Puiston ja uimisen ihanuutta

-->

Perijantai 6.7

Eilen illalla jytisteli ukkonen vielä siihen aikaan ku olimma nukkumaan menosa, tuuli paiskas ikkunanki auki eikä saatu sitä muuten pysymään kii ku laittamalla mun matkalaukku pöngäksi.

Täksi päivää aamun säätiejotuksen mukkaan lämmintä ois +37 asteen tietämisä joten ei tarvi kovin palijua vaatetta ottaa ku ulos lähtee. Uimavaatteet varattiin reppuun kun suunnitelmisa oli, että mennään Margitinsaarella olevasa uimalasa käymään.

Kävelymatkaa kerty yhteen suuntaan viitisen kilsaa, joten ei mikkään mahoton matka, mut iliman lämpötila oli sitä luokkaa, että kovin mahotonta vauhtia ei viittiny kävellä ku hiki tuli jo paikallaan seisoesaki.

Margaritinsaari on keskellä Tonavaa pitkä ja kapia saari. Se on nykysin Budapestin kaunein puisto. Sielä ei saa ajella autolla vaan alueella voi vuokrata polokuautoja jos halus päästä pikkusen nopijammin liikkummaan. Me tykätään liikkua kävellen; sillon näkkee kaikista parahiten ja saa pysähtyä just sillo ku haluaa ja mihin haluaa. 

Palatinuksen uimala oli aivan mahtava kokemus, avouimalan alue 70 000 nelijyä, altaita oli usijampia ja hieman erilaisia. Niisä käytetään saaren kuumien lähteitten mineraallipitosta vettä. Yks allas oli erityisesti "hoitoallas" jonka veen lämpötila oli 32-36 asteista, vesi haisi epämiellyttävälle, tais olla rikkiä tai mitä lie. Mun mielestä haju muistutti lähinnä mäännyttä kananmunnaa.

Hauska tunne oli kun viilijämmästä altaasta siirty kuumempaan jonka lämpötila oli lähes sama ku iliman. Hetken aikaa ku oli kuumemmasa veesä ja nosti jalakansa ylös ilimaan, nii ilima tuntu viilijältä vaikkei se tojellisuuvesa ollu viilijä. Mittari tais näyttää +36 astetta.
 Uimalan toisesa pääsä oli vesiliukuratoja usijammanlaisia. Kiemurtelevia ratoja ainaki kolome ja yks sellasen ihan suora, äkkijyrkkä putous, varmaan noin kymmenen metriä. Siinä hetken kahteltiin ku nuoria miehiä laski alas ränniä tulemaan melekosella vauhilla. Kokki kysäs että eikai vaan tee mieli kokkeilla? No kyllähän mulla mielesä kävi että tuotapa ois mukava testata, eikähän mua tarvi kovin monta kertaa yllyttää.

Nousin portaat ylähä ja menin jonnoon oottelleen ommaa vuoruani. Jonosa ei siihen mennesä ollu yhtään naista. Siinä pari nuorta kloppia kahto mua sen näkösenä että meinaako tuo mummeli tosijaanki tuosta laskia. - Kyllä vaan meinaa.:)

Ränniin piti mennä selijälleen ja sitte mentiin. En hoksannu alusa pittää päätä riittävän ylhäällä joten sain pari tälliä takaraivoon, mut muuten meni oikeen hienosti. Lopusa ku rännistä pulahti vetteen, tuntu että tippukohan housut, mut olihan ne onneksi jalas ku ylös nousin. Lasku oli mahtava kokemus.

Uimalalta käveltiin ravintollaan Trófea Grill jonka kokki oli etukätteen netistä katellu että sielä käyvään syömäsä. Paikka kun on siitä erikoinen että sielä saa syyvä ja juuva niin palijo ku jaksaa, jopa alkoholipitoset juomat sisältyy siihen. Yheltä sapuska makso 12€ mikä oli edullinen siihen ruokamäärään nähen mitä sielä oli tarijolla.

Erikoisuus ravintolasa oli raakalihatiski. Siitä sai valita mitä halus ottaa ja kokkipoika paisto lihat siinä paikan päällä. Mää tilasin haita, sweet kannaa ja afrikkalaista kissakallaa. Sillä aikaa ku hän paisteli niitä, ehin käyvä lastaamasa lautaselleni kaikkee muuta. Aikamoisen annoksen kyllä lastasinki. Monenlaista ruokalaija kun oli niin yhtäsuntoista piti pikkasen ottaa että sai maistella.

Kissakala oli parasta noista kolomesta, oli maustettu sitruunalla mikä anto tosi kivan makuelämyksen. Sweetkana oli ihan ok, mut hai...öhh...se oli liijan mössyä ja suolatonta, sitä ei toista kertaa tarvi syyvä

Jäläkiruokia oli kans mistä valita. Pienen pieniä suupaloja erilaisia leivoksia, siihen vaniljakastiketta päälle tai iliman. Hedelmä paloja suklaakastikkeella, juustokakkua, jäätelyä ja lattekahavia. Olihan semmoset annokset että napanahkaa alako kiristää senverran palijo että lattesta jäi osa juomatta. Tuli ähky.

Hissukseen lähettin likkuuttaan täysiä mahojamme kohti hotellia, toivoen että liikkunta helepottaa mun kaasuuntunutta olotillaa, minkä se kyllä tekikin. Eipä oltu kävelty ku kilsan verran nii ähkystä ei ollu tietuakkaan.

Kävellesä vaan taas tuli hiki, mut hotellisa pääsi viliposseen suihkuun.

Suihkun päälle kellahin petille ja nukahin, vetasin reilun tunnin tirsat.

Puoli kaheksalta lähettiin kaupungille iltakahavit juomaan ja ottammaan kuvia pimenevästä kaupungista kun valot syttyy ja luovat hienon tunnelman. Eilen illalla oli kamerasta akku tyhyjä niin jäi kuvat ottamatta. Mahtava tuuli puhalteli tuola sillalla ku käytiin sielä käveleen. 

  Nyt kello on 22.43 ja ulukona sattaa vettä, ropina kuuluu ku saje piiskaa peltisseen ikkunalautaan. Taitaa olla ohimenevä ukkoskuuro.