torstai 29. syyskuuta 2011

Juustotankojen ohoje

Joku halus saaha juustotankojen teko-ohojeen, se tullee täsä.

2,5 dl jauhoja
75gr pehemosta rasvaa joka nypitään jauhoihin
ripaus suolaa, ripaus chilipippuria
yks muna
reilu desi juustoraastetta
maitua tai kermaa vajaa desi, (senverran jotta taikinasta tullee sopivaa että siitä voi tehä tankoja )

Taikina jaetaan nelijään ossaan ja leivotaan tankoja jotka pätkitään sopivan mittasiksi pätkiksi.
Pikkusen litistin pätkiä ja kierasin kiemuralle. Sitte vaan 225 asteiseen uuniin 10 minuuttia.
Syyvään pois. :)

maanantai 26. syyskuuta 2011

Lahjaksi sain, lahjaksi annoin

Sain joku viikko sitte tutulta kassillisen villalankoja. Joten niistäpä sitä sukat tekasin ja annoin lankojen lahjottajalle.

Sukkien kutomisen lomasa sitä tykkää välillä tehä muutaki käsitöitä.

Kaivoin kaapista esille kirijonta työn jonka alotin varmaan pari vuotta sitte. Mustalle villakankaalle kirjon villalangalla kuviot. Alunperin siitä oli tarkotus tulla kiikkustuoliin uus matto, tai peite. Nyt en vielä tiijä mikä siitä tullee laitanko sen seinälle vai tuoliin. Aika näyttänee...
Oli muutes mukava, hieno päivä. :)

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Karpalosaarna

Olipa niin  mahtava sunnuntai aamupäivä että eipä palijo paremmin vois olla.
Aamulla kahtoin mittariin, +4 ei saja, nyt karpaloon. Aamukahavit keitin pikku perkolaattorilla, kävin sanomas kokille että lähen suolle, tuukko mukkaan.? Aiko tulla, joten isompi perkolaattori hellalle porisemmaan että saahaan kahavit matkaan. Tunnin päästä olimma suon laijalla ämpäreittin kans, siitäpä sitä sitte kahtelleen punasia mättäitä.
Olihan niitä.

Siinä poimiesa alako Jumalan henki mulle puhumaan karpaloitten poimimisen kautta. Että ennään ei oo pitkä aika kun ihmiskunnalle tapahtuu sama mitä tapahtuu täsä suolla . Nimittäin se etttä Jeesuksen tulemus on lähellä. Aivan kuten täsä, joku karpalo lähtee, päätyy mun ämpäriin, joku karpalo jää suolle.

Aivan kuten raamatusa sanotaan Matteuksen evankelijumin 24 luvusa. Luvun alakuosasa puhutaan maailman tilanteesta mitä kaikkea tapahtuu ennen sitä hetkeä. Jakkeesta 30 lähtein puhutaan sitte tarkemmin merkistä mistä voijaan päätellä että hetki on lähellä. Jakkeesta 37; Sillä nii kuin oli Nooan päiiviä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä, ennen vedenpaisumusta; Söivät, joivat,naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti , jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.
Silloin on kaksi miestä pellolla, toinen korjataan talteen ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä, toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.

Hiljainen puhe jatku sisimmässäni.
Näätkö, osa karpaloista on ihan sammalleen keskellä, piilosa jopa näkymättömissä. Osan niistä voi poimia osaa ei kun ei niitä ees nää. Tällästen karpaloitten kaltasia ihimisiäki on, he ajattelevat että uskosta ei sais puhua, eikä sitä tarvi kenellekkään kertoo.
Roomalaiskirijeen kymmenes luku jakkeesta yheksän; Sillä, jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuollesista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu; " Ei yksikään joka häneen uskoo, joudu häpeään".

Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa. Matt: 10:32-33

Karpalosaarna päättyy kiitolliseen mieleen, tietoisuuteen siitä että Hän on uskollinen ja armahtavainen eikä hylkää yhtäkään joka hänen puoleensa sydämestään kääntyy.

Aurinko paistaa lämmittäen mukavasti selekää. Karpaloita lentellee ämpärriin tasasta tahtia, on hyvä olla.
Kohta aika hörpätä kuppi kahavia.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Keksi muuta tekemistä...

Kirppareilta ei tarttunu mittään mukkaan. Kaikki ihimiset oli päättänneet lähtiä kirpparille ku oli melekeen tungosta käytävillä. Mut hyvähän se että liikkuvat, sitenhän ne tavarat vaihtaa omistaijjaa.

Kotia ku tulin nii iski hinku saaha juustotankoja. Joten tuumasta toimeen ja taikinan tekkoon.

Toinenki hinku iski piti tehä omenapiirakka. Kokki halus että siihen laitettaan rahkapäällys joten pittäähän toisen saaha mitä haluaa. Ny meillä sitte vähä herkutellaan, tiijä vaikka ois kiva leffailta tievosa. :)

Ei tullu

Vettä sattaa ropisee....ei tullu karpalo päivää....harmittaa...
Mut, sattella voi lähtiä kiertelleen kirpparit. :)

Mukavaa sajepäivää!

torstai 22. syyskuuta 2011

Kohta viikonloppu

Sehän on kohta viikonloppu. Vielä huominen päivää nii sittepä sitä saa pari päivää taas huilia. Oon vähä suunnitellu lauantaille semmosta että mentäs kokin kans karpaloita poimiin, ellei hän sitte keksi jotaki muuta tekemistä. :)

Karpalo on niin hyvä ja terveellinen marija että sitä kyllä kantsii poimia sillo ku niitä on. Ovat nyt hyvän kokosiaki ettei tarvi ihan nuppineulan pään kokosia keräillä. Eikähän marijojen määrä oo se pääasia, vaan se että yhesä tehhään sellassta mistä molemmat tykkää. Nauttia syksysestä luonnosta, nuotiosta ja makkaran kärystä.
Toivotaan aurinkoista lauantaita.!



tiistai 20. syyskuuta 2011

Heitin miehen suolle!

Eilen aamulla kokki sano että hän viettää tännään kunnon vappaapäivän. Kysy että heittäsinkö hänet suolle?
No mitäpä minä siihen kieltelleen jos toinen haluas sellasen päivän viettää. Käväsin kymmenen aikoihin  heittämäsä hänet suolle.
Ainaki mies sai raitista ilimaa ja liikuntaa ku joutu koko päivän ulukoileen.:)
 Itellä oli töihin meno joten en voinu jäähä kaveriksi, oishan se ollu kiva kahen istuskella nuotion ääresä paistellen makkaraa.
 Pääsin vasta töitten jäläkeen vähä jäläkeen kuus hakkeen miehen kotia.
 Mutta ei hän sielä ihan laiskana ollu...

Kotia tullesa hällä oli viis litraa karpaloita, nätisti valamiiksi rasijoihin poimittuna.

Suuria ja komijoita oli marijat. Värisävyjäkin vaalijanpunasesta ihan tummaan viininpunaseen.


Yhen rasijallisen marijoja keitin hilloksi. Sekkaan silippusin pari omenaa ja yhen ison porkkanan, hillosokeria vaan päälle ja keittelin 15 minsaa. Heleppua hillon tekua. :)


Jos oli päivä kaunis, nii kyllä se oli iltakin.
Makosaa syyspäivää !

maanantai 19. syyskuuta 2011

Syksyn kauneutta


Iltalenkillä kokin kans käytiin eilen. Aurinko paisto niin komijasti, lämmintäki oli melekeen kakstoista astetta.


Ruusun marijat oli kyllä niin suuria ja meheviä, sais hyyvvää hillooo niistä. Mut ei viitti poimia ku kasvavat ihan tien vieresä.

Keltasta, punasta, viherijää, niistä on syksyn sävyt tehty.

Lehtikuuset vielä ihan viherijöitä, toivotaan että saavat  väritystä nekin ennen talaven tulua.

Maanantaita mukavaa!

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Sana sunnuntaille laulun sanoin

Kun kuljet yksin pimeässä,  
on yksi joka välittää.
Hän vierellä on aina tässä.
Hän seuraksesi jää.

Kerto:
   On apu lähellä, siis älä pelkää!
   On apu lähempänä kuin luuletkaan.
   Siis älä pakene tai käännä selkää,
   kun kaiken halki sua talutetaan.

Kun olet vailla vastausta,
on yksi, joka kuuntelee.
Hän hoitaa sielun kaipausta,
ei hylkää eikä pahaa tee.

Kun toivo katoavan näyttää,
ei oljenkortta yhtäkään.
Hän tyhjyytesi täyttää.
Saat avun Hänen lähellään.

säv. Lasse Heikkilä
san. Anna-Mari Kaskinen





keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Keskiviikkoo

Vuojen alusa oli veispuukisa muutaman kaverin sivulla sellanen teksti mikä liitty käsitöijen tekkoon. Ideana oli että kommentoijessaan tekstiä saattaa hyvällä tuurilla kaverit saaha vuojen aikana kivan yllätyksen Mää sain eilen  sellasen.
Aivan ihana vaalelenvihirijästä sametista tehty Pikku Myy kassi. Kuvio on aplikoitu kassin pintaan. Tukka, rusetti ja kegät ovat kivasti " irrallaan" mikä antaa työlle todella mukavan ilmeen. Kiitos Satu kivasta ylläristä.

 Eilen illalla tein appelsiinituorejuustosuklaahyytelökakun hyytymään jääkaappin. Tänä aamuna laiton siihen kahavikiilteen päälle ja pursottelin kerman reunalle. Sulasta suklaasta tekasin hylpyrät jotka nostin kiilteen päälle. Hylypyröistä ei tullu sellaset ku oli tarkotus, laiskuuttani valutin suklaan suoraan  sulatusastiasta ei saanut ohutta nauhaa tehtyä. Ehti suklaa pikkasen jähämettymäänkin. Mut eipä se taija makkuun vaikuttaa. :)

Kakun pohojan tein gluteenittomista dominokekseistä.  Paketti keksiä, 2 rkl pehemijää voita sekasin, seoksen taputtelin irtoreunasen kakkuvuuan pohojalle.
Keksimurujen päälle valutin sullaa suklaata ja suklaan päälle laiton vadelmia n. 2 dl.
Hyytelö: 2 dl kermaa vaahoksi, rasijallinen appelsiinituorejuustua, suklaata reilu 100g sulatettuna, 4 liivatetta. Kaikki sekasin ja kaajetaan vadelmien päälle. Kakku jääkaappiin hyytymmään.
Kahavikiille: 1 dl vahavaa kahavia, 1/2 dl vettä, sokeria sopivasti että on makijaa, rommiesanssia maun mukkaan, 2 liivatetta. Kaajoin kiilteen hyytyneen kakun päälle ja nostin kakun hetkeksi aikaa pakkaseen.
Vatkasin kermavaahon koristelua varten, hain kakun pakkasesta ja koristelin sen. Sittepä ei tarvikkaan muuta ku syyvä kakku. :)

Onnea kokille!

maanantai 12. syyskuuta 2011

Siinä on voima

Niinpä se yks viikonloppu taas meni töitä tehes ja Joel Hallikaisen konsertisa käyden sunnuntaina iltapäivällä. Hyvä oli konsertti ja alasali oli ihan täynnä kuulijoita.
Joel on herkkä laulujen tulkitsija. Kertoi avoimesti omasta kivustaan, isäsuhteestaan miten se oli kymmenien vuosien ajan jäätyneesä tilasa. Kunnes tuli päivä että isä ilmestyi hänen konserttiinsa, pyysivät ja antoivat anteeksi menneet vuodet, tekemättä jättämiset, siitä alkoi heidän suhteensa eheytymienen.

Anteeksi antamisessa on valtava voima, se vapauttaa ihmisen sisäisesti eikä tarvi jäähä katkeruuden eikä kaunan vankilaan.

Ohan sielä isos kirjaskin sanottu; " ellette te anna ihmisille anteeksi heidän tekojaan ei teijän Taivaallinen Isä anna teille teijän tekojanne." Eli ei oo ihan pikku juttu.

Siinäpä miettimistä tälle päivää!

Mukavaa maanantaita!

perjantai 9. syyskuuta 2011

Nyky jazzia

Tulipahan käytyä jazz konsertisa. Eilen illalla töitten jäläkeen lähettiin ajeleen yhen pariskunnan kans kohti Haaparantaa sielä kun oli Norrbotten Big Bandin konsertti. Outi Tarkiainen oli johtamasa, hänen säveltämiään ja sovittamiaan biisejä soittelivat. Olihan se aika hienoo vaikken ite niin kauheesti  jazzin ystävä ookkaan.


Mielenkiintosta oli seurata soittajia miten he jokainen omalla vuorollaan puhaltaa törähyttivät soittimiinsa. Pyrin kuunteleen että kuulisin kaikki soittimet erikseen vaan eipä siitä metelistä aina niitä erottanu. :)
Poikkihuilua en kuullu juuri ollenkaan muutaku sillo kun sillä oli soolo. Jotenkin hassua kattoo että toinen soittaa mut ei kuitenkaan kuulu...sehän miksaajan hommia se...

Mutta ihan hyvä konsertti oli, kannatti käyvä, olihan se alaku sille että voin vaikka joskus tykätä jazzizta ihan kauheestikkin. :)

Mukavaa päivää!

Vielä linkki niin saat sieki  kuulla millasta nyky jazzia sitä kuunneltiin. http://youtu.be/KuoVDdfoMoQ

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Sukilla sipsutellen

                                                 


  Savun siniharmaisiin sukkiin tein kuvion samalla tyylillä mitä naperon haalariin. Päkiän päällyosaan kuvion  hieman kavensin ja näytti sopivan valla hyvin jalan malliin.

Näis sukis kuvio syntyy kahella värillä vuorotellan kutoen kaks kerrosta. Eka kerros; kolome silimukkaa oiken, yks kutomatta, kolome oikeen, yks kutomatta, kerros loppuun. Toka kerros; kolome nurin, yks kutomatta, kolome nurin, yks kutomatta kerros loppuun. Vaihettaan väriä. Yks sillimukka oikein, yks kutomatta, kolome silimukaa oiken, yks kutomatta, kolome oikeen jne.. kerros loppuun. Eli kolome silimukkaa tulee nyt siihen kohtaan misä keskimmäinen silimukka on edellisen kierroksen kutomatta jätetty silimukka. Molemmilla väreillä syntyy oma kuvioraita.
                                                          

Heleppo kuviomalli kolomella erivärillä tehtynä. Musta on pääväri, harmaja ja sininen sitte vuorottellee. Eka kerros mustalla. Toka kerros; kolome silimukkaa harmaalla, yks mustalla...jne..kerros loppuun. Kolomas kerros; yks silimukka harmajalla, yks sinisellä, yks harmajalla, yks mustalla, yks harmajalla, yks sinisillä, yks harmajalla, yks mustalla...jne...kerros loppuun. Nelijäs kerros; kolome silimukaa harmaalla, yks mustalla, kolome harmajalla, yks mustalla....jne  kerros loppuun. Viijes kerros kokonaan mustalla. Kuvio jatkuu samallalailla mutta harmaja ja sininen vaihtaa paikkaa...kolome sinisellä, yks harmajalla...
Neliöt voi tehä joko lomittain kuten tuosa on tehty tai ne voi tehä aina samalle kohalle jolloin neliöistä syntyy pitkittäinen kuvioraita. :) 

                                                       Varresa konttikuvio joka on ehkä pikkasen haasteellisempi mitä esim. yksnurin resorin tekeminen. Konttikuvio on tehty kuudella silimukalla joita kudotaan eestaas että syntyy pienet neliöt. Alusa neuloin 48 silimukalla muutaman kerroksen oikein, toinen kerros nurin, taas oikeen, väliin laiton lilaa väriksi. Sen jäläkeen kudotaan kuus silimukkaa lyhennetyin kierroksin, mikä tarkottaa sitä että palataan aina yhtä silimukkaa aikasemmin takasin. Jolloin työhän jää lopulta jälelle yks silimukka. Syntyy pieni kolomio. Kolomion reunasta nostetaan viis silmukkaa puikolle,  ja kudotaan toiselle puikolle jääneet kuus silumukkaa ihan samalla tavalla lyhennetyin kierroksin. Näin on syntynyt kaksi kolomiota. :)
Kaikki puikot kudotaan ja kierretään samalla tavalla että jokaisella puikolla on kolomiot.
Valkoisen kolomion reunasta nostetaan kuus silmukkaa ja kudotaan lilalla , viimenen silimukka kudotaan yhteen valakosen kolomion silimukan kans, jolloin lila neliö kääntyypi oikeelle. Vastaavasti taas kun valkosia neliöitä tekkee ne kääntyy vasemmalle. Muistaa aina neuloo lopusa yhteen että valakonen ja lila kiinnittyvät toisiinsa.  * tuosta ei ota selevää erkkikään* :)


Lepposaa syyspäivää!

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Lauantai oli naisten juttu

Lauantaina puolelta päivin kokoonnuttiin naisporukalla Taimelanmukkalle mettähallituksen mökille jonnekkin tuonne kaupugin itäiselle puoliskolle. Meitä oli kaikkiaan kolomisenkymmentä mikä oli tosi hieno ja yllättävä juttu. Edelllis kerralla kun kokoonnuttii meitä oli vajaa kakskymmetä. Joten sana kiirii ja naiset kaipaa yhessä oloa ja yhteistä kivaa tekemistä.


Takkaan oli laitettu valakia jotta myöhemmin saahaan paistella makkaraa.

Pöyvät oli koristelu kivasti. Sinisen kankaan päälle oli laitettu erilaisia kiviä joilla oli oma juttunsa päivän aikana, siitä jotain vähä myöhemmin. Pienemmälle pöyvälle oli laitettu valokuvia kivistä, joita eräs nainen
joukostamme kuvaa ja kerää.

Päivän teemana oli kivet, elävät kivet. Hartaushetkesä kuulimme siitä miten me jokkainen ollaan omanlaisemme" kivi" söröinemme ja särminemme. Kaikki kivet tuosaki kuvasa ovat erilaisia, toinen kovaa ja murtumatonta, toinen taas hyvinkin herästi lohkeilevaa ja murenevaa.
Jumalan ihimeellisen parantavan rakkauden alla jokkainen " kivenmurikka", millaseksi sitten ittensä tunteneekin, saa olla sellasenaan kuin on. Hän murtaa pois liian kovuuden saadakseen esille lempeyden. Hän parantaa ja korjaa murtuneen, jotta saisi esille eheytyneen.


Sinisellä kankaalla koristellule pöyvälle oli laitettu erilaisia kiviä, kiviin liittyi pieni tehtävä. Jokkainen sai valita pöyvältä kiven, sitte mentiin 4-6 hengen ryhmiin. Kymmenen minuutin ajan jokkainen sai käännellä ja tutkia omaa kivveensä, tuumia mitä ajatuksia se herättää vai herättääkö mittään.
Mää otin tollasen kiven, miks?
No en ensisijaisesti sen muodon takia, että olisin tuollanen ympäripyörijä, tasanen luonne. Vaan sen värikkyyden vuoksi. Kivesä näkyy monta erisävyä. Ajattelin, Jumala on mulle antanut monia erilaisia lahjoja ja taitoja, ne näkyy minussa tavalla tai toisella. Sitte ku pyörittelin kiviä käsissäni, siinä oli kohtia jotka välkähteli auringonvalon osuessa niihin. Ajattelin; uskova elää Jumalan rakkauden valossa, välkehdinköhän minä hitusenkaan vertaa? ?



                                        Ai jai jai ku maistuu makkara hyvälle...

...ja muurinpohoja lättyjä jäläkkäriksi...namsss...


Illan kuluessa aurinkokin paisteli todella kauniisti. Kiitollisin, iloisin mielin oli hyvä lähtiä kotia. Päivä oli kaikilta osin mukava ja täyttävä. * söi ihtensä täyteen lättyjä* :)

torstai 1. syyskuuta 2011

Pitsisiä juttuja

Eilen kävin Annelia auttelemas kangaspuitten polokimien sitomisesa. Hän oli synttäreilläni ja sanoi sillon että lahaja tullee perästä päin, sain sen eilen.


Kaunis valkoinen ruusukuvioinenn liina. Sopi hyvin olkkarin pienen kaapin päälle. Kiitos Anneli.

 
Itekki tykkään virkkaamisesta. Vuosia, vuosia sitte virkkasin mustan pitsikuvioisen liivin.!


Pitsikuvion mallisa mua viehätti se että valmiiseen työhän syntyi pitkittäissuuntaisia raitoja .

Mallikerrasa on kaks pylyväsriviä ja viuhkakuvio joita toistetaan. Heleppo ja aika nopia malli virkata.


Viimesin virkkaustyö jonka sain valamiiksi on pitsinen bolero, tai liiviksikin tuota voinee sanua. Tää työ on niitä töitä kun reissus pittää olla jotaki mitä värkätä. Lanka oli jotain pehemosta puuvillaa ja se käyttäytykin hieman erilailla mitä oletin. Liivistä tuli mulle vähä liika suuri. Voi sitä toki pittää, mutta tykkäisin enemmän tyköistuvasta . Mitähän isosisko mahtais tykätä pitsiliivistä vois olla hälle justilleen passelin kokonen? Jos antas sen hälle synttärilahajaksi . :)

Ei muovonmuutos, mutta muutos kuitenkin

 Sää tiijät semmosen ohojelman, misä tehhään naisille muutoksia. Nainen on kuvattu ennen muutoksen alakua ja sitte ku muutos on tapahtunu. T...