Ystävän Emma tuoli sai hempeän vaalijansinisen sametti verhoilun. Mitään suurempaa korijaamista tuolisa ei ollu, ainuastaan pari jousta oli irronu ja toisesta käsinojasta oli koira purassu vähä pehemustetta irti. Rikkeet oli heleppo korijata.
Sametti oli yllättävän tiivistä ommella. Ei kaukana ollu, etteikö etusormeen tullu rakkua ommellesa. Kokkeilin välisä käyttää pihtejä neulan vetämisseen, mut se osottautu liijan hittaaksi hommaksi.
Alunperin tuolisa oli ollu helemaröyhelö mutta ystävä sano ettei halua semmosta ollenkaan. Kangas on hänen valittema, samoin jalakojen uus värisävy. Soppii hyvin tuo tumma sävy vaalijaan kankaaseen. Toivotaan tuolille pitkää ikkää ja koiralle toisenlaisia puruluita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suru
Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
Hieno kunnon tuoli!
VastaaPoistaKaunis! Olet kyllä taitava, kun tuommoisia hommia teet. Eikä tosiaan ihan vaivaton homma ollut!
VastaaPoista