tiistai 28. huhtikuuta 2020

Valamista tuli

Ristipistoliina valamistu nopijammin mitä aattelin. :)
Kevät etenee etenemistään ja kohta päästään ihastelleen nurmikon tuoksua ja kuuntelleen pääskysten tirskutusta. Kevväässä ehkä ihaninta on just se, ku luonto herrää ja uus elämä puhkijaa näkösälle.
Sitäpä sitä tulis meijän ihimistenki elämäsä tapahtua, uutta ja tuoretta elämää.
Saakoon taivaan siunaus olla osanasi tuoden semmosen tuulahuksen.

Älkää entisiä muistelko,
alkää menneistä välittäkö. 
Katso, minä teen uutta;
nyt se puhkeaa taimelle,
ettekö sitä huomaa?
Niin, minä teen tien korpeen,
virrat erämaahan.
Jesaja 43: 18-19

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Suru

 Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...