Sade

- vaari kirijottaa ny -

Sade

Rukoilkaa sadetta, Jumala sanoi.

Ja mehän rukoilimme.

Aurinkoisen hellepäivän lämmintä hyvää tekevää sadetta.

Sadetta, joka saa kaiken kasvamaan,

muhentaa multapaakut,
viheriöi ruohon,

kasvattaa perunat,

nostaa herkkutatit sammaleen keskeltä,

raikastaa ilman,
ja virvoittaa väsyneen.

Ja Jumala vastasi.

Antoi sateen vihmoa

terävillä sivalluksilla

myrskytuulen siivittämänä

kylmää vettä.

Kellari tulvi,
lattiat kastuivat,

pellot muuttuivat savivelliksi,

puut kaatuivat juurineen.

Ja mehän taistelimme.

Pukeuduimme sadetakkiin ja kumisaappaisiin.
Pumppasimme vettä kellarista

ja kesämökin lattialta.

Kaivoimme ojia veden virrata,

raivasimme maahan kaatuneet puut.

Me itkimme

menetettyä satoa

ja särkynyttä latoa.

Me itkimme työn raskautta,

kivistäviä lihaksia,

voimamme lannistanutta väsymystä

ja vedimme keuhkoihimme

kellareiden kostean tunkkaista ilmaa.

Me itkimme. Ja vieläkin me itkimme.

Kyyneleet kostuttivat

sateen lailla sydämiemme maaperää

ja saivat kasvamaan

sen minkä pitikin kasvaa.

Se oli siunattu sade, Jumala sanoi.