Kirkkomatkalla

-->

Yöllä on satanu vettä. Uima-altaan käytävät ja aurinkotuolit oli vielä osaltaan märijät vaan eipä tuo aamu-uintia haitannu. Taivas pilivinen mut ei sen näkönen kuitenkaan että vettä satas koko päivää, ehkä pieniä kuuroja saattaa tulla.

Sunnuntain seuroihin aattelimma lähtiä. Aamusin bussit kulukee 1/2 tunnin vällein, saatettas just ehtiä kaheksan bussiin jos heti lähetään.

Hyvin ehittiin aamubussiin ku se oli vähä myöhäsä. Bussilla ajettiin Hyvösen mutkaan, siitä raitsikalla Szellille (Szell Kalman ter). Siitä punasella metrolla Deak terille, sielä hyppäsimmä M3 siniseen metroon jolla ajelimma päätepysäkille Kispestiin saakka.

Loppumatka tehtiin sitte apostolin kyytillä. Ison sillan yli piti jostaki päästä. Mistähän tuonne kävelytie mahtaa mennä?

Kävelytiekin löyty ku muutama tien ylitys tehtiin epävirallisesta kohasta. :)

Seurakuntatilat oli valtavat, olis luullu että tullaan johonki urheiluhallille, niin iso ja mahtava oli sali. Sisälle tullesa meitä vastasa oli turvatarkistus miehet ja turvaportit piipittiminneen. Taskut tyhyjäksi, kattovat laukun mitä sielä on, ku kaikki ok sai mennä.

Kokin kohalla laitteet piipittää, mitäs jääny taskuihin ? Ei ku takasi ja uuvestaan läpi portista...taas piipittää... no johan on kumma. Turvallisuusmies siirtää kokin sivummalle, pyörii hänen ympärillään laitteensa kans ja ihimettellee että ku aina vaan piipittää vaikka kaikki taskut on tutkittu. Viimen hoksaa että farkun taskuisa on metalliniittejä, nehän ne piipitti.

Noustiin toiseen kerrokseen parvekkeelle josta oliki tosi hyvät näköalat valtavaan salliin ja sisääntuloaulaan. Kokki otti muutaman kuvan aulasta eikä ehtiny palijo muuta ku laittaa kameransa taskuun ku tuli kaks turvamiestä juttusille. Selittivät että täälä ei saa kuvata. Ohojasivat kokin englantia puhuvan miehen tykö joka sano että kamera pittää tullesa antaa turvamiehille. Me oltiin tultu sisälle toisesta ovesta eikä sielä kukaan kameraa ottanu pois vaikka se repusa oliki ja sinneki kurkkasivat.

Noh, kokki poisti ottamansa kuvat kamerasta ja jätti kameran turvamiehille. Kameran sai hakia takasi pois lähtiessaaän.

Se hyöty tuosta kaikesta oli, että mies joka osas englantia opasti meijät naisen luo joka anto meille tulkkauslaitteet ja neuvo paikat mihin meijän piti mennä istummaan jotta niillä vehkeillä kuulis parhaiten.

Salliin mahtuu istummaan porukkaa kai reilu 10 000 ihimistä. Jäseniä seurakuntaan kuuluu yli 15 000, ettei ihan pienestä porukasta oo kyse. Mielenkiintosta oli nähä ja kuulla miten ne isosa maailmasa näitä juttuja järijestää.

Kello tuli kymmenen mut vielä ei tapahtunu mittään sensorttista liikettä että tilaisuus alakas. Ihimisiä kyllä virtas sisälle salliin koko ajan tasaseen tahtiin. Tyhyjiä tuoleja oli vielä vaikka kuinka palijon. Ihimettelin että miksihän alotus aika merkattu kello 10 jos se ei kerran sillo ees alakkaan,

Vähä yli puoli ykstoista astu mies mikin taakse ja piti 10-15 minnuutin tiedotushetken, sen jäläkeen alotti lauluporukka laulamisen.

Alakuun laulettiin reilu tunti ylistyslauluja. Lavalla oleva lauluporukka oli hyväsä keski-iäsä olevaa sakkia. Jotenki tuntu hyvältä ja mukavalta että lähes kuuskymppiset ukot innostuvat niin svengaamaan ja laulammaan. Meno oli reipasta ja tarttuvaa vaikkei sanoista ymmärtäny yhtikäs mittään mitä ne laulovat. Mut se ilo ja into mikä siitä touhusta heijastu, se oli sytyttävvää.

Olimma istuneet laulujen ajan kun tuli se englantia puhuva mies tönimään kokkia. Miehellä oli mukanaan kamera jonka palautti ja anto vielä cd:n lahjaksi, pahoitteli ja pyyteli anteeksi että olivat ottaneet kameran. Meitä jäi vähä ihimetyttään moinen touhu, mut mikäpä se siinä. Hyvä vaan ku toivat kameran, olishan se voinu meiltä unohtuakki.

Kolomisen tuntia ku olimma istuneet salisa, sanon kokille että ny pitäs saaha jotaki sapuskaa. Aamupalan voimin olin liikkeellä, sen syömisestä kulunu 5-6 tuntia. Kokkihan kyllä pärijää syömättä vaikka päivän, mut mun pittää saaha syyvä jotaki tietyn vällein, muute tullee huono olo. Lähettiin kahtelleen ruokapaikkaa mistä sellasen mahtas helepoiten löytää.

Mahat täynnä oli mukava kierrellä ja kahtella paikkoja. Kartasta löyty Városligetin puistoalue jossa on useempia museoita ja muutaki nähtävää. Puistohan onkin vallan toisella puolella, joten ei auttanu muu ku löytää tie metrolle ja ajella vaihteeksi muutama kavunväli.

Puistoalue oliki pikkasen suurempi mitä luultiin. Ei katottu karttaa ku sille alueelle tultiin, lähettiin vaan käveleen katua pitkin mikä etteen aukeni. Hetken päästä huomattiin että taijammapa olla vähä hukasa. :) Ihan vika suuta mihin oli aikomus mennä. Noh, ei häitiämitiä, olihan meillä kartta. Karttaaki saatiin pyöritellä esstaas ja ympäri ennenku tajuttiin misä kohtaa oltiin menosa. Puistosa oli pienet polut merkitty nimikylteillä, mut kartaanpa niitä ei oltukkaan merkitty. Piti seurata isompia teitä ja etittiinki suurempi katu puiston keskeltä josta varmaksi tiijettiin misä ollaan. Siitä oli sitte heleppo lähtiä oikijaan suuntaan kohti Hösök tereä, Sankarien aukiolle.

Olihan valtavan hieno ja upee aukio. Aukiolta lähtee yks Budapestin kauneimpia katuja, Andrássy út. Sitä pitkin käveltiin keskustaan Deák terin metroasemalle ja sielä sitte kohti hotellia. Metroasemalla tuli pieni ongelma etteen. Missään ei näkyny merkkiä eikä viittaa mistä lähtee punanen metro. Ei vaikka kuin yritimmä ettiä kahtellen seiniä ja ilimotustauluja, ei vaan näy punasta linijaa, sininen ja keltanen kyllä löyty mut ei punasta. Misä ihimeesä se voi olla? Pakkohan se on täälä olla ku tällä asemalla kaikki kolome raijetta kohtaa toisensa.

Alakerta...sehän meillä oli vielä tarkistamatta. Hieman kyllä eppäilytti, että mahtaakohan alakerrastakkaan punasta löytyä kun yläkerrasa ei ollu mitään merkintää siitä.

Yllätys, yllätys. Sielähän se oli ihan selevästi merkattuna sinisen ja keltasen raiteen keskelle. Mutta miks ihimeesä samanmoista merkintää eivät oo voineet laittaa yläkertaan? Helepottas varmaan monen muunkin maasa eka kertaa matkaavan liikkumista kun ei tarvis ettimällä ettiä mistä raiteet löytyy.

Metrolla, raitsikalla, bussilla, kävellen, keskustasta meni aikaa n. 30-40 min. ja olimma hotellilla. Se on kahavin aika.