torstai 29. lokakuuta 2015

Sade

- vaari kirijottaa ny -

Sade

Rukoilkaa sadetta, Jumala sanoi.

Ja mehän rukoilimme.
Aurinkoisen hellepäivän lämmintä hyvää tekevää sadetta.
Sadetta, joka saa kaiken kasvamaan,
muhentaa multapaakut,
viheriöi ruohon,
kasvattaa perunat,
nostaa herkkutatit sammaleen keskeltä,
raikastaa ilman,
ja virvoittaa väsyneen.

Ja Jumala vastasi.
Antoi sateen vihmoa
terävillä sivalluksilla
myrskytuulen siivittämänä
kylmää vettä.
Kellari tulvi,
lattiat kastuivat,
pellot muuttuivat savivelliksi,
puut kaatuivat juurineen.

Ja mehän taistelimme.
Pukeuduimme sadetakkiin ja kumisaappaisiin.
Pumppasimme vettä kellarista
ja kesämökin lattialta.
Kaivoimme ojia veden virrata,
raivasimme maahan kaatuneet puut.

Me itkimme
menetettyä satoa
ja särkynyttä latoa.
Me itkimme työn raskautta,
kivistäviä lihaksia,
voimamme lannistanutta väsymystä
ja vedimme keuhkoihimme
kellareiden kostean tunkkaista ilmaa.

Me itkimme. Ja vieläkin me itkimme.
Kyyneleet kostuttivat
sateen lailla sydämiemme maaperää
ja saivat kasvamaan
sen minkä pitikin kasvaa.

Se oli siunattu sade, Jumala sanoi.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Tahto



-vaari kirijottaa ny- 


Minä, joka tahdon
tehdä hyvää ja oikein,
niin usein
huomaan ettei voimani riitä
vaikka kuinka lujasti tahtoisin.

Minä, joka tahdon
kantaa toistenkin taakkoja,
olen niin usein 
uupunut omien taakkojeni alle.

Minä niin tahtoisin,
että Jumalani
vahvistaisi tahtoni kaikkeen hyvään.
 




keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Palatossut

Misähän reissusa mahettiin olla ku mulla oli sukkakudin matkasa. Sukat tuli valamiiksi ja  niistähän jäi jämälankoja. Jotakihan niistä piti alakaa värkkäämään. Alotinpa tekkeen palatossut virkkaamalla. Palasia oon teheny aina sillon tällön ku ollu sopivaa aikaa. Yhteen tossuun tarvii kaheksan palasta.
Virkkaamalla tehesä sai olla tarkkana että palasista tuli samankokosia. Herkästi alako kulumat pyöristymmään ellei muistanu lisätä riittävän monta silimukkaa kääntymisseen.
Yhen palan koko on noin seittemän senttiä, pohojan pittuus kaheksantoista. Kivat joulutossut lapselle.
Laitanpa ohojeenki niin pääsettä tossujen tekkoon.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Kielosukkia

Näin naamakirijasa kuvan kielosukista ja sellasethan piti alakaa tekkeen. Kuva oli Handmade Rosa Katten sivulla. Ohojetta mulla ei ollu, kuvan perusteella tein kuvijomallin ja laskeskelin silimukkamääriä.
Eka sukat, kuvijon harijottelua ... 
 Hieman epäselevä tuli tuosta kukan varresta.
Tesäosan pitsikuviokaan ei tullu ihan sellanen ku alakuperäsesä malllisa.
 Piirtelin kuvijomallin uusiksi ja kokkeilin taas.
 Kavensin ja pitensin vartta, lehistä tein kans kapijammat. Nythän tää jo alakaa näyttään kielolta.
Näihin tuli erilainen pitsikuvijo mitä eka sukkiin. Pienensin hieman varpaitten yli kulkevaa " lehdykkeen" kuvijoraitaa.  Ehkä eka sukkien kuvijo on mukavempi...makuasija.


torstai 15. lokakuuta 2015

Laavulla

Vielä ehittiin nauttimaan yhestä mukavasta laavuhetkestä tuttavien kesken. Tälläsiä  päiviä ei ennään kovin monia taija tulla ku talavi painaa päälle. Aika viliponen oli tuuli mut muuten ilima oli mukava.
Nuotion äärellä oli lämmin. Menin välillä turhan lähelle, lensi yks kipinä takkiin ja poltti pikkurillin pään kokosen reijän. 
Karvainen kaveri seuraa silimä tarkkana ehtiskö joku heittämmään makkaran palasen.

Pöönävelli valamistumasa. Kyllä ulukona juotu kahavi maistuu hyvälle, nam..nam ku oli hyvvää.
Kauvankohan ne vielä aikoo tuola savun katkusa istua? Tulisivat tänne sivummalle nii ei menis savu silimiin.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Syysloma

Tää viikko on osaltaan vappaata ku on syysloma. Ainuastaan pari keikkahommaa on tälle viikkoo, muutenpa ei tarvi työhommista huolehtia.
 Maanantaina käytiin poimimasa karpaloita, ovat tosi kypsiä pakkasten jäläkeen. Osa niin pehemijöitä että hajosivat kynsiin.
Huommenna tai perijantaina vois käyvä kahtelemasa vähä lissää, mikäli sää sallii.
 Ois mukava muutama rasijallinen saaha niitä pakkaseen.

Pojan sakki lähti kolomen lennolla Hesaan. Oli niin mukava pittää heitä vieraana, talosa oli touhua ja ääntä ku nelivuotiaan pikkupojan kans leikittiin. Monenlaista ehittiin viikonlopun aikana tekkeen.Yks parahimmista hetkisä oli saunareissu ku päästiin palijuun. Palijusa istuesa ihasteltiin revontulia ja tummaa tähtitaivasta. Olihan se pienelle miehenalulle mieleen jäävä kokemus.

Oikein mukavia syyspäiviä sinulle!

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Yks kakku, toinen ja kolomaskin

Poika ja miniä juhulivat kymmenvuotis hääpäiväänsä viikonlopulla, tein heille kakut.
Alimmaisesa kerroksesa täytteenä vadelma-mustikkahillua ja kermarahkaa. Keskellä ja ylhäällä täytteenä mansikkamoussea. Koristeet marsipaania.


 Neliskulumasen kakun kokosin kääretorttulevyistä, täytteenä suklaa- ja mansikkamoussea.
Mangokakku jossa mangomoussen alla tuoretta mangoa ohkasina suikaleina.

Sydämistä kasattu kakku kätkee sisälleen omenakaneli-vaniljavanukas-kermamoussen. Olin tekemäsä kerma-vaniljamoussea ku vaari tuumas, että mitenkähän mahtas omena-kanelimössö sopia joukkoon. Kokkeillaan, sittehän sen tietää miltä maistuu. Vaari tekasi omena-kanelimmössön ja niinpä saatiin aikaan vallan uuven makunen mousse. Kannatti kokkeilla, kakku sai  hyvät arvosanat.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Ketut kiinni

Unelma istui päivystyksen vastaanottosalisa. Hänen etusormessaan sykki tuhansia säkenöitä eikä kiireesä hutaistu sidos tahtonut riittää etteikö veri vuotas läpi.
Unelmaa suututti. Hänen pääkoppassaan myllersi ajatukset sekavana pyörteenä eikä hän oikeen osannut rauhottaa niitä. Että kehtaavatkin, tutut mukavat työkaverit.
Unelman etusormen veren vuoto nimittäin johtui siitä, että kahavitauvolla työkavereitten kans oli tullut sanasota. Tauvolta lähtiessään hän oli kimpaantunut ja suutuksissaan eikä hän ollut pystynyt keskittymmään tarpeeksi hyvin työntekkoon.
Sillohan se vahinko ylleensä tapahtuu jos on tapahtukaseen. Isoa lihapalaa leikatessaan hän viilsi veitsellä etusormeensa melekosen syvän palakeenkielen. Veren vuotoa yritetiin tyrehyttää tiukalla siteellä, vaan haava oli niin syvä ja pitkä että parempi oli näyttää sitä lääkärille.

Puhuvat mitä puhuvat, tottuuven tiijän ite tasan tarkkaan.
Unelmalle ja Martille oli tullu ero vaijaa kuus vuotta sitte. Martin alakoholiongelma ja väkivaltanen käytös oli jatkunu vuosikausia ja sille oli Unelma laittanu pisteen. Oli sanonu että haluan erota, en jaksa ennää tämmöstä elämää, rakas sinä silti mulle tuut olemaan aina.
Martti oli ollu murtunu mies, sanonu että eikö me vielä yritetä, muutan tapani.
Siihen jäynään Unelma ei sortunu vaan haki eron ja muutti ommaan asuntoon.

Nelisen vuotta eron jäläkeen Unelma oli jostain ohimennen kuullu että Martin elämä on muuttunu.
Mies oli ulukomailla työreissullaan ollessaan kokenu elämänmuutoksen, Jumala oli tullut hänen elämäänsä.
Kovasti Unelma tuota asijaa eppäili ja piti perin epätodennäkösenä että mittään muutosta olis voinu oikeesti tapahtua.
Martti oli ollu reilun vuojen raittiina kunnes otti  Unelmaan yhteyttä, pyysi saaha tavata ja jutella. Oli kertonu ikävästään ja rakkaudestaan, ettei  ollu Unelmaa unohtanu noina eron vuosina.
Vanha suola janottaa, niihän sitä sanotaan. Unelma ja Martti tapailivat toisiaan jonkin aikaa ja Unelman täyty myöntää ja uskoa todeksi se mitä oli kuullu ihimisten puhuvan. Martti on muuttunu mies, hänelle ei maistunu viinakset, eikä oo ennään pahapäinen mitä oli humalapäissään.
Siitäkös työkavereilla nyt sitte puhetta riitti ku hän oli ottanu Martin takasin. Vinoilivat ja nalijailivat tuon tuosta.
Tännään juorut oli olleet sitä luokkaa että Unelman pinna oli kärähtäny ja hän oli sanonu muutaman valitun sanan ja lähteny suutuksissaan jatkammaan töitään.

Etusormea pakotti ja pääkin tuntu kipijälle. Unelma nappaasi pöyvältä päivän sanomalehen, heitti sen poloviensa päälle, kääntellee ja plaraa sivuja silimäillen ja kahtellen otsikoita. Mistäpä muusta ne juuri kertovat kuin turvapaikanhakijoista, säästöistä, ministereitten sanomisista tai sanomatta jättämisistä.
Unelman silimät ossuu yhen sivun reunasa olevaan pieneen tekstiinn. Päivän sana; " Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa."  Korkea Veisu 2: 15

Sanat jäi hänen mieleensä. Lehteä kiinni laittaissaan hän vielä uuvestaan lukkee nuo jakkeet. Ottakaamme pienet ketut kiinni, samasa kuuluu huuto; Unelma Paananen.
Unelma nousee tuoliltaan, heittää lehen pöyvälle ja kävelee lääkärin luo. Mielessään hän päättää että kyssyy iltasella Martila noista jakkeista, ne ku eivät jätä häntä rauhaan.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Tuolin harmaja kuosi

Kirpparilta löyty taas yks nojatuoli. Kangas ehyt mutta isoja taharoja oli sielä täälä jonka takia se varmaan oli kierrätykseen kuskattukkin.
Vaari kanto tuolin autosta sisälle. Ku oli saatu se sisälle ei ehitty muuta tehä ku heittää takit naulakkoon ja laitomma tuolin ossiin. Kiinnosti nähä millanen jousitus siinä on, misä kunnosa ja miten on kasattu.
Istuinosan pehemusteista näki että tuoli on ollu vähällä käytöllä, ei siinä kovin ussein oo istuttu.
Kokonaisuuessaan tuoli oli hyväsä kunnosa, ei tarvinnu tehä mittään muutaku vaihtaa kangas.
Uus kangas on jottain sekotekangasta, jäi ylimäärästä yhestä tuolista jonka verhoilin vuosi sitte, tai joko siitä mahtaa olla kulunu kaks vuotta.  Harmaja kuosi on rauhallinen se on heleppo yhistää muihin värreihin ja kalusteisiin. Minne tuoli päätynee,se on vielä arvoitus. Eiköhän jostain paikkansa löyvä.


perjantai 2. lokakuuta 2015

Sänkytalakoot

Äspeeärrällä ( SPR ) oli sänkytalakoot ja minähän innostun kans lähtemmään mukkaan kahtommaan millasta touhua se mahtaas olla. Meitä oli seurakunnasta kymmenen hengen porukka talakoisa ja pareittain tehtiin hommia. Paikan päällä oli porukkaa melekosesti. Yhesä huoneesa yöpyjien määrä vaihteli kuuvesta kymmeneen.
Sängyt oli hankittu Ikeasta, joten hyvät oli ohojeet miten sängyt kootaan.
 Mulla oli oma ruuviväännin mukana, pikkunen pläkkäntekkeri, sillä oli kätevä kiristää ruuvit.
Enhän mää ehtiny ku pari ensimmäistä ruuvia laittaa kiinni ku tuli  yks irakilaismies viereen selittäen että hän voi jatkaa hommaa. Niihän siinä sitte kävi että mää sain siirtyä pomottajan paikalle antammaan ohojeita mikä lauta mihinki kohtaan kiinnitettään ja millasella ruuvilla ne kiinni laitettaan. Pari kolome miestä siinä teki hommia, kaks piti sängynosia paikoillaan yhen ruuvatesa niitä kiinni. Olihan se melekosta selittämistä ku he toisilleen huutivat ja selostivat miten ja mihin pittää osat laittaa. Suomalaiset ollaan aika hilijasta sakkia heihin verrattuna.
Meni siinä kaiketi kolomatta tuntia ku yhen huoneen kaikki viis sänkyä oli kasattuna.
Välillä pijin kahavitauon, kuka sitä iliman kahavia talakoisa viittis olla. :)
 Ihan mukavan näköset sängyt, kyllähän nuisa kelepaa köllötellä.

Kaikki hyvin

 Vaarin hartauskirijotus Majakka lehteen. ”Minne poikani meni, sinne minäkin tahdon mennä.” Näin anoppini Eeva kertoi ajatelleensa pienen po...