sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Kepparit

 Ollaan viettämäsä viikonloppua Helsingisä. Syy minkä takia juuri ny ollaan reissussa, on kaksosten synttärit. He täyttää kokonaiset kolome vuotta. Eilen juhulittiin heijän päiväänsä. 

Joskus kesällä, näin miniän insta päivityksen, josa he olivat tyttöjen kans ulukona. Tytöt oli löytänneet jostaki koivun oksat, joita he käytti keppihevosinaan. Siitäpä sain ajatuksen, että teen heille kepparit synttärilahjaksi. 

Ilman keppejä kepparit oli helppo kulijettaa junasa, kepit otin toki mukkaan ja laiton myöhemmin paikalleen. Nytpä heijän on mukava tehä mielikuvitus matkojaan ku kepin nokasa on pääki.

lauantai 16. lokakuuta 2021

Tiivistystä

 Ulukona sattaa ja tuuli puhaltaa paiskien vettä semmosella vimmalla, että osa akkunoista saa suihkun. Lapisa satelee jo lunta, eikä taija kauvaa viijä ku sitä sattaa tääläki. 

Talaven tulloon pittää varrautua joten oli korkia tiivistää viimeset akkunat. Me ei alettu vaihtammaan akkunoita, ku vanahat on kutakuinki hyvät. Toki niissä on vuosien aikana tullu elämisen jäläkiä, on koloja ja rakoja, isompia jos pienempiäki. Mut ketkä ne haittaa? Kävin velijen keheräämöltä hakemasa karstattua villaa jolla tilkihtin ravot.

Voi että oli heleppua tilikitä villalla. Se mennä sujahti mukavasti rakkoihin ja on taatusti ekolookinen, luontoystävällinen lämpöeriste.
Viimmestelynä liimapaperi rakojen päälle niin homma on sillä selvä. Talvi saa tulla, häh häh hää, eipä pääse viima puhaltammaan rakosista. 




sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Ahaneella on ikävä loppu

Istun junasa matkalla pohojosta kohti, on hyvvää aikaa naputella jokunen rivi tekstiä. Ajatukset alako kiertään viime viikkoina lukemasani tekstisä, oon lukenu tarinaa Joosuan elämästä. 

Monesa joutu seki mies olleen mukana ja pyrki tekkeen asiat niin miten hän sai ohojeet. Hän kävi juttutuokijoita Jumalansa kans ja sai selekeitä ohjeita kuhunki tilanteeseen. Sotatoimet onnistu voitokkaasti ja he saivat vallotettua uusia kaupunkeja. Kunnes, yks mies kansan keskellä teki jotaki mitä ei ois pitäny tehä. 

Ain kaupungisa heille koitti tappio. Joosua murehti ja valitti Jumalalle, että miksi näin kävi, miksi toit kansan tänne misä se tuhotaan. Jumala kerto syyn, kansan keskuuvesa on jotaki tuhon omaksi vihittyä, et voi kestää vihollisen eesä, ennenku ootta poistanu keskeltänne tuhon omaksi vihityn.

Oli nimittäin niin, että Ain kaupunki oli pitäny tuhota ja polttaa kaikki, mittään ei saanu ottaa vaan kaikki piti jättää. Mutta yks, yks mies Aakan oli joutunu ahaneuven himon ansaan ja oli ottanu hopijaa, kultaa ja vaipan, piilottanu ne telttaasa. 

Joosua kuhtu kansan koolle sukukunnittain ja alako arvan heitto. Arpaa heitettiin niin kuavan  kunnes jälijellä oli ennään yks mies, Aakan.  Hän tunnusti mitä oli teheny ja sai siitä ikävän, karmivan rangaistuksen. Koko perhekunta ommaisuuksineen hävitettiin kansan keskeltä. Ahaneella on ikävä loppu. 

Yhen ihimisen teolla on tojella suuri merkitys, niin hyväsä kuin pahasa. 

keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Syyssade

 Sattaa, sattaa ropisee. Vettä on tullu tihhuuttamalla ja välillä lähes kaatamalla. Siihen ku liitettään hyvänlainen tuuli joka puhaltaa niin, että meinaa tukka päästä lähtiä, niin johan on varsinainen syys keli. No, tämmöstä keliä on täälä pohojosesa ku tulin muutaman päivän työ keikalle.

Onhan tuo mukava elämänsä aikana tulla tietään miltä keikka työelämä maistuu. Tosin, varsinainen työ on tuttua, sitähän tein sillo ku asun tällä paikkakunnalla. Mutta, se tämä elämä on niin merkillistä, se vaihtellee ja muuttuu, eikä aina voi aavistaa mitä tuo tullessaan. 

Kommein ruska alakaa olla ohi, vielä on joisaki paikoin kirkkaan keltaisia koivuja lehti puvussaan, aivan kuin ne haluais kertua, että ihan vielä ei oo talaven aika. Mutta vääjäämättähän se sieltä hissun kissun hiipii tulemaan.  Aattelin, että ens viikolla vois ehtiä käymään suolla kahtelemasa karpaloita, sikäli mikäli sää sallii. Ei sais sattaa vettä eikä luntakaan, joten toivotaan aurinkoisia kelejä. 

maanantai 20. syyskuuta 2021

Luotolaisia

 Meijän talon miehet on syksyn lapsia, pojat elokuussa syntyneitä ja vaari syyskuusa. Vuosi sitten tein vaarille luotolaispaijan synttärilahajaksi, tänä vuonna tein pojille. 

Yks tuttava tilas ihtelleen paijan, pittää käyvä tällä viikolla hakemasa langat niin pääsen kuttoon sitä. Paita tehhään merinovillalangasta, lanka on aika ohutta joten silimukoita saa olla vähä enemmän mitä vahavemmasta langasta tehesä. Mielenkiintosta nähä millanen tullee.

Mukavaa syyspäivää! 


maanantai 13. syyskuuta 2021

Löytö laattian alta

 Sillo ku purettiin talon laattioita, niin jostaki laattian alta löyty vanaha puntari. Tojennäkösesti se on Matti sejän puntari, hänellä ku on ollu pikkunen kauppapuoti tuosa puojin pääsä. Matti setä oli mun Tuomas vaarin velipoika ( kuoli 1940 ), asusteli aikoinaan pikku puolella ja vinttikamarisa. 

Putsasin puntarista enimmät pölyt ja moskat. Kokkeilin vähä hinkata pintaa jos sais ruosteen lähtemmään pois, vaan en tykännykkään lopputuloksesta, ois tullu liian "puhas", halusin puntarin jäävän vanahan näköseksi. 
Kokkeilin toista konstia, lotrasin oliiviölijyä joka puolelle ja se vaikutti hyvältä. 
Pinta tummeni ja jäi vähä kiiltäväksi. 
Piti vähä miettiä mihin puntari laitettaan nökösälle. Se pääty täsä vaiheesa pienen lipaston päälle kukkajalustaksi, ihan hyvä virka vanahalle, eläkkeellä olevalle puntarille.




tiistai 7. syyskuuta 2021

Pihatöitä

 Pihatöitä on tehty ahkerasti, että saatas ennen talven tuloa suurin piirtein isommat hommat tehtyä. Eka multakuorma tuli pari viikkua sitte ja sain velipojalta lainaan härvelin jolla mullat oli näppärä levitellä.

Kirkon puoleista pihamaata muokattiin enemmän. Suurimpia monttuja ja koloja tasotettin ensin hiekalla ja päälle multaa.

Kirsikkapuu istutettiin näköalapaikalle. Multaläjän takkaa näkyy vähä kivikkopenkkiä, johon istutin pari laakakatajaa ja kukkasipuleita. Keväällä sitte parannellaan penkkejä sen mukkaan mitä tarve vaatii. 

Mulla on ollu pieni haave, että pihalla olevaa kallioaluetta saatas laajennettua. Ku olin kakara, nii kallio näky laajasti maantien reunaan asti. Jossakin vaiheessa on ajettu maata kartanolle ja kallio hävinny. Nyt ku oli tuo härveli jolla ajella, niin innostuimpa kokkeileen lähtiskö sillä maat kallion päältä. 

Lähtihän ne, ohuimmillaan maata oli kymmenisen senttiä, paksuimmillaan kolomisenkymmentä senttiä. Kalliota on ny näkyvissä reilusti yli puolet enemmän mitä alottaisa.  Vesisaje ku tulis ja pesis vielä mullan rippeet pois kalliolta ja alakaspa näyttää mukavalta.  Suunnitelmisa on, että johonki kohtaan nurmikon reunan tuntummaan rakenneltas laavu tai jonkulainen makkaran paistopaikka. Siihempä sais sitte savustuspöntönki laitettua. Mutta sillä ei oo kiirusta, sitte ku ehtii ja vihtii, niin tekkee. 

sunnuntai 29. elokuuta 2021

Sunnuntai päivän avaus

 Vaari on teheny tuonne veispuukkiin nuita pieniä videon pätkiä kohta puolen toista vuojen ajan. Ens alakuun hän teki niitä joka päivä, eläkkeelle jäätyään vähensi niitten tekemstä ja tekkee nykyään parin kolomen päivän vällein. Lyhykäisiä juttuja arkisesta elämästä ja mielenkiintosia tarinoita elämästä Jumalan seurasa.  Tämän aamun video löytyy tästä linkistä

https://www.facebook.com/100032492223008/videos/4358855607517420/

Mukavaa syyskuun alakua sinulle!

keskiviikko 18. elokuuta 2021

Kartano töitä

 Nyt ollaan remonttihommisa siinä vaiheessa, että ehitään tälle syksyä vähä enemmän touhuaa kartanollaki. Eilen saatiin multakuorma tuvan akkkunan alle. Toinen kuorma hommataan sitte, ku tämä on ensin saatu levälleen. 

Ennenku voi alakaa multaa levittämmään, pittää kerätä kiviä ja kasata niistä sopivan muotonen läjä, siihen voi myöhemmin laittaa kivikosa viihtyviä perennoja kasvammaan.  Monenlaista riisua, ohutta jos paksumpaa on vuosien aikana jääny maahan lojumaan, ainaki paksuimmat niistä aattelin kerätä ja siirtää kauemmas puittein välisä oleviin monttuihin. Maata päälle, niin sinnehän ne maatuu. 

Aamusta ei hommiin vihti alakaa ku sattaa vettä kaatamalla. Sajetutka näyttää, että puolen päivän jäläkeen selekenee ja saje loppuu.  On siis sopiva hetki aamuneuloosille, villapaijan teko on vähä kesken. 

Mukavaa päivää! 

tiistai 10. elokuuta 2021

Sata vuotta sitten

Tänä päivänä tuli täyteen sata vuotta anopin syntymästä. Hän synty Pitkäsenkylällä  Kalajoella, hirsitalon peräkamarisa. Päivän kunniaksi käytiin anopin syntymäkojin pihalla. 


Ja kierreltiin kirkkomaalla kattelemassa sukulaisten hautoja. 


Mennessä pyörähettiin Tyngän myllyn pihamaallaki. Myllyn vartija oli tarkkana puuhassaan. 





lauantai 7. elokuuta 2021

Punastuu ne

 Ensimmäiset maistijaiset on saatu. 


Tomaatteja punastuu joka päivä lissää. Etenki pikkusia tomatteja tullee äkkiä. 


Tämä lajike Indigo Rose on mielenkiintonen, tomaatit on lähes mustia. 


Oven pielesä on amppelitomatti, kukkia on valtavasti, tomatit minikokosia. 


Paprika on kans kasvanu hyvin. Mennee vielä vähän aikaa, että paprikat on punaisia. 



keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Varkaita

 Vaari laitto kevväällä pikkusen kasvihuoneen puojin seinustalle. Tomatteja on viittä eri lajiketta, yhesä pitäs olla lähes mustia tomatteja kuhan kypsyvät. Muutaman päivän vällein käyn kiertämäsä huoneen ja tarkistan onko tomatteihin tullu varkaita. Niin justiinsa, varkaita.

Tiijäthän sää mitä varkaat tekkee, nehän varastaa. Varasvarsi alakaa kasvattammaan uutta vartta ja siihen ajan myötä tullee kukkiaki, mutta sepäs vieki kasvuvoimaa päävarrelta, sen takia varkaat on poistettava. Kaikista tomateista ei tarvi varkaita poistaa, mut kolomesta lajikkeesta pittää. Varkaat kasvaa varren ja lehen yhtymäkohasta ja ovat kyllä niin salakavalia, että niitä on välillä tosi hankala huomata. Sillo ku taimet oli pieniä, varkaat näki heleposti, mutta nyt ku lehet on suuria ja peittäviä, varkaat piiloutuu tosi tehokkaasti lehtien sekkaan. 

Toissa aamuna kävin jahtaamasa varkaita. Voi hyvänen aika, ku löysin kaks mahottoman suurta varasta kahesta tomatista. Varkaisa oli jo kukannuppuja ja ne näytti ihan siltä kuin ne ois päävarsia. Mitä huijausta!! Vaikka mielestäni oon aina tarkkaan käyny varret läpi, ettei sinne jäis varkaita, niin näköjään niitä ei vaan kaikkia aina nää.  Pienet varkaat katkijaa heleposti, mutta nämä isommat, lähes 70senttiset roikalleet, nehän ei niin vaan katkennukkaan nipistämällä. Sai ihan reilusti vääntää ja nykästä jotta sai ne irtuammaan. Aattelinki, että varraampa seuraavalle jahtireissulle puukon mukkaan, sillä on heleppo napata paksumpi varsi poikki nii ei tuu repiämiä. 

Tomatteja puhistaisa ajatukset lensi ramatun lehille, sieläki kerrotaan varkaasta. Johanneksen evankelijumisa sanotaan varkaasta näin; " Varas ei oo tullu muutaku varastammaan, tappammaan ja tuhuammaan. Mää oon tullu, että heillä olis elämä ja olis yltäkylläsyys. 
Joh. 10 :10

Niin salakavalasti ku tomaatin varkaat kasvaa ja piiloutuu, yhtälalla elämäsä on asijoita jokka saattaa alakaa kasvammaan ja tekemään tuhuaan ja saatuaan riittävän kasvutilan, ne vallottaa koko alan. Miten hankalaa ja kivulijasta niitä onkaan poistaa. Heleposti aattellee, että eikai se ny näin pieni asija haittaa, kyllä mää tämän kans pärijään. Et muuten pärijää. Varas, joka tekkee kaikkensa sen etteen, että se sais kievottua ihimisen sormensa ympäri, hallita ja kahalita semmosilla asijoilla joihin ihiminen on ihtessään heikko. Pieniähän ne asijat ensalakuun on, mutta jos ei niitä siinä vaiheesa poista, nehän taatusti kasvaa.

Siksi kai meitä kehotettaanki panemaan pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin heleposti meihin kiertyy. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilipailu joka on eesä, kahtotaan Jeesukseen, uskomme perustajjaan ja täyvelliseksi tekijään. 

maanantai 26. heinäkuuta 2021

Ikä, se o vain numeroita.

 Niihän sitä sanotaan,  että ikä on vain numeroita, ei näy eikä tunnu missään. Höpö höpö, jokkainen joka kuuskymmentä täyttää tietää, että näkkyy ja tuntuu se. Ei sitä oo ennään kakskymppinen. 

Viikonloppu vierähti mukavasti rakkaitten ihimisten kans. Poika teki vaimonsa kans  hyvät sapuskat, lohikeittua ja tuorehernekeittua, joka oli täysin kasvis versio, mut niin älyttömän hyyvvää.  Jäläkiruokana oli sitte kakkua ja kahavia. 

Tää on oikeen hyvä ikä. Ei ennään mikkään tytön hupakko, mut ei vielä vanhuskaan. Vai onko se sitteki niin miten kuulee ussein sanottavan, että miehet on pikkupoikia ja naiset pikkutyttöjä loppuun asti. 



perjantai 16. heinäkuuta 2021

Pullot ja tuoppi


 Kaikkea hassua ja muistoja tuovia tavaroita sitä löytyy vanahan talon ja puojien laattijoitten alta. Silloin, ku purettiin yks huonokuntosin puoji pois niin sen laattian alta löyty muovipulloja ja tuoppi.

Mulla on semmonen muistikuva, että pullot ois kulukeutunneet ruottin sukulaisten mukana mummolaan. Sukulaiset; enot, täjit ja serkut tulivat kesälomillaan  mummulaan ja toivat aina tullessaan jotaki ruottin tulijaisia.  Tuosta silakkatuopista ei oo mittään muistikuvaa, mistä lie tullu ja puojin laattian alle päätyny. 

Olipa niin tai näin, ovat ihan hauskoja, hassuja tavaroita. Valakosen pullon pinnasa on koripohoja kuvijointi. Ei kai semmosia ennää tehä  missää. Ennen vanahaan tavarat tehtiin kestämmään. Nämäki on paksua muovia, sen takia kai ovat säilynneet ehjinä vuosikaudet, kesät ja talavet.

lauantai 10. heinäkuuta 2021

Kirpparipäivä

 Torstaina oli kirpparipäivä. Keskiviikkona tyhyjättiin aitta, siivottiin se ja käytiin läpi myyntiin laitettavia tavaroita. Molemmat pojat oli mukeloitten kans auttamasa, joten meillähän oli oikeen mukava päivä. 


Mukelot sai maalata kirpparikyltin, jonka vaari kävi pystyttämäsä tien varteen. Hintalappujen merkkaaminen oli kans mukeloitten hommaa. Tavarat saatiin iltaan mennesä hinnoteltua ja kannettiin yöksi aittaan, siltä varalta etteivät kastu jos yöllä sattuu sattaan. 
Torstai aamuna olin seittemän jäläkeen kartanolla kahtelemasa  miltä taivas näyttää. Yöllä oli pikkusen ripsiny vettä ja taivas oli pilivinen, tummia piliviä liikuskeli kohti kyllää. Huokasin Taivaan Isälle, että anna nuitten pilivien kiertää meijän tontti, että voitas pittää hyvä kirpparipäivä, saatas kantaa tavarat kartanolle. 

Vaariki tuli kartanolle ja sano, ny tullee pisaroita. Tulihan niitä jokunen, mut en antanu niitten häiritä hommia. Aukasin aitan oven ja alomma kantaan tavaroita ulos. Eikä satanu. 

Kymmeneltä oli ilimotettu kirpparin olevan auki, eka asiakas tuli varttia vaille. Päivän mittaan porukkaa kävi mukavasti. Tarijottiin kahvia kuka halus juua, tai sitte mehua jos ei kahavi maistunu. 

Aurinko paisto koko päivän. Ilta kuuteen oli kirppari auki, viimenen asiakas kävi seittemän maisa. Yllätyttiin miten kiinnostuneita kyläläiset oli meijän talosta. Moni halus nähä sen sisältä miten ollaan sitä rempattu. Vaari sai pittää usijamman esittelykierroksen tuvasa. Pitänee järijestää myöhemmin tuppaantulijaiset, avoimien ovien päivä, niin pääsee halukkaat tutustummaan talon historijaan. 

Kirpparipäivä päivä oli onnistunu kaikilta osin. Joku oli kysyny, että onko vielä toistekki joskus auki. Mikä ettei, eipä nuo kaikki tavarat vielä vaihtanu omistajaa. Puojeisa ja vintillä ku käy penkomasa, niin varmast,  löytyy vielä jotaki jonka voi laittaa kiertoon.



sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Kamarien laittua

 Piha kamariin ku suunniteltiin värejä niin heti alakuunsa oli ajatus, että tapetti tullee olemaan sinikuvijoinen. 

Hirsiseinälle olimma säästäny aika ison palan alakuperästä vanahaa tapettia. Veljien poika otti tapetista kuvan ja käsitteli  kuvvaa, poistaen  siitä naulojen reijät ja värivirheet. Kuva lähetettiin Ylivieskan Printtipisteeseen joka teki kuvasta tapettia. Tapetin värit on jonkun verran tummemmat mitä alkuperäsesä tapetisa  mutta muuten se on täysin kopio ikivanahasta mallista. Soppii hyvin yhteen harmajan laattian kans.

 Kattolistat vielä puuttuu ja akkunoisaki on vielä vähä hommaa. Pönttötakka pittää putsata vanhoista maalin rippeistä ja sitte se maalattaan kerman valakoseksi, sama sävy mikä on tapetin kukisa. 

Kirkkokamarista tehtiin punasävynen. 

Kukkatapetti tilattiin Belegiasta, vanhaa tapettia jota oli myynnisä muutama rulla.  Oon tosi tyytyväinen vaarin valihtemmaan tapettiin. Siitä on varmaan jo pari, ellei kolomekki vuotta, ku sannoin, että  kirkkokamarin laattiasta halusin punaruskijan. Vaari ensin vähä eppäili, että mahtaako väri passata, mutta ku eka kerros maalia oli laattiasa, niin tuumas, että passaahan se ja hyvin passaaki. 

Laattiaan on lotrattava vielä toinen kerros maalia, listat laittaa kattoon ja laattiaan. Akkunat kunnostaa ja pestä ja maalata pönttötakka. Sittepä se on tämäki kamari kutakuinki valamis. 

Näillä mennään! 

Mukavaa tätä päivää! 


sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

Tästä se alakaa, uus lehti käänty elämäsä.

 Perijantaina oli viimenen työpäivä ja eilen ajelin pienen muuttokuorman kans kotija. Tuntuu hyvältä, vaikkakin tietynlainen haikeus vielä välillä käväsee mielesä. Pohojoseen jäi hyviä ystäviä.... 

Kevvään aikana vaari on ehtiny puuhastelleen vähä kartanollaki. On tehny pienen kasvihuoneen tuonne puojin taka. 


Ei oo mikkään iso huone, mutta kylläpä tuosa mahtuu muutaman tomaatin kasvattammaan. Ens kesänä sitte jotaki muutaki. 

Talon päätyyn on ilmestynyt kukkapenkki. Vaari oli kääntäny maan talikolla ja putsattu enimmät rikkaruohot.  Mun mummun aikanen akileija on komiasti kukasa. Kolme akileijaa vaari oli ostanu lissää ja muutamia astereita. 

Aitta siirrettiin kevväällä lähemmäs talua, nyt se näkyy hyvin ja sille tullee olemaan käyttää. Maalaus hommat jääny vielä vähä kesken, mutta...jollonki ne siitä valmistuu. 

Kartanolla on jatkuvasti tekemistä, jos ei muuta, nii ruohua saa leikata tuon tuosta. Pitäs ehtiä puhistammaan talon ympäriltä kaikki kivet, kannot ja hirren pätkät niin pääsis koneen kans turvallisesti kiertämmään ympäri. 

Koko tonttia ei oo tarkotus leikkurilla aijaa, vaan osa tontista saa olla luonnonvarasena, kukkia ja kasvaa sitä mitä maasta nousee. 

Mukava on olla kotona ja alakaa ellään uutta elämänvaiheita. Ens kuu on lommaa, elokuusa alan sitte suunnittelleen työ juttuja, siis palkka töitä. Täsä talosa ja kartanosahan on kyllä töitä, ettei niinku tarvi joten olla, mutta tarvitaahan niitä euroja elämisseen.

Talon sisällä on kans tapahtunu muutosta, ehkäpä niistä postailen myöhemmin. 

Oikein mukavaa kessää! 

torstai 10. kesäkuuta 2021

Melekeen ku kaks marijaa

 Asiakkaan kaksi erilaista tuolia, joista haluttiin tehä vähä samannäköset. 


Vanhat kankaat ja rottinki poistettiin. Toisesta tuolista uusittiin pehemusteetki ja laiton uuvet vyötteet, että se kestää istua. Aikapalijohan ne muuttu ja ovat melekeen samanlaiset, mut ei ihan.


Ihana kesänen päivä. Ny on lähettävä töihin ja illemmalla jatkuu nuo tuunaus hommat. 

torstai 3. kesäkuuta 2021

Kohta on juhannus

 Niin se tämä aika mennee nopijaa, että kohta ollaan juhannus viikosa. Koivuisa alakaa olla lehti lähes täys kokosta ja josaki päin jo tuomet kukkinee.Täälä pohojosesa ne ei vielä kuki, mutta ehkäpä parin viikon päästä. 

Kyllä luonto on niin kaunis tähän aikaan vuojesta. Viherijän eri sävyt hohtaa aamuauringosa niin hienosti. Eipä taija olla kahta samanlaista kevättä peräkkäin, muutamia vuosia tai vuosikymmeniä on aina välisä, kuitenki se toistaa ihtiään vuojesta toiseen. Mittään uutta ei siinä mielesä taija auringon alla, siitä huolimatta kesän tulo on aina ihanaa. Kunhan vähä tuo jokivesi lämpennee niin pitäs käyvä puottamasa talaviturkki sinne, enneku muutan Pohojanmaalle, mitäpä sitä turkkia sinne raahaamaan.

Pikkuhilijaa alakaa olla haikija mieli ku muutto lähestyy ja siinä samalla työt siirtyy toisille työntekijöille. Semmonen toive ja suunnitelma on, että hommia löytyy uuvelta paikkakunnalta ja sen ympärillä olevilta paikkakunnilta. Viehän se toki oman aikansa, että asiakaskunta on niin suuri jotta eläneeksi tullee, mutta...kaikella on oma aikansa auringon alla. Eipä tuotakkaan asijaa kannata enempäänsä alakaa murehtimmaan. Oon jättäny elämäni Jumalan kässiin, tähän saakka hän on johattanu ja auttanu , siihen luotan jatkosaki. Voin vaan laulella, päivä vain ja hetki kerrallansa.

Mukavaa tätä päivää.

keskiviikko 26. toukokuuta 2021

 Josaki laulusa on sanat, kiitos elämälle. Tuota ajatusta ku aattelee vähä tarkemmin, niin sehän on toisin sannoin sanottuna kiitos elämän antajalle, kiitos Luojalle. 

Kyllä tänäki aamuna oon niin kiitollinen. Oon saanu nähä miten elämää johatettaan. Työn merkeisä tullee iso muutos, ku siirrän asiakkaani uuvelle työntekijälle. Uuven työntekijän valinnasa johatus osu kyllä kohalleen. Kiitos siitä ja hänestä Luojalle. 

Kolomisen viikkua on vielä hommia ja sitte kerrään kimpsuni ja kampsuni ja muutan Pohjanmaalle. Vaari on jo asustellu sielä pari kuukautta, ollaan eletty vähä niinku etäsuhteesa tämä ajanjakso. Vaan kohtapa se vaihtuu lähisuhteeeseen, vierihoitoon ja päästään yhesä tekkeen hommia hirsitalolla. 

Kiitollinen mieli on päivän vitamiinipaukku. 













Kolomisen viikkua on vielä hommia ja sitte saapi uus likka jatkaa yksinään ja mää muutan Pohjanmaalle.  Sielä on vaari jo asustellu pari kuukautta, ollaan eletthhh

lauantai 8. toukokuuta 2021

Hittaasti hyvä tullee

 

Niinhän sitä sanotaan, että hitaasti hyvä tullee, tiiä sitte pitäneekö tuo miten palijo paikkaasa. No ainaki tällä hetkellä kevvään tulo tuntuu hittaalle. Mittari nollasa ja taivas sen näkönen, että saattaapa paiskua räntää millo tahansa. Hyitte ku onki kylymän näkönen keli ikkunasta kahtottuna. 

Vaan, jospa se kuitenki ois niin, että hyvä siitä tullee. Ei oo mustikat eikä hillat vielä kukasa, joten voi olla että ne säästyy kylmältä. Ja jos tämän takatalaven jäläkeen sää pyssyy lämpösenä, eikä tuu rankkasatteita, niin hyvä tullee. Saatetaan saaha hyvä marijavuosi. 

Hitaasti mutta varmasti myös Jumala tekkee työtään ihimisesä. Meistä voi joskus tuntua, että ei tapahu mittään. Ei minkäänlaista muutosta eikä valonpilikahusta tunnu näkyvän ku koetusten ja kiusausten keskellä pyrkii ellään kristitylle sovelijasta elämää.  

Mutta tapahtuu sitä, usko pois. Ei sitä ihte aina niin huomaa, ollaan siinä suhteesa likinäkösiä, mutta Jumala kyllä huomaa ja ehkäpä toisinnaan joku rinnallakulukijaki saattaa hoksata, että jottain kehitystä on päässy tapahtummaan. 

Luotetaan siihen, että se hyvä työ minkä Jumala on alottanu, hän vie sen myös päätökseen, vaikka se joskus oiskin hittaan puoleista etenemistä. 


sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Verhoilua

 Yks mukavimmista hommista on huonekalujen verhoilu. Alakuun se oli harrastus, kunnostin ja verhoilin tuoleja ihtelle.

Pikkuhilijaa tieto levis ja rupesin tekkeen hommia muillekki. On se mukava ku huonekalut saa jatkoaikaa eikä niitä tarvi paiskata poltettavaksi. 

Tämän toolin istunosa oli painunu aikalailla littanaksi. Aattelin, että kaikki täytteet on vuosien saatossa jauhaantunneet muruksi ja ne pittää uusia. Vaan eipä olleet. Pöyhin ja käänsin täytteet, reunimmaiset keskelle ja keskeltä reunoille ja hyvä tuli.  Kylläpä siinä kelpaa istuskella. 

Täsä toolisa oli alunperin vaalijan tiikin väriset jalat. Hijoin jalat ja käsittelin ne eebenpuu sävytteisellä puuvahalla. Uus kangas on siniharmaja, soppii tosi hyvin värit yhteen.ää Asiakas oli tyytyväinen, tuumas, että sehän on aivanku uus. 

torstai 15. huhtikuuta 2021

Tiijäkkö mitä omistat?

 Täsä yks päivä ku olin töisä, niin kiinnitty huomio pieneen lasipalleroon jonka mummo oli laittanu koristeeksi kaapin päälle. Sen verran mua kiinnosti, että kysyin mummolta jos saisin vilikasta pallerua vähä lähemmin, jos vaikka löytys tekijän nimi pohojasta.

Yhesä me sitä lasipallerua kahtottiin ja ihimeteltiin sen kaunista muotua. Pallero ku oli muovoltaan hieman ovaali, ehkä kuus senttiä korkija ja suunnilleen saman levynen. Keskelle palleroon oli puhallettu reikä, joka teki palleron sisälle kivan kuplan. 

Palleron pohojasta löyty tekijän nimi ja vuosilukuki, Sarpanevan tuotantua vuojelta viiskytseittemän. Minähän juttelin heti kännykälleni ja hetkesä se löysi kuvan pallerosta ja monesta muusta samanlaisesta.

Löytypä joltaki sivulta palleron myyntihintaki, lähemmäs pari tonnia. Sanon mummolle, että sulla on ihan arvokas pallero kaapin päällä. Oh hoh, tuumas mummo; enpä oo tienny että se on noinki arvokas. Sen oon tienny, että jonku tunnetun suunnitteiljan tekemä se on, oon periny sen äitiltäni.

Niinpä niin, ei tienny mummo mitä omisti.

Eikä uskova ihiminenkään aina taija oikeen tietää ja tajuta mitä omistaa, ku saa omistaa syntien anteeksi antamauksen, ijankaikkisen elämän toivon. Sen kalliimpaa ja arvokkaampaa ei voi omistaa. Ja ku sen tajuaa, niin jopa nousee hymy naamalle ja sisimmäsä kuplii kiitosmieli.

tiistai 6. huhtikuuta 2021

Totuttelua uuteen

 Muuttokuormat saatiin kuskattua ennen pääsiäistä Pohojanmaalle. Olihan siinä oma hommansa vaan aika nopijaahan nuo kuormat saatiin purettua ku oli reippaita kantokavereita paikalla, kiitos heille.

Etteinen, tupa ja kamarit oli aikalailla täynnä muuttoloojia ja tuntu ensalakuun pikkusen toivottomalle alakaa järijestelleen tavaroita paikoilleen. Mistä löytää millekki sopivan paikan ja mitä otetaan ja mitä laitettaan kiertoon. Huh huh...liijan palijo on kertyny roinaa kahenkymmenen vuojen aikana kerrostaloasunnosa asuesa, vähemmälläki sitä ihiminen pärijää.

Saatiin kuitenki suurin osa loojista tyhyjättyä. Ne tavarat mitkä tullee kamareihin jätettiin vielä loojiin. Kamarien katot ja seinät ku on veilä laittamatta, niin eipä niihin kannata mittään kantaa ennenku on ne on valamiit. 

Tuppaan ollaan tehty mummun vanahasta kaapista saareke. Joulun aikaan saarekkeen päällä oli iso, 90 x 150 kokonen pöytälevy, joka me oltiin hajettu palijo ennen joulua roskalavalta, ku omistaja halus päästä siitä erroon. Pöytä oli petsattu tiikin väriseksi ja lakattu paksulla kiiltävällä lakalla, ei passannu meille, ei sitte ollenkaan. Ei sitä semmoseksi ollu tarkotus jättääkkään, vaan sitä pienennettiin , hijottiin ja käsiteltiin ölijyvahalla, pöytälevystä tuli aivan ku uus.

Pari kolome kertaa saapi käsitellä pinnan ölijyvahalla niin siihen pitäs tulla hyvä, vettä hylykivä pinta. Vaari sano, että kyllä hän voi pöyvän pinnan laittaa jos muistaa ja ehtii. Mää ajelin pohojoseen vielä kolomeksi kuukauveksi töihin.

Vaarilla on loma ja loman jäläkeen hänestä tullee täys eläkeukko. Siinä vaiheesa mun työhommat pohojosesa loppuu ja asetun asumaan hirsitalolle. On semmonen oottava mieliala. Aika näyttää, mitä tulevat päivät tuovat tullessaan.









lauantai 27. maaliskuuta 2021

Muutto

 Niin siinä sitte kävi, meille tuli muutto.

Asunnon myyminen tuli ajankohtaseksi, ku vaarin työsarka alakaa olla loppusuoralla ja hän saapi jäähä nautiskelleen eläkeläisen rauhallisista päivistä. Työsuhe päättyy heinäkuun alusa ja sitä ennen on kaikki lomat pijettävä, joten hän saa jäähä lomille kuun lopusa.

Asunto laitettiin myyntiin ja ei menny ku vuorokausi niin löyty ostaja. Reilu pari viikkua niin asunto on tyhyjä ja uuvet asukkaat pääsevät kuskaamaan tavaroitaan sisälle.

Omien töitten takia jouvun olemaan paikkakunnalla kesäkuun loppuun asti. Vuokrasin pienen huoneiston siksi aikaa ja ku työt loppuu niin muutan pysyvästi Pohojois-Pohojanmaalle.

Mielenkiinnolla ja hyvillä mielin lähen uuteen ja tulevaan. Töistä ei oo vielä tietua uuvella paikkakunnalla, mutta luotan siihen, että eiköhän seki asija järijsety, ku kaikki muutki asijat on järijestyny muuton suhteen. 

Eipä muutaku, oikeen hyvvää pääsijäistä ja mukavaa kesän oottelua.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Sinisiä sävyjä

 Minijällä on kohta synttärit, tein lahjaksi villapuseron. Tiijän, että hän tykkää sinisestä, joten värisävyt on vaalijansininen, tummansininen ja vaalijan harmaja. 


Harmaja lanka on Kotikultaa, siniset seitsemän velijestä. Puseron malli löyty netistä. 

lauantai 6. maaliskuuta 2021

Minä ihte

 Kuinkahan moni on lukenu tai kuulu tarinan siitä maatalon isännästä, joka kevät tuluvien aikaan lähti kahtelemmaan peltojaan miltä ne näyttää. Pellon vieresä oleva kanava oli ääriään myöten täynnä vettä eikä isäntä ollu riittävän varovainen pellon reunalla kulukiessaan vaan horijahti ja mulijahti vetteen. Hätähän siinä isännälle tuli, ku vesivirta alako viijä mukanaan. Hän huusi  issoon ääneen, hyvä Jumala auta. Kanavan reunalla kasvo pajuja ja isäntä onnistu saamaan toisella käjellä siitä kiinni. Ku ote oli tarpeeksi luja hän huusi; ei tarvi auttaa, pärijään ihte. 

Niin sitä luulee ihiminen pärijäävänsä ihan ihte, eikä huomaa, että koko elämä on suuremmisa käsisä. Jos Jumala ottas siunauksensa ja varijeluksensa pois,  elämä tuhhoutus samantien. 

Ihmisen tullee muistaa oma paikkansa, " maasta sää oot tullu ja maaksi oot tuleva. " Henkäystäkkään emme ota ellei sitä meille annettas, nii se vaan on. 

lauantai 20. helmikuuta 2021

Vaarille villapaita

 Koirankarvalangasta tein vaarille Hailuoto paijan ohojeella villapaijan. Kyllä ny tarkennee.


Paijasa ei oo ommeltuja saumoja. Hihat kudotaan ylhäältä alas.
Olokapäillä on kivat virkatut reunat. Etu- ja takakappaleet yhistettään olalta toisiinsa virkkaamalla. Vasemmalle olalle tullee napit.


Etupuolella rinnan päällä on kuvijointi, yheltä nimeltään " västäräkki" , kahen silimukan helemineuletta.



Kepparit

 Ollaan viettämäsä viikonloppua Helsingisä. Syy minkä takia juuri ny ollaan reissussa, on kaksosten synttärit. He täyttää kokonaiset kolome ...