En tiijä, ookko koskaan tullu ajatelleeksi sitä asijaa, miten tärkijä merkitys ja vaikutus on henkisen elämän kasvupohojalla? Oikijastaan, sehän se ohojaa ja johtaa meitä meijän valinnoisa, tekemisisä ja puhheisa.
Matteuksen evankelijumisa on se tuttua tutumpi vertaus kylyväjästä, joka viskeli jyviä suuntaan jos toiseen. Voin aivan mielesäni nähä sen innon ja touhun , miten tuo mies kulukee ja askeltaa menemään, aluksi pellon pientereelta ja edeten kohti pellon toista laitaa.
Mehän tiijetään tuo tarina ja muistettaan minkälaisiin paikkoihin niitä jyviä lenteli miehen niitä heitellesä. Kasvualustat oli perin erilaisia. Osa jyvistä meni ihan hukkaan, eikä ne koskaan alakanu kasvammaan. Osa niistä kuiten tuli hyötykäyttöön, linnut sai heleposti sapuskaa.
Olihan sielä niitäki jyviä jokka iti ja alakovat hyvin versommaan, vaan jonku ajan päästä ne kuukahti ja kuivuvat poijes. Kasvulaustan valtas semmoset rikkaruohot, joitten keskellä hyvin alulle lähtenneet vilijan taimet joutuvat alakynteen.
Osa jyvistä pääty hyvvään muokattun maahan misä ne sai kasvaa meleko rauhasa ja tuottaa hyvvää satua.
Ku ihiminen tullee uskoon, on hänen syvämmessään jo täytyny palijo aikasemmin tapahtua maaperän muokkaamista, jotta syvän on otollinen, vastaanottavainen Jumalan sanalle, evankelijumille, ilosanomalle Jeesuksesta.
Ellei sitä muokkausta oo tapahtunu, käyttäytyy ihiminen ylleensä välinpitämättömästi, ennakkoluulosesti tai joskus jopa vihasesti, ku hänelle alakaa puhumaan uskonasijoista. Se mitä me voijaan tehä, on rukkoilla ihimisten puolesta, että Jumalan henki pääsee koskettammaan heitä ja pehemittelleen kovvaa maaperrää.
Usko ku on syntyny, uus elämä on alakanu ellään ja kasvammaan syvämmesä, sen kyllä ylleensä ulukopuolisetki kuulee ja näkkee. Uus kasvualusta on aikasempaan verrattuna erilainen, ja sen myötä myös hedelmät. Samasa Matteuksen evankelijumisa luvusa 12, jakkeesa 33 sanotaan; " Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnettaan.
Ihiminen on sitä mitä hän syö.
Jos ruokkii sisintään Jumalan sanalla, hengellisillä kirijoilla ja mussiikilla, sellasta hedelmääkihän sitä elämässään kantaa. Jos taas ruokkii kaikella sillä mikä on just päinvastasta, maalilmallista, ei hengellistä, kaikkeen ihimisen ommaan himmoon ja minäite oikeuksien perräänkuuluttamiseen liittyvvää, niin hedelmätki on sen mukasia. Joten kannattaa olla tarkkana mitä sielä omasa kasvualustassaan vilijellee.
Luukkaan evankelijumisa, luvusa 13, on kans vertaus mikä liittyy kasvualustaan. Siinä vertauksesa miehellä oli kolome vuotta vanaha viikunapuu, mutta se ei ollu tuottanu satua. Mies kimpaantu ja sano puutarhurilleen, että käy hakemasa saha ja kaaja tuo puu, ei siitä mittään tuu, ei se tuota viikunoita. Olikohan viikunapuun maaperäsä jotaki ongelmaa ku ei puu tuottanu satua?
Ajattelin vaan, että hedelmän tuottaminen saatto olla kiinni siitä maaperästä, ku puutarhuri halus vielä vuojen armon aikaa puulle, että hän muokkaa ja lannottaa maata puun ympäriltä, jospa se sitte alakas tekkeen viikunoita. Puu kasvo kyllä muuten hyvin, mutta ei tuottanu hedelmiä.
Uskosa kyllä ollaan, mutta ei tuoteta hedelmää, ollan tultu oloneuvosuskovaisiksi. Mikä syö maaperästä, kasvualustasta voiman niin, ettei synny hedelmää? Sehän saattaa olla ihan mitätön pikku juttu joka syyvä nakertaa uskonelämää, eikä sitä huomaa, vaan on tottunu elämään sen kans. Katkeruus ja kauna, ovat muutes semmosia nakertajia joita ei taho aina huomata, mutta ne kuluttaa ja vie voimaa salakavalasti.
Uskonelämän hedelmättömyyteen on siis olemasa hoitokeino, muokata maata ja lannottaa. Antaa Jumalan hengelle tillaa, tehä parannusta asijoista joista Henki muistuttaa. Lukia sannaa, rukkoilla ja täyttyä Hengellä. Siitä se elämä lähtee ja hedelmän tuottaminen saattaa yllättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)