Dux tuoli -40 luvulta, kirpparilöytö

Kaunis kevät, vai voisko jo sanua kesäpäivä; luppailivat ihan plus kahtakymmentä astetta tälle päivää. Aamupäivän lenkkeily on suoritettu ja nyt on hyvvää aikaa päivittää lokia.

Mainihtinki jo aikasemmin, että oon alottanu vanahan tuolin kunnostuksen.Täsä plokisa vähä alakua siitä mitä oon tekemäsä.
Vaari meillä sellaa nettiä enemmän ku mää ja löysi ku löysiki netistä kuvia samanlaisesta tuolista.

Ostohetkellä tuolin kunto oli tosi surkia.
Kangas ei kovin paha ollu, mutta istuinosa tuntu olevan hajalla. Tuoliin ku istu, niin jouset lenus joka suuntaan.
Tuolin sivusa käsinojan vieresä oli rotan mentävä reikä, josta pääsi ujuttaan käjen sisälle ja vähä tunnustelemaan onko jouset poikki vai mikä tuolisa mättää.

Pikasen tarkistuksen tuloksena oletin, että jouset ois ehejät, mutta sidosnarut taitaa olla suurelta osin poikki.

Myyjäki tajus, että tuolisa on melekonen homma jos sen alakaa laittaa kuntoon, eikä hän siitä mahottomia viittiny pyytää.
Ja minähän en ylleesä maksa sitä mitä pyyetään vaan aina pittäää vähä tingata. Niihän se Suomen huutokauppakeisariki tekkee.





Tuolia on joskus korijailtu.Pohojan vöitä on jatkettu ja ne on jätetty ihan liijan löysälle jolloin jouset valluu liijan alas.
Ei oo ihime, että jousitus ei oo pysyny kuosissaan ku riittävvää tukea ei oo alapuolella. Siitäpä se homma alako, purkaa kaikki vanaha pois.

Narunpätkäviidakko se olikin. Vanahat narut ja solomut oli osasta aika tiukasa, sakset ja mattopuukko sai ihimeitä aikaan.
Nauloja, nauloja, niitä sai nyppiä väsyksiin asti.

Eihänse tuommosen jousituksen korijaaminen amatööriltä ihan niin vaan käyny. Välillä piti tutkia korijauskirijasta mallia ja senki jäläkeen sai miettiä ja miettiä.

Ku jousitus alako olla kuosissaan niin vaarin kans jo koeistuttiin tuoli. Vielä piti vaarin mielestä jollaki narulla tukia jousia jämäkämmäksi kokonaisuuveksi.

Ja kyllä se vielä koeistunnan jäläkeen paraniki parilla sijonnalla ja vaariki sitte jo anto hyväksyvän lausunnon ku uuvestaan kokkeili istua.

Eihä se tuoli vielä komijalta näytä, mutta kyllä ryhtikäs jousisto jo jotaki luppaa paremmista ajoista.

Pittää ny laittaa jouset piiloon pohojakankaan alle. Sitte jo alakaa näyttään tuolilta.

Jousitus on ny siis korijattu ja pohojakangas kiinnitetty. Siihen jouset ommellaan kiinni.

Selekänojan alaosan jousituksen korijasin täsä vaiheesa.
Jousien taakse laiton vyön jota ei alunperin tuolisa ollu ollenkaan. Sijoin myös selekäjouset parilla narulla ettei ne pääsis kovin palijo liikkummaan vikasuuntaan.
Pieni pala kangasta jousien päälle ja valamista tuli.

Sittepä sitä pääsi laittammaan istuimen täytteitä paikalleen.
Tuli pieni ongelema ku piti alakaa kiinittään täytteitä.
Mulla ei ollu riittävän pitkää neulaa joka ois ylettyny täytteen ja jousituksen läpi.
Lyhkäsellä neulalla ompelu ei onnistunu, ku kättä ei saanu mahtummaan jousituksen välleihin.
Mietin, että pittääkö tilata pitkä kaksteränen neula jostaki, vai voiskohan semmosen yrittää tehä.
Ei auttanu muu ku yritää tehä.

Tein neulan pitkästä metallisesta kujinpuikosta. Katkasin päästä nupin irti, hijoin molemmat puikon päät teräviksi. Puikosa oli valamiiksi toisesa pääsä littiä kohta, johon tein reijän. Siihen saa sitte langan pujottaa.

Eihän neula mikkään komistus oo, mutta toimii, se on pääasija.



Tämän pitemmälle en oo päässy. Homma jatkuu seuraavasa tai sitä seuraavasa numerosa.