sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Älä pelkää

Jatkuva pelekotila on ikävä matkakumppani. Kukapa meistä ei olis joskus pelijänny, joten tiijät millasen tunteen ja myllerryksen se aiheuttaa sisimmäsä.
Pelolla ja pelolla on eronsa. On niin sanottua tervettä pelekua, joka estää ja varijelee ihimistä tekemästä sellasta mikä aiheuttaa vahinkua. Esimerkiksi on ihan hyvä pelijätä heikoille jäille menua, jos mennee niin sinne saattaa upota.

Maailmasa tapahtuu kiihtyvällä vauhilla asijoita jotka voi aiheuttaa pelekua ja monenlaista ahistusta. Luonnon voimat järkkyy ja ihimiskunta on ihimeissään.

Vaan, eipä me olla kuitenkaan yksin omien pelekojemme kans.
Kaiken myrskyn ja pelon keskellä kanssamme on hän, joka
tyynnyttää pahimmatkin myrskyt.
Muistathan sinä sen raamatun kertomuksen opetuslapsista jotka olivat venneellä menosa yli Genessaretin järven. Ja heijän ollesa vielä matkalla nousi mieletön myrsky.
Jeesus oli mukana venneesä. Opetuslapset pelekäs ja tekivät kaikkensa, että saisivat venneen pysymään suunnassaan, mutta Jeesus nukku.
Lopulta opetuslasten hätä ja peleko oli niin suuri, että he herättivät Jeesuksen ja sanovat; ekkö sää yhtään välitä siitä, että me hukutaan.
Jeesus nousi ylös, nuhteli tuulta ja niin myrsky tyynty.
Loppumatkan he saivat souvella tyynellä järvellä rauhallisin mielin ja ehkäpä opetuslapset seuraavan myrskyn kohatesa ovat luottavaisempia ja muistavat, että ei tarvi pelijätä, Jeesus tyynnyttää myrskyn.

Mikä sun elämäntilantees sitte onkaan, niin sinäki saat luottaa siihen, että Jeesus on kanssas sun myrskyissäs. Jos sairaus pelottaa tai suru ja murhe vaivaa mieltäs, kaikki ne asijat ovat Herran tievosa. Älä pelekää, usko ainuastaan.



3 kommenttia:

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Kaikki hyvin

 Vaarin hartauskirijotus Majakka lehteen. ”Minne poikani meni, sinne minäkin tahdon mennä.” Näin anoppini Eeva kertoi ajatelleensa pienen po...