Niin se tämä aika mennee nopijaa, että kohta ollaan juhannus viikosa. Koivuisa alakaa olla lehti lähes täys kokosta ja josaki päin jo tuomet kukkinee.Täälä pohojosesa ne ei vielä kuki, mutta ehkäpä parin viikon päästä.
Kyllä luonto on niin kaunis tähän aikaan vuojesta. Viherijän eri sävyt hohtaa aamuauringosa niin hienosti. Eipä taija olla kahta samanlaista kevättä peräkkäin, muutamia vuosia tai vuosikymmeniä on aina välisä, kuitenki se toistaa ihtiään vuojesta toiseen. Mittään uutta ei siinä mielesä taija auringon alla, siitä huolimatta kesän tulo on aina ihanaa. Kunhan vähä tuo jokivesi lämpennee niin pitäs käyvä puottamasa talaviturkki sinne, enneku muutan Pohojanmaalle, mitäpä sitä turkkia sinne raahaamaan.
Pikkuhilijaa alakaa olla haikija mieli ku muutto lähestyy ja siinä samalla työt siirtyy toisille työntekijöille. Semmonen toive ja suunnitelma on, että hommia löytyy uuvelta paikkakunnalta ja sen ympärillä olevilta paikkakunnilta. Viehän se toki oman aikansa, että asiakaskunta on niin suuri jotta eläneeksi tullee, mutta...kaikella on oma aikansa auringon alla. Eipä tuotakkaan asijaa kannata enempäänsä alakaa murehtimmaan. Oon jättäny elämäni Jumalan kässiin, tähän saakka hän on johattanu ja auttanu , siihen luotan jatkosaki. Voin vaan laulella, päivä vain ja hetki kerrallansa.
Mukavaa tätä päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)