torstai 29. lokakuuta 2015

Sade

- vaari kirijottaa ny -

Sade

Rukoilkaa sadetta, Jumala sanoi.

Ja mehän rukoilimme.
Aurinkoisen hellepäivän lämmintä hyvää tekevää sadetta.
Sadetta, joka saa kaiken kasvamaan,
muhentaa multapaakut,
viheriöi ruohon,
kasvattaa perunat,
nostaa herkkutatit sammaleen keskeltä,
raikastaa ilman,
ja virvoittaa väsyneen.

Ja Jumala vastasi.
Antoi sateen vihmoa
terävillä sivalluksilla
myrskytuulen siivittämänä
kylmää vettä.
Kellari tulvi,
lattiat kastuivat,
pellot muuttuivat savivelliksi,
puut kaatuivat juurineen.

Ja mehän taistelimme.
Pukeuduimme sadetakkiin ja kumisaappaisiin.
Pumppasimme vettä kellarista
ja kesämökin lattialta.
Kaivoimme ojia veden virrata,
raivasimme maahan kaatuneet puut.

Me itkimme
menetettyä satoa
ja särkynyttä latoa.
Me itkimme työn raskautta,
kivistäviä lihaksia,
voimamme lannistanutta väsymystä
ja vedimme keuhkoihimme
kellareiden kostean tunkkaista ilmaa.

Me itkimme. Ja vieläkin me itkimme.
Kyyneleet kostuttivat
sateen lailla sydämiemme maaperää
ja saivat kasvamaan
sen minkä pitikin kasvaa.

Se oli siunattu sade, Jumala sanoi.

1 kommentti:

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...