Pieniä eroavaisuuksia

Meillä oli täsä yks ilta vaarin kans pieni juttutuokio ku olimma menosa nukkummaan. Juttu alako siitä, ku vaari oli laittanu villaset säärystimet jalakoihinsa ku sen jalakoja repi. Kellahti sitte sängyn päälle mun viereen.
Sannoin, että on se niin ärsyttävvää ku kinttuja reppii, eipä sitä sillo taho saaha unen päästä kiinni.
Vaari sano, että ei se ärsytä, enemmänki vaan tympäsee.
Siitäpä me sitte raataamaan, että mitä erua on tympäsemisellä ja ärsyttämisellä. Löyty vielä kaks sannaa lissää, jokka tarkottaa lähes sammaa asijaa, harmittaa ja ottaa päästä.

No mitäs erua näillä sannoilla sitte on keskennään, ku kaikki sanat liittyy tunteeseen jonka jokin tietty asija saa aikaan. Vaari selitti, että kun kinttuja reppii, niin se on on tympijää. Se vain tympäsee mut ei ärsytä, eikä ota päähän eikä kuulemma harmita.
Jos joku asija harmittaa, niin sillo jo meinaa tulla itku, sano vaari. Ahaa...sehän kertoo jo aika palijo ihimisen tunnetilasta jos itku meinaa tulla. Ihiminen on sillon kaiketi jollakilailla surullinenki.

Ärsytys ja päähän ottaminen on niin liki toisijaan, että empä oikeen löyvä niistä erua, mutta vaari sano, että on niisä erua ja koitti sitä pientä erua mullekki selittää.
Toki jos ärsyyntyminen tai päähän ottaminen vaan jatkuu, se kyllä hetken päästä purkautuu, mennee hermot, niinku asija tavallisimmin ilimastaan.


"Kohta mää suutun ja viherijäksi muutun."

Kerroin sitte vaarille, että ku mulla oli pari ompeltyötä työn alla niin saumuri alako juonittelleen. Vähän väliä katkes lanka ja ommel tilttas. Ei muutaku irrota langat, pujottele ne uuvestaan ja kokkeile ompeleeko. No ompeli se hetken ja sitte sama homma taas, tikistä tuli mitä sattuu ja alasiepparin lanka katkes. En tiijä montako kertaa olin jo langat pujotellu ja kokkeillu vaihtaa neulaa, jotta tikki alakas olemaan kunnollista, ku jo homma alako ottaan päähän. Saumurin rassaaminen nostatti ärsytyksen mittarin ihan ylälukemiin, totesin, että kohta mennee hermot. Ei tympässy eikä harmittanu, ärsytti niin vaan suunnattomasti ja otti päähän. Vaan mitäpä se autto sille saumurille suuttua, eipä se siitä sen kummemmaksi tullu.

Vaari tuumas, että ei tästä tuumailusta tulla hullua hurskaammiksi - ruvetaan jo nukkummaan.

Ollaan me ihimiset niin monitahosia olentoja, ku niin erilailla voijaan kokija ja tunita samoja asijoita. Ja mikä mielenkiintosta, vieläpä lähes nelijänkymmenen vuojen yhteiselon jäläkeenki oppii toisesta jotaki uutta. Se mikä vaaria saattaa tympästä, mua se vissiin jo ärsyttää, vai miten se oli.