hotellihuoneeseen ei kannata jäähä makkoilleen, sitä ehtii tehä sitte kotona.

Bussipysäkille ehittiin tyhyjän verran liijan myöhään, bussi meni meijän nokan eestä. Onneksi oli pysäkillä katos ja sielä istuimet ettei tarvinnu ihan taivasalla ootella. Reilun puolen tunnin päästä tuli bussi ja niin päästiin alottaan tään päivän ajelut. :)

Hösök terellä jäätiin pois metrosta, paikka on lähellä sitä puistoa misä eilen pikkasen hortoiltiin. Käveltiin vaijaa puoli kilsaa elläintarhalle. Aateltiin että jos kovin alakaa päivän päälle sateleen, elläintarhalla on mahollisuus mennä sisätiloihin kahtelleen paikkoja satteen ajaksi. Eipä sitä sajetta tullu vaan alako puolen päivän aikaan paistelleen aurinko ja tulikin todella lämmin ja kaunis päivä. Voipa sanua että vallan ihanteellinen, lämmintä mut sopivasti tuulta.

Meillähän meni elläintarhalla koko päivä, sielä ku oli niin palijo monenlaista nähtävää. Kertakaikkiaan miten kirijavaa ja värikästä onkaan maailman elläinlajit. Ohan niitä telekkarista nähäny,mut ihan toista on ite vierestä nähä esim. maailman suurin Komorin varaani.

 Ötököitäkin vaikka minkälaisia, " puutikkuja" joilla on jalat, tai lehenleikkaajamuurahaiset jotka leuvoillaan irrottaa puunlehistä palasia ja kulijettavat ne sitte kekkoon. Kuvasin yhen muurahaisen lehen kulijetusta, miten sutjakkaasti se sitä etteenpäin raahasi.

Oli torakoita, kaskaksia, isoja ja pieniä kaikenmoisia kovakuoriaisia jos minkä värisiä ja muotosia. Kokki oli onnellinen että on saanu syntyä suomeen, meillä ku ei tuommosia " kurkoosia" oo olemassakaan. ( kurkoonen =mikä tahansa ötökkä tai kuoriainen jolla on nelijä tai usijampi jalaka, ryömii tai voi jopa lentää)

 

Otökkäosastolla kun oli väriä ja muotoja ei kalaosato jääny kyllä yhtään huonommaksi. Oli pulleeta ja littanaa, pitkää ja pätkää, pilikullista ja raijallista, silijä pintasta ja rososta. Yks hienoimmista oli rauskuallas. Perin persoonallisen näkönen kala lepattavine nahkoineen. Näyttääs kuin se lentäs veesä ku liikkeet ovat sen tyyliset. Rauskujakin oli kirijavia, pilkullisia ja raijallisia. Yhellä lähes metrin mittanen se piiskamainen pyrstöhäntä. ( en tiiä virallista nimitystä " ruoskalle", enkä keksiny parempaakaan )

Papukaija huoneesa oli meteliä. Punasen, sinisen, viherijän kirijavat linnut kirkuvat niin kimijällä äänellä että otti välillä korviin. Linnut pääsivät vappaasti lentelleen huoneesa, tulivat istummaan käjelle tai olokapäälle saadakseen makupaloja.

Yks lintu istu aika alhaalla olevalla langalla. Laiton käteni siihen lähelle niin se hyppäs käsivarren päälle. Lintujen hoitaja anto mulle omenan palasen jotta sain syöttää sitä linnulle. Lintuhan napsi siitä nokallaan pieniä palasia ja pian oli omenan palasesa pienonen kolo. Hetken päästä lintu kiipes mun olokapäälle ja jatko omenan napostelua.

Isommistä elläimistä ehkä mielenkiintosimpia olivat kirahvit. Voi mahoton miten korkijoita ne onkaan. Kotin mittailla niitten säkäkorkeutta varmaan se on jotain 2,5 -3 m ku koko elläimen korkeus kaiketi 5,5 -6 metriä.

Virtahevoset eivät juuri naamaansa näyttäneet, niistä näky lähes koko ajan vain pyörijä paksu selekä. Sarvikuonot aika rumia ku niitä läheltä kahtoo, isoja ja paksunahkasia otuksia.

Norsuja näky aitauksesa yks, liekkö sillä sielä kaveria ollukkaan.

Kissaosastolla oli komeita katteja. Liekkö olivat kaikki katit yhteisestä sopimuksesta päättäneet että siesta-aikaan maata löhötään , otetaan päikkärit, mut missään tapauksesa ei saa tassutella eikä tepastella aitausta kierrellen.

Mukava "vetonaula" tiikeriosastolle olivat keksineet tehä. Olivat perruuttanneet jeepin aitauksen seinästä läpi niin ,että lava jäi aitauksen sisäpuolelle ja hyttiosa aitauksen ulukopuolelle. Hytin istuinten takana oli ikkuna mistä pääsi näkemään lavalle, tällä kertaa lavan oli yks tiikeri vallannu makuupaikakseen. Jeeppi näytti olevan perin mielenkiintonen valokuvauskohde etenkin lapsiperheille. Lapset pääsivät istummaan auton penkeille ja takaikkunasta näky lavalla makkaava tiikeri. Onhan sitä sellasta kuuvvaa mukava näyttää sitte lastenlapsilleen että " ukki on ollu tiikeriä kuskaamasa."

Oranki oli hauska kaveri. Se istua nökötti puusa ku tulimma siihen kohalle. Sillä oli mukanaan puusa joku riepu tai rätti minkä se veti päänsä päälle ja laitto naamansa piiloon. Välillä se kurkisteli rätin alta ja veti sen taas silimilleenh. Meille tuli vähä semmonen tunne että kumpihan täsä kahtellee ja ketä? :)

Satuttiin tulla yhteen huoneeseen mihin oli ihimisiä kerääntymäsä sellasen esiintymislavan etteen. Istuttiin toisten joukkoon vähä ootellen ja ihimetellen että mikähän tapahtuma mahtaa olla alakamasa. Muutama keltapaitanen mies siinä kuluki eestaas ja järijestelivät paikkoja. Hetken päästä tuli yks miehistä lavalle kantaen kädellään pöllöä. Jutteli ja puheli kaiketi miten pöllö saalistaa ja elää..jne. Lavan vierellä oli sellanen pari metriä korkia pilari. Mies kävi laskemasa pöllön pilarin päälle istummaan. Toinen samanlainen pilari oli toisella laitaa huonetta ja sielä oli toinen mies joka heilutteli käjessään hiirenraatua ja heitti sen pilarin päälle. Samalla hetkellä pöllö pyöritteli päätään, humahus ja pöllö lentää sujahti yleisön päitten yli toiselle pilarille ja nappas hiiren suuhunsa. Lentoesitys toistettiin pari kertaa.

Toinen esitys oli perukarhun näkösellä elläimellä tehty kiipeilytemppu. Mies pystytti tikapuut joitten päähän laitto lasipurkkiin jotaki hedelmän palasia. Pesukarhu oli kantohäkissään kun se tuotiin huoneeseen. Kun se pääsi ulos se kiipes tosi ketterästi tikapuitten päähän ja nosteli tassullaan lasipurkista herkkupalat suuhunsa. Ruoka näytti olevan se juttu jolla elläimet saatiin siirtymään paikasta toiseen. Tokihan niitä siihen hommaan pitäny jonku verran opettaa ja kouluttaakki.

Muutama muukin esitys sielä vielä oli mut en niitä kaikkia elläimiä tunnistanu mitä ne esitteli, unkarin kielestä ku ei ota selevää erkkikään joten siltäosin jäi esitykset ihan sen varraan mitä nähtiin. Mut ihan kiva oli ku satuttiin paikalle.

Kirkkomatkalla

-->

Yöllä on satanu vettä. Uima-altaan käytävät ja aurinkotuolit oli vielä osaltaan märijät vaan eipä tuo aamu-uintia haitannu. Taivas pilivinen mut ei sen näkönen kuitenkaan että vettä satas koko päivää, ehkä pieniä kuuroja saattaa tulla.

Sunnuntain seuroihin aattelimma lähtiä. Aamusin bussit kulukee 1/2 tunnin vällein, saatettas just ehtiä kaheksan bussiin jos heti lähetään.

Hyvin ehittiin aamubussiin ku se oli vähä myöhäsä. Bussilla ajettiin Hyvösen mutkaan, siitä raitsikalla Szellille (Szell Kalman ter). Siitä punasella metrolla Deak terille, sielä hyppäsimmä M3 siniseen metroon jolla ajelimma päätepysäkille Kispestiin saakka.

Loppumatka tehtiin sitte apostolin kyytillä. Ison sillan yli piti jostaki päästä. Mistähän tuonne kävelytie mahtaa mennä?

Kävelytiekin löyty ku muutama tien ylitys tehtiin epävirallisesta kohasta. :)

Seurakuntatilat oli valtavat, olis luullu että tullaan johonki urheiluhallille, niin iso ja mahtava oli sali. Sisälle tullesa meitä vastasa oli turvatarkistus miehet ja turvaportit piipittiminneen. Taskut tyhyjäksi, kattovat laukun mitä sielä on, ku kaikki ok sai mennä.

Kokin kohalla laitteet piipittää, mitäs jääny taskuihin ? Ei ku takasi ja uuvestaan läpi portista...taas piipittää... no johan on kumma. Turvallisuusmies siirtää kokin sivummalle, pyörii hänen ympärillään laitteensa kans ja ihimettellee että ku aina vaan piipittää vaikka kaikki taskut on tutkittu. Viimen hoksaa että farkun taskuisa on metalliniittejä, nehän ne piipitti.

Noustiin toiseen kerrokseen parvekkeelle josta oliki tosi hyvät näköalat valtavaan salliin ja sisääntuloaulaan. Kokki otti muutaman kuvan aulasta eikä ehtiny palijo muuta ku laittaa kameransa taskuun ku tuli kaks turvamiestä juttusille. Selittivät että täälä ei saa kuvata. Ohojasivat kokin englantia puhuvan miehen tykö joka sano että kamera pittää tullesa antaa turvamiehille. Me oltiin tultu sisälle toisesta ovesta eikä sielä kukaan kameraa ottanu pois vaikka se repusa oliki ja sinneki kurkkasivat.

Noh, kokki poisti ottamansa kuvat kamerasta ja jätti kameran turvamiehille. Kameran sai hakia takasi pois lähtiessaaän.

Se hyöty tuosta kaikesta oli, että mies joka osas englantia opasti meijät naisen luo joka anto meille tulkkauslaitteet ja neuvo paikat mihin meijän piti mennä istummaan jotta niillä vehkeillä kuulis parhaiten.

Salliin mahtuu istummaan porukkaa kai reilu 10 000 ihimistä. Jäseniä seurakuntaan kuuluu yli 15 000, ettei ihan pienestä porukasta oo kyse. Mielenkiintosta oli nähä ja kuulla miten ne isosa maailmasa näitä juttuja järijestää.

Kello tuli kymmenen mut vielä ei tapahtunu mittään sensorttista liikettä että tilaisuus alakas. Ihimisiä kyllä virtas sisälle salliin koko ajan tasaseen tahtiin. Tyhyjiä tuoleja oli vielä vaikka kuinka palijon. Ihimettelin että miksihän alotus aika merkattu kello 10 jos se ei kerran sillo ees alakkaan,

Vähä yli puoli ykstoista astu mies mikin taakse ja piti 10-15 minnuutin tiedotushetken, sen jäläkeen alotti lauluporukka laulamisen.

Alakuun laulettiin reilu tunti ylistyslauluja. Lavalla oleva lauluporukka oli hyväsä keski-iäsä olevaa sakkia. Jotenki tuntu hyvältä ja mukavalta että lähes kuuskymppiset ukot innostuvat niin svengaamaan ja laulammaan. Meno oli reipasta ja tarttuvaa vaikkei sanoista ymmärtäny yhtikäs mittään mitä ne laulovat. Mut se ilo ja into mikä siitä touhusta heijastu, se oli sytyttävvää.

Olimma istuneet laulujen ajan kun tuli se englantia puhuva mies tönimään kokkia. Miehellä oli mukanaan kamera jonka palautti ja anto vielä cd:n lahjaksi, pahoitteli ja pyyteli anteeksi että olivat ottaneet kameran. Meitä jäi vähä ihimetyttään moinen touhu, mut mikäpä se siinä. Hyvä vaan ku toivat kameran, olishan se voinu meiltä unohtuakki.

Kolomisen tuntia ku olimma istuneet salisa, sanon kokille että ny pitäs saaha jotaki sapuskaa. Aamupalan voimin olin liikkeellä, sen syömisestä kulunu 5-6 tuntia. Kokkihan kyllä pärijää syömättä vaikka päivän, mut mun pittää saaha syyvä jotaki tietyn vällein, muute tullee huono olo. Lähettiin kahtelleen ruokapaikkaa mistä sellasen mahtas helepoiten löytää.

Mahat täynnä oli mukava kierrellä ja kahtella paikkoja. Kartasta löyty Városligetin puistoalue jossa on useempia museoita ja muutaki nähtävää. Puistohan onkin vallan toisella puolella, joten ei auttanu muu ku löytää tie metrolle ja ajella vaihteeksi muutama kavunväli.

Puistoalue oliki pikkasen suurempi mitä luultiin. Ei katottu karttaa ku sille alueelle tultiin, lähettiin vaan käveleen katua pitkin mikä etteen aukeni. Hetken päästä huomattiin että taijammapa olla vähä hukasa. :) Ihan vika suuta mihin oli aikomus mennä. Noh, ei häitiämitiä, olihan meillä kartta. Karttaaki saatiin pyöritellä esstaas ja ympäri ennenku tajuttiin misä kohtaa oltiin menosa. Puistosa oli pienet polut merkitty nimikylteillä, mut kartaanpa niitä ei oltukkaan merkitty. Piti seurata isompia teitä ja etittiinki suurempi katu puiston keskeltä josta varmaksi tiijettiin misä ollaan. Siitä oli sitte heleppo lähtiä oikijaan suuntaan kohti Hösök tereä, Sankarien aukiolle.

Olihan valtavan hieno ja upee aukio. Aukiolta lähtee yks Budapestin kauneimpia katuja, Andrássy út. Sitä pitkin käveltiin keskustaan Deák terin metroasemalle ja sielä sitte kohti hotellia. Metroasemalla tuli pieni ongelma etteen. Missään ei näkyny merkkiä eikä viittaa mistä lähtee punanen metro. Ei vaikka kuin yritimmä ettiä kahtellen seiniä ja ilimotustauluja, ei vaan näy punasta linijaa, sininen ja keltanen kyllä löyty mut ei punasta. Misä ihimeesä se voi olla? Pakkohan se on täälä olla ku tällä asemalla kaikki kolome raijetta kohtaa toisensa.

Alakerta...sehän meillä oli vielä tarkistamatta. Hieman kyllä eppäilytti, että mahtaakohan alakerrastakkaan punasta löytyä kun yläkerrasa ei ollu mitään merkintää siitä.

Yllätys, yllätys. Sielähän se oli ihan selevästi merkattuna sinisen ja keltasen raiteen keskelle. Mutta miks ihimeesä samanmoista merkintää eivät oo voineet laittaa yläkertaan? Helepottas varmaan monen muunkin maasa eka kertaa matkaavan liikkumista kun ei tarvis ettimällä ettiä mistä raiteet löytyy.

Metrolla, raitsikalla, bussilla, kävellen, keskustasta meni aikaa n. 30-40 min. ja olimma hotellilla. Se on kahavin aika.

Paikan vaihto

Lauvantai meni reissatesa ku piti vaihtaa majapaikkaa.Edellis iltana pakattiin jo laukut valamiiksi ettei tuu aamulla kiirusta sen touhun kans. Pitkää matkaa ei tarvinnu bussiasemalle kävellä, asema ku löyty seuraavan kavunkuluman takkaa. Oishan sitä voitu mennä junallaki, mut enste ois pitäny mennä Keszhelyyn jollaki konstilla. Ohan se mukava vaiheeksi ajella bussila ja mitä aikataulua kahtottiin nii nopijammin tää bussi Budaan saakka kuluki mitä juna. :) 
 
Aurinkoinen ja lämpönen oli aamu, pienonen tuulenvire kävi ku matkalaukkujen kans lompsittiin asemalle. Sielähän oli muitakin oottelemasa sammaa bussia. Kello tuli 9.20 mut ei meijän bussia näkyny missään. Me jo aateltiin että jopsa se ei lauvantaisin kulijekkaan ku ei sitä alakanu kuulummaan. Mikä lie oli bussin tulemista hijastanu mut tulihan se viimmen, varttitunnin myöhäsä. Kuskilta sai ostaa liput, nippanappa 25 ekee meiltä kahelta. Siis ihan älyttömän halapaa matkustamista. Rovaniemeltä ei pääsis tuolla hintaa ku Tervolaan saakka jos sinnekkään.

 Reilu pari tuntia kesti ajomatka , joten olimma puoli yhen aikohin Budasa. Petnehazyn hotelliin sisääntulo ajaksi olivat merkanneet klo 16,00, meille jäi kivasti aikaa käyvä ostamasa ruokaostokset. Ensin kuiten menimmä metroasemalta hakkeen liput että päästään liikkummaan kätevästi. Ostimma 7-päivän lipun molemmille. Kätevä systeemi, yhellä lipulla voi kulukia metrolla, bussilla tai raitsikalla.

 Hotelli mihin oltiin menosa on n. 10 kilsan pääsä keskustasta. Papereisa on ohoje miten sinne pääsee , millä raitsikalla ja bussilla pittää ajella. Matkalaukkujen kans kulukeminen alako pikkasen arveluttaan, ku ei oltu varmoja miten pitkästi viimeseltä bussipysäkiltä jouvutaan käveleen laukkkujen kans. Tuumattiin että jos mentäski kuiten taksilla hotellille.

 Metroasemalle kävellesä nähtiin pari taksia. Kokki meni kysymään kuskilta että lähtiskö tämä viemään meijät Feketetejin kavulla olevaan hotelliin. Ei lähteny. Oli mobiilitaxi, olis pitäny puhelimella soittaa ja tilata kyyti, eikä kuski ymmärtäny englantia yhtään,se siitä taksista.

 Käveltiin laukkujemma kans mertoasemalle ja sielähän oli just raitsikka nro: 61 jolla meijän piti mennä. Hypättiin kyytiin ja niin sitä mentiin. Raitsikka pystähty Huvösvölgyn asemalla, sielä jäimmä pois ja kahtelimma bussia nro: 63 minkä pitäs mennä Nagykovansiin. Löytyhän se ku hetki ooteltiin.
 Bussisa alomma kahtoon kartasta että misähän kohtaa sitä osataan jäähä pois ettei ajettas kovin pahasti ohi hotellille menevästä kadusta. Kartan mukkaan liikenneympyrän jäläkeen olis pieni " peltoaukia" jonka jäläkeen ois syytä jäähä pois kyytistä. Mutta mitäs, eihän semmosta peltua missään näkyny. Bussi käänty yhelle toiselle tielle ja katottiin ympärillemme että joopa joo, mihinkähän sitä nyt mennään. 

Bussisa istu meitä vastapäätä yks nainen joka ystävällisesti neuvo meitä, näytti kartasta misä kohtaa mennään ja millo on jäätävä pois. Sehän oli jo seuraava pysäkki. Pysäkiltä olis matkaa joku satametriä hotellille naisen selityksen mukkaan.
Me olimma perin tyytyväisiä saamastamme avusta ja kiittelimme häntä kovasti ja toivotimme hyvää matkaa.

 Feketetej katu oli hieman huonokuntonen, asfaltti paikkapaikoin ihan hajallaan, kuoppia ja kumpareita. Ja ylämäki..ähh... jokohan se hotelli tuon ylämäen takana? Ei ollu muutaku kyltti että kävelkääpä vielä muutama sata metiä kyllä se hotelli sieltä vastaan tullee. Mikäs haju tuo on? Hmm... taitaa olla hevostalli lähettyvillä? No niihän se oliki, vähä ennen hotellia tien vierellä oli hevosia ja toisella puolen tietä hevostallit. Olimme siis tulleet maalle. :) 

Hotellin ympäristö ihan kivan näköstä kumpuilevaa vuoristoa , on kuulemma suosittu kaupunklaisten lomapaikka. Uima-altaita löytyy pihalta ja sisältä. Jee, pääsee aamu-uinnille. Hotellihuone ihan ok, kivan kokonen, isot ovi-ikkunat jotka aukennee vuoria kohti. Se huonopuoli on että huone ei oo ilimastoitu, mut pittää laittaa ikkuna auki jos alakaa tulla liika kuuma.

Kesällä kevyesti

Eletty aprikooseilla, niitä syöty muutama kilo. Ovat muutes niin hyviä ettei oo tosikaan. Lisäksi katukaupoista löytyy hyviä persikoita, kirsikoita, nektariineja.

Ja tietysti jäätelyä. Pallo tai kaks päiväsä että säilyy saavutetut linijat. :)
Makuja on vielä jälellä joita ei oo ehitty maistaa.

Lilluntaa lämpymäsä järviveesä

Järvi on syvimmältä kohalta 34m, reunoilla vettä parisen metriä. 

 

Sinne vaan lumpeitten sekkaan kellukkeen kans lillumaan jotta pyssyy hyvin pinnalla. :)

 

Vain muutamia liloja lumpeenkukkia näky sielä täälä, mut ne mitä näky oli tosi kauniita.

Pyöräilyä ja uintia

-->

Aikanen aamuherätys vaikkei oo mikkään kello eikä kännykkä ollu herättämäsä. Vilikasin pöyvällä olevaa kellua, näytti kuutta. Uni katos silimistä kerralla, joten ihan turha yrittää pyöriä sängysä että tulis uni, sama ku nousee ylös. Ikkunaverhon ravosta kurkistin ulos nähäkseni miltä sielä ilima näyttää. Hieman tuuleskellee ja aurinko jostaki suunnasta näyttää vähä paistelevan.

Uimapuku päälle ja aamu-uinnille, kokki lähti kans aamulenkille. Otti kameran mukkaan, että saapi napsia kuvia aamukasteisesta luonnosta.

Kokki: -Rouvan uintihalut ovat ihailtavat. En vaan voi ymmärtää tuota märän elementin vetovoimaa... Minusta on mukavampi olla kuivalla maalla. Saattaa se mukavuus tässä kohtaa toki johtua puuttuvasta uimataidostakin. Muutama muukin uinti-intoinen kuin vain rouva siellä toki oli jo pulikoimassa. Ite kävelin rannalla ja kuvasin lähikuvia kukista ja ötököistä. Ihan mukavaa sekin touhu on.

Hyvä oli uija ku ei ollu kauhiasti porukkaa. Ihanan rauhallinen aamuhetki, tuuleskeli niin mukavasti. Seurasin pienen linnun sukeltelua kun se napsoteli pienen pieniä kaloja aamupalakseen. Vihertävän sammakon sain uintikaveriksi. Se istu lumpeenlehellä ja hyppäs siitä vetteen ihan mun nokan eestä. Nopija uimari oli ku en ehtiny nähä mihin suuntaan katosi.

Hieno aamu!

10:35

Istuskelin aamuauringosa partsilla ja lueskelin Pekka Paukkalan kirjaa ̣'Katuojasta ketsuakylään'. Perin pohojamutia on tuo mies elämänsä aikana kulukenu. Suurimman osan elämästään meriä seilannu , kokenu merimiehen elämän ilot ja surut. Mut ihimeen kautta löyti sitte alun uuvelle elämälle.

Lähemmä kahtelleen mistä löytys putiikki mistä vois vuokrata polokupyörät.

Ny on semmonen fiilis että ois kiva ajella kun päivästä näyttäää tulevan mukavan kesänen. :)

 

19:00

Ku olimma saanu vuokrattua pyörät polokasimma 4,5 kilsan matkan Keszthelyyn. Hotellin pihasta ku lähti ajeleen kohti leirintäaluetta, sieltä erkani sitte erillinen pyöräilytie. Asfalttipäällysteistä tietä oli heleppo ajella. Perin tasasta maastua lähestulukoon koko matkan ajan. Yks loivasti nouseva ylämäki oli matkan varrella. Sen pääsi pienimmällä vaihteella polokien vallan heleposti ylös.

Löyvettiin kivan näkönen uimaranta Balaton järven rannalla. Kolomella eurolla sai olla alueella koko päivän. Alueella oli ruokapaikat ja vessa.

 Balaton järvi on erikoisen matala rantanen. Sai kävellä 200 metriä ennenku alako vettä olla nappaan asti. Vaikka meni kauemmaksikin vettä oli vaan kainaloihin saakka.

Vesi oli ilimotuksen mukkaan 28 asteista ja ilima 37 astetta. Väkiä oli uimarannalla varmaan satamäärin.

 Otettiin aurinkua, minä uin usijampaan kertaan ja kokkiki kasteli ihtensä. Syötiin yhesä rannan kuppilasa. Minä söin saslikkivartaan riisillä ja kokki tilas taas gulassikeittua ku on siihen tykkääntyny.

  Takasin tullesa vielä ihastelin komijaa lehtikuusikuijaa. Siihen paisto aurinko niin mukavasta kulumasta mikä sai aikaan varijoja ja sen myötä hieman satumaisen tunnelman.

No mikäs ny? Kuuluu soittoa ja laulua. Katua pitkin tullee joku lauluporukka. Ei saa vielä selevää mitä ne mahtaa olla...misä kamera...kännykkä...

Jooo, sehän oli jonkusortin buddhalaisten /hindulaisten hommaa, kantovat jotaki käsissään ja laulaa loilottivat tasapaksua sävelmää. On kai se tuokin yhensortin henkistä kehitystä.

Jaa, soittajapoikakin tullu taas soittelleen. Mieluummin viulun soittua kuuntellee kuin tuota äsken ohi marssineen joukon loilottamista.

Just ku olin videoimas viulun soittajan esitystä ilimotti kännykkä, että muisti on täys. Meni uusiksi koko homma. Enkä saanu tyhyjättyä muistiakkaan ku kaikki kuvat ja videot onkin tallentunneet samsungin puhelimen muistiin. Ja ny ne pitäs saaha muistikortin muistiin ja sitte siirtää konneelle. Siihen hommaan taas tarvin vanahan nokialaisen jonka otin mukkaan lomapuhelimeksi. ( eipäoo tullu käytettyä). Mulla ku ei oo mukana samsungin piuhaa mut nokialaisen on. Eipä auta ku alakaa tutkimmaan samsungin asetuksia jos vaikka saisin tiejot siirrettyä puhelimesta kortille.

Budapestistä Hévíziin

-->

Sunnuntai 8.7.

Kaunis aurinkoinen aamu. Katu on vielä perin hilijanen tähän aikaan aamusta, kello alakaa olla kohta seittemän. Pari kolome ihimistä näky liikkuvan kauppakassinsa kans. Taisivat käyvä hakemasa tuoretta leipää aamukahavillensa. Minäki keittelin aamukahavit ja tulin sitte tänne parvekkeelle naputtelleen eilisen päivän touhuja.

Eilen oli muuttopäivä.

Yhteentoista mennesä piti olla hotellihuone tyhyjätty. Meillä oli pari tuntia aikaa käyvä kauppahallista ostamasa pähkinämixpussi matkalle.

Hotelin ulukopuolelle olivat vetäneet keltaset nauhat ympäri koko rakennuksen. Vartijoita seiso joka kulumalla, hotellin ovensuun lähituntumasa yks molemmilla puolin. Päättelimmä että varmaan on joku virallisempi henkilö tulosa hotelliin ku tuollaset turvajärijestelyt ovat laittanneet. Myöhemmmin ku olimma respasta hakemasa tavaroita säilytyslokerosta, kuultiin että Bruce Willis oli tulosa tekkeen elokuvapätkää hotellin evustalle. Harmitti vähä ku meillä oli lähtö - ei ehitty moikkaamaan häntä. Tiijä vaikka ois saanu pienen sivuroolin elokuvvaan. :)

Iltauutisisa näky tää silta, joka oli sulijettu liikenteeltä kuvausten ajaksi.

Meijän hotelli keskellä, kolomas rakennus kulumasta laskettuna.

Hotellin kulumalla hetken aikaa ooteltiin jos sattus tulleen taksi joka ottas kyytiin että päästäs juna-asemalle. Mielellään olis se heppu joka toi meijät lentokentältä lähteny kuskaamaan meijät Hévíziin. Häneltä oli tullu kokille kirjekkin respan kautta, misä teki tarijouksen matkasta. Olis maksanu 120 €. Oletimma että junaliput maksas reilu 20 euroo joten ei tarvi kai arvata kumpi vaihtoehto valittiin.

Takseja ajeli hotellin ohi muutamia, viimen yks hoksas että oottelemme kyytiä. Kiersi korttelin ja tulikin hetken päästä sivutietä ihan meijän etteen. Juna-asemalle oli matkaa 4-5 kilsaa, nopijastihan se matka meni eikä ollu kalliskaan, vajaa 6 euroo.

Asemalla oli kuuma, hiostavvaa..huh..

Meillä oli pari tuntia aikaa ennenku juna lähtee, jotenki se aika piti saaha mukavasti kulutettua. Ensi käytiin ostamasa liput. Siihen vaan jonon jatkoksi oottaan vuoruaan. Valotaulu kerto mikä kassaluukku millonki vappautu palavelemmaan. Me saatiin numero kymmenen. Mukava, miellyttävän olonen naisihiminen istu luukun takana ja osas englantia, se hälle plussaa. Liput saatiin ja kuten olimma etukätteen asiaa tutkinneet ne paikkalippuineen makso 26 € meiltä kahelta. Säästimmä siis mukavat makkarararahat ku valittimma reilun tunnin kestävän taksimatkan sijjaan kolome tuntia kestävän junamatkan.

Junavaunu oli ilimastoitu joten siltä osin ei ollu ollenkaan hankalaa matkustaminen. Siitä huolimatta hiki virtas, vaatteet liimaantu ihhoon kiinni. Maisemat oi hienot mitä junan ikkkunasta pääsi kahtelleen. Valtavia maissi- ja auringonkukkapeltoja. Osan matkaa näky Balaton järvi. Se on suuri järvi: yli 70 pitkä ja 14 kilsaa leviä. Kaiken aikaa oli lomakyliä, uimaloita. Ihimisiä liikkeellä uimavaatteineen ja välineineen enemmän ku monta.

Järven ranta näytti olevan pitkästi aika matalaa ku ihimisiä oli kahalaamasa kaukanakin rannasta.

Junavaunu oli perin tilava, ei ollu ahettu penkkejä liijan tihijään. Meitä vastapäätä tuli istummaan kaks nuorta tyttyä, oiskohan olleet 17-20 ikäsiä ulukonävön perusteella. Pikkusen erilainen oli heijän murre mitä puhuvat, ei kuulunu sitä perinteistä öötä niin palijon mitä muuten kuulee unkarinkielesä olevan. Hauskaa tyttöillä ainaki oli ku yhesä kuuntelivat korvakuulokkeilla toisen tytön kännykästä mussiikkia. Nauraa kikattivat ihan siihen malliin ku sen ikästen tyttöjen kuuluuki kikattaa. Muutama sana heijän kans vaihtettiin, mut tytöt ei englantia näyttänneet kovin hallittevan niin jäi keskustelu perin vähäseksi.

Aika tarkkaan 16.38 juna pysähty Keszthelyn asemalle, siinä meijän piti jäähä pois. Taksi löyty heleposti ja niin meitä taas vietiin. Mahtokohan kuskilla olla kiire ku ajo nelijänkympin aluveella kaheksaakymppiä? Ihan nuorikaan kuski ei ollu, varmaan 60-65 ikänen harmajapäinen ukko, mut eipä näyttäny ajamista haittaavan, sen verta sutjakkaasti hän kurvaili mutkasta tietä menemään. Tuli tunne että onpa tainnu ennenki saman reitin aijjaa.

Hévízisä meille oli varattu huone hotelli Kalmasta. Tosi kiva valosa ja ilimastoitu huone, keskellä kyllää, tai kaupunkihan tää taitaaki olla.

Junamatkan jäläkeen oli ihana päästä suihkuun. Päivä oli reissattu aamupalan turvin joten alako olla jo näläkä. Siis ruokapaikkaa kahtelleen mistä sellasen mahtas löytää.

Sehän löyty lähempää ku osattiin aatellakkaan, hotellin ravintolasta. Hyvvää oli sapuska ja sitä oli riittävästi. Tällä kertaa en teheny sammaa virhettä minkä tein edellisesä ruokapaikasa. Nyt lopetin syömisen ku mahanahka eka kerran ilimotti että ny alakaapi vähä kiristään.

Kannattiki jättää vähä tillaa mahhaansa ku löyty kuluman takkaa jäätelötiski. Eihän iltaa voinu viettää etteikö jäätelyä osta, eihän?

Kokki osti kookosjäätelön mää punssin. Isolla pallolla hintaa 200 forinttia eli n. 0,60 €. Taijamma maistella viikon aikana kaikki maholliset maut mitä tiskistä löytyy. :)

Iltatuulen puhaltaisa käveleskeltiin tunteroinen kierrellen ja kahtellen paikkoja. Käytiin kahtomasa kylypylän ovella mihin aikaan se on auki ja millasia lippuja sinne on saatavilla. Kylypylä on parinsajan metrin pääsä hotellista, ei tarvi taksia. :)

11:50

Sunnuntai aamupäivän kävelylenkki Hévísin järven (kuumavesilähe) ympäri, oliskohan tuota kilometri kaikenkaikkiaan kertyny matkaa.

Netistä kahtottiin vähä enemmän tietua tuosta lähteestä, sen terveysvaikutteista. Lähe on 34 m syvä, sen vesi on 34 -40 asteista riippuen vähä siitä mikä vuojenaika sattuu olemaan. Järven vesi vaihtuu kahen päivän aikana, pohojalle virtaa kahesta lähteestä vettä mikä saa aikaan veen puhistumisen. Järven pinnalla kelluu lumpeita, muutama kukka vasta auvennut, mut kun kaikki on auki nii johan on upijan näkönen. En muista ennen nähäneeni liloja lumpeenkukkia.

Ihimiset kelluu ja lilluu veesä uimarenkaitten ja sellasten muovirenkaitten varasa. Varsinaiseen uimiseen lähe ei oo tarkotettu vaan sielä ollaan, liotettaan itteänsä tuntitolokulla. Sillon kuulemma veesä olevat aineet pääsee tehokaasti vaikuttaan ihoon ja sitä kautta koko kroppaan.

Lähteeltä lähtee kanava jonka varrella on leirintäalue. Leirintäalueen takana on kanavasulku ja sulun jäläkeen mukava poukama misä ihan hyvä uimapaikka. Eilen netistä kokki löysi jonku matkailijan kertomana että kyseinen poukama on aika suosittu uimapaikkana ja näyttipä tuola nytkin porukkaa olevan.

Iltapäivällä vois käyvä uimasa. Yks hankita meijän pittää tehä sitä ennen. Täytyy löytää viltti tai lakana jonka päällä on mukava lekotella uimisen välillä. Yks kirppari nähtiin aika lähellä hotellia, pittääpä käyvä sieltä kahtomasa.

Mitä täsä ny ollaan ehitty kiertään paikkaa, niin vaikuttaa siistiltä ja hoijetulta aluveelta. Tullee mielleen Kalajoen hiekkasärkät, sellanen ison lomakylän tunnelma.

On kukkaistutuksia maasa ja ruukuisa, puita ja pensaita joka puolella. Tosi hieno on yks havupuu joka muistuttaa lehtikuusta. Neulaset siinä on vaan ihan erilaisest mitä suomalaisesa lehtikuusesa. Puitten runkoja kiertää muratteja, jotka peittää joittenki rungot lähes kokonaan. Osa lehtikuusista oli kärsineet murattien kasvusta ja niisä ei ollu ennään alahalla oksia ollenkaan, latvasa kasvo jonkulainen tupsu lehtiä. Tommosistä puista oli murattien käsivartta vahavat rungot sahattu poikki ja ne oli kuivunneet isäntäpuun ympärille. Puunrungot sopis hyvin aavemaailma elokuvvaan. :)

Yhestä kaupasta löyvettiin postikortteja ja kaupan likka neuvo tien postille. Joten lähimmä siihen suuntaan käveleen mihin päin tyttö tietä ohojas. Mennä kukkapuiston ohi, kääntyä siitä ja sitte tullaan postin pihalle. :)

Kukkapuiston reunaa käveltiin, käännyttiin, käveltiin ja taas käännyttiin mut ei me sitä postia nähty.

Hotellille keittelleen kahavit ja kirijottelleen kortit.

14:50

Bikinit päälle ja uimaan.

Kirpparilta löyty viherijä lakana parilla eurolla.

17:30

Olipa mukava hetki pulikoja lämpösesä veesä ja paistatella nahkaa auringosa. Ei oo iho palanu kummallakkaan ku ollaan rasvattu hyvin. Mahtaako se olla täälä miten palijo kuumempaa ku jossain muualla ?

Postiki löyty. Ennen uimaan menua käveltiin kirkolle ja siinä kirkon eesä oli tienviitta että posta. Se kai on paikallisella kielellä posti.

Näkyhän se kukkapuistokin kirkolle saakka mut ku ihan eri suunnasta eka kerralla käveltiin nii eipä sitä osannu suunnistaa oikijaan suuntaan. Onneksi nää välimatkat täälä ei oo pitkiä, muutama sata metriä suuntaan tai toiseen.

Ny kello on 19:08, mahtaaskohan se olla iltaruokinnan aika??

Tää päivä on oltu vähemmällä ja kevyemmällä sapuskalla ku parina päivänä on syöty ja tankattu ittemmmä turhan täyteen. Kirsikoita, aprikooseja ja jukurttia, näillähän sitä pärijää.

21:20

Ilta ollaan kuunneltu viulukonserttia. Alakuun kuuntelimma sitä tuola kavulla mut tultiin sitte tänne parvekkeelle istuskelleen, samalla voi juuva iltateet.

Kuuden jäläkeen tuli mies viulunsa ja vahavistimiensa kans tuohon kavun toiselle puolelle museon oven etteen, melekeen meijän parvekkeen alle. Istu hän siinä eilenki illalla soitelemasa mut sillo oli jotaki muuta hommaa etten ehtiny kuuntelleen. Kokki oi hetken aikaa jo sillon kuunnellu.

Miehellä oli mukanaan tietokone ja sähköviulu, liitti ne molemmat kajareihin ja niin alako pelimannin soittelut. Kappaleitten taustat tuli konneelta, mies soitteli melodiat ja kuulosti kyllä tosi hienolta. 

Taitava soittaja täytyy sanua. Ulukomuistista päästeli tulemaan mitä vaan sinfonioita ja aarioita. Eikä näytä miestä väsyttävän vaikka on istunu reilu kolome tuntia paikallaan ja soittanu koko ajan. Eipä tuolla hommalla taija rikastummaan päästä mut kivat taskurahat varmaan itelleen tienaa ku koppa ohikulikijoijen kolikoille on vieresä. Moni siihen käy kolikkonsa heittämäsä.

Vielä ku olimma tuola kavulla ja tulosa sisälle alako soimaan laulu; "kun puhut rakkaudesta hilijaa kuiskaten", otin kokista hyvä tanssiotteen ja niin me siinä kavulla hetken aikaa letkeestinotkeesti vähä ketkuteltiin. Oihh ku oli mukava hetki. Nii romanttista!

Ei jääty kahtommaan moniko muu alako tanssiin, vai tuijottivatko he meitä, lähimmä sisälle iltateelle.

Ilta pimenee ja katu hilijenee. On aika siirtyä oman huoneen puolelle.

Puiston ja uimisen ihanuutta

-->

Perijantai 6.7

Eilen illalla jytisteli ukkonen vielä siihen aikaan ku olimma nukkumaan menosa, tuuli paiskas ikkunanki auki eikä saatu sitä muuten pysymään kii ku laittamalla mun matkalaukku pöngäksi.

Täksi päivää aamun säätiejotuksen mukkaan lämmintä ois +37 asteen tietämisä joten ei tarvi kovin palijua vaatetta ottaa ku ulos lähtee. Uimavaatteet varattiin reppuun kun suunnitelmisa oli, että mennään Margitinsaarella olevasa uimalasa käymään.

Kävelymatkaa kerty yhteen suuntaan viitisen kilsaa, joten ei mikkään mahoton matka, mut iliman lämpötila oli sitä luokkaa, että kovin mahotonta vauhtia ei viittiny kävellä ku hiki tuli jo paikallaan seisoesaki.

Margaritinsaari on keskellä Tonavaa pitkä ja kapia saari. Se on nykysin Budapestin kaunein puisto. Sielä ei saa ajella autolla vaan alueella voi vuokrata polokuautoja jos halus päästä pikkusen nopijammin liikkummaan. Me tykätään liikkua kävellen; sillon näkkee kaikista parahiten ja saa pysähtyä just sillo ku haluaa ja mihin haluaa. 

Palatinuksen uimala oli aivan mahtava kokemus, avouimalan alue 70 000 nelijyä, altaita oli usijampia ja hieman erilaisia. Niisä käytetään saaren kuumien lähteitten mineraallipitosta vettä. Yks allas oli erityisesti "hoitoallas" jonka veen lämpötila oli 32-36 asteista, vesi haisi epämiellyttävälle, tais olla rikkiä tai mitä lie. Mun mielestä haju muistutti lähinnä mäännyttä kananmunnaa.

Hauska tunne oli kun viilijämmästä altaasta siirty kuumempaan jonka lämpötila oli lähes sama ku iliman. Hetken aikaa ku oli kuumemmasa veesä ja nosti jalakansa ylös ilimaan, nii ilima tuntu viilijältä vaikkei se tojellisuuvesa ollu viilijä. Mittari tais näyttää +36 astetta.
 Uimalan toisesa pääsä oli vesiliukuratoja usijammanlaisia. Kiemurtelevia ratoja ainaki kolome ja yks sellasen ihan suora, äkkijyrkkä putous, varmaan noin kymmenen metriä. Siinä hetken kahteltiin ku nuoria miehiä laski alas ränniä tulemaan melekosella vauhilla. Kokki kysäs että eikai vaan tee mieli kokkeilla? No kyllähän mulla mielesä kävi että tuotapa ois mukava testata, eikähän mua tarvi kovin monta kertaa yllyttää.

Nousin portaat ylähä ja menin jonnoon oottelleen ommaa vuoruani. Jonosa ei siihen mennesä ollu yhtään naista. Siinä pari nuorta kloppia kahto mua sen näkösenä että meinaako tuo mummeli tosijaanki tuosta laskia. - Kyllä vaan meinaa.:)

Ränniin piti mennä selijälleen ja sitte mentiin. En hoksannu alusa pittää päätä riittävän ylhäällä joten sain pari tälliä takaraivoon, mut muuten meni oikeen hienosti. Lopusa ku rännistä pulahti vetteen, tuntu että tippukohan housut, mut olihan ne onneksi jalas ku ylös nousin. Lasku oli mahtava kokemus.

Uimalalta käveltiin ravintollaan Trófea Grill jonka kokki oli etukätteen netistä katellu että sielä käyvään syömäsä. Paikka kun on siitä erikoinen että sielä saa syyvä ja juuva niin palijo ku jaksaa, jopa alkoholipitoset juomat sisältyy siihen. Yheltä sapuska makso 12€ mikä oli edullinen siihen ruokamäärään nähen mitä sielä oli tarijolla.

Erikoisuus ravintolasa oli raakalihatiski. Siitä sai valita mitä halus ottaa ja kokkipoika paisto lihat siinä paikan päällä. Mää tilasin haita, sweet kannaa ja afrikkalaista kissakallaa. Sillä aikaa ku hän paisteli niitä, ehin käyvä lastaamasa lautaselleni kaikkee muuta. Aikamoisen annoksen kyllä lastasinki. Monenlaista ruokalaija kun oli niin yhtäsuntoista piti pikkasen ottaa että sai maistella.

Kissakala oli parasta noista kolomesta, oli maustettu sitruunalla mikä anto tosi kivan makuelämyksen. Sweetkana oli ihan ok, mut hai...öhh...se oli liijan mössyä ja suolatonta, sitä ei toista kertaa tarvi syyvä

Jäläkiruokia oli kans mistä valita. Pienen pieniä suupaloja erilaisia leivoksia, siihen vaniljakastiketta päälle tai iliman. Hedelmä paloja suklaakastikkeella, juustokakkua, jäätelyä ja lattekahavia. Olihan semmoset annokset että napanahkaa alako kiristää senverran palijo että lattesta jäi osa juomatta. Tuli ähky.

Hissukseen lähettin likkuuttaan täysiä mahojamme kohti hotellia, toivoen että liikkunta helepottaa mun kaasuuntunutta olotillaa, minkä se kyllä tekikin. Eipä oltu kävelty ku kilsan verran nii ähkystä ei ollu tietuakkaan.

Kävellesä vaan taas tuli hiki, mut hotellisa pääsi viliposseen suihkuun.

Suihkun päälle kellahin petille ja nukahin, vetasin reilun tunnin tirsat.

Puoli kaheksalta lähettiin kaupungille iltakahavit juomaan ja ottammaan kuvia pimenevästä kaupungista kun valot syttyy ja luovat hienon tunnelman. Eilen illalla oli kamerasta akku tyhyjä niin jäi kuvat ottamatta. Mahtava tuuli puhalteli tuola sillalla ku käytiin sielä käveleen. 

  Nyt kello on 22.43 ja ulukona sattaa vettä, ropina kuuluu ku saje piiskaa peltisseen ikkunalautaan. Taitaa olla ohimenevä ukkoskuuro.