sunnuntai 5. huhtikuuta 2020
Aikaa yhteen jos toiseen
Niin se on yks viikko taas vierähtäny. Koronan takia on vappaa-aika lissääntyny entisestään, eikähän sitä kukkaan tiijä miten palijo se vielä tullee lissääntymmään. Aika näyttää.
Onhan tämä ihan poikkeuksellinen ajanjakso Suomen historijasa, ei oo aijemmin ollu tämmöstä tilannetta, että ois jouvuttu laittammaan sulukuja teille, ettei pääse vappaasti kulukemmaan.
Toivua vaan saa, ettei liikkumisrajotuksia tarvi laajentaa, tai parempi on rukkoilla asijan puolesta, sillä on suurempi vaikutus ku pelekällä toivomisella.
Viime viikkoina oon lukenu raamatusta niitä sanan lupauksia, misä meille kerrotaan, että Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi, ja se on varjeleva meijän ajatukset hänen pojassaan.
Sanohan Jeesus itekki opetuslapsilleen, että hän antaa oman rauhansa heille. Hän ei anna niinku maailma antaa. Ei meijän tarvi olla peloissaan siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hän on luvannu olla meijän kans joka päivä. Jos koronan oireet tullee ja joutuu sen sairastammaan, siinäki tilanteesa hän on kanssamme.
Lissääntyny vappaa-aika antaa mahollisuuven olla enemmän käsitöitten kimpusa. Neuloosin lisäksi rupesin kirijommaan pöytäliinaa.
Löysin kirpputorilta avvaamattoman joululiinapaketin, misä oli 130 x 200 kokonen kangas, langat ja kirijontamalli, hinta tais olla 4,5 €. Sain sen siis lähes ilimaseksi.
Merkkasin kankaaseen keskikohan ja reunamerkit, siitäpä sitä sitte oli kätevä alakaa pistelemmään lankoja ristikkäin. Tämmösesä työsähän joutuu koko ajan laskemmaan pistojen määrää ja kohtaa. Ehkä tuosa taivaasa ei oo niin nuukaa vaikka joku pisto ei osukkaan ihan kohilleen, mut sitte ku tehhään nuita yksityiskohtasempia pistoja, niin nehän on tultava kohilleen. Yhen piston heitto vie vikkaan koko kuvijon. Mulle tämmöset työt on oikeen hyviä ja terapeuttisia, joutuu pakosta tekkeen rauhallisesti, ei passaa hötkyillä. Vaikka oonki melekonen hoppuheikki tekemisten suhteen, niin ihimeesti sitä kärsivällisyyttä vaan löytyy näitä värkätesä.
Jouluksi liina on varmasti valamis, vuotta en vaan vielä tiijä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suru
Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
Tuohan olikin iso! Sitä on tottunu siihen, että useimmat ristipistotyöt on aika pieniä. No, nyt on aikaa tehdä:) Ja tuli vielä mieleen, että mitähän olisi tuo kaupassa maksanutkaan... Nyt oli mainio hinta:)
VastaaPoistaNiimpä, katoim netistä vastaavanlaisia liinoja, hinnat vaihteli 100 - 150 euroon. Joyen hyvät kaupat tein.
Poista