Kiikkutuoli

Pohojanmaalta tullesa otin kyytiin siskon miehen kiikkutuolin. Tehtiin hänen kans semmonen tutunkauppa, että mää kunnostan kikkutuolin niin saan vastineeksi sivustavejettävän sohovan.
Kiikktuoli oli yllättävän hyväsä kunnosa jousien ja pehemusteitten suhteen. Rungon puuosat näyttää olevan tehty osasta höyläämättömästä lauvasta ja epämääräsen näkösista " jämäpalasista ", sillähän tosin ei oo mittään merkitystä mistä ne on tehty, piiloohan ne jää. Pääasija, että ovat ehejät ja kunnosa jotta tuoli kestää keinutella. Laiton mää runkoon vähä pikkumäkiläisittäin lissäyksiä.
Käsinojat ja jalakset ovat erilaista puuta mitä runko. Palijo selevemmin näkkyy puunsyyt ja puusa olevat raijat. Ne oli  petsattu tosi tummalla värillä jonka päällä oli jottain paksua kovvaa lakkaa.
Siklille ja hiomakonneelle oli käyttyä.

Käsinojat ja jalakset saivat uuven värisävyn, kirsikka. Ruusukangas on siskon valihtema ja soppii oikeen mukavasti tuommoseen pikkuseen, vanahaan kiikkuun. Kovasti mietin, että laitanko selekänoijaan nappeja vaan jättäskö pois, alakuperäsesä ne ku on ollu. Päätin sitte, että laitettaan, antaahan ne pikkusen ilimettä tuolille, vaikka eivät kauhijasti erotukkaan kirijavasta kankaasta.

Kelepaa siinä ny kiikutella.