Luikasta, liukasta

Kyllä on kelit ollu ny semmoset, että jos kävelemmään joutuu niin saa olla kieli keskellä suuta ja keskittyä joka askelleen ottamisseen ettei vain keuskaha nurin. Vaistomaisesti sitä askeltaa vähä töpötämällä, ku huomaa kengänpohojien pitokyvyn olevan perin heikko.
Onneksi oon vielä pysyny pystysä.

Tännään oli yhteen työkohteeseen meno  perin hankalaa ku hiekotusta ei ollukkaan laitettu muutaku tietylle alueelle. Jään päällä ku on vesi, niin senhän tietää ettei siitä taho päästä yli luikastelematta.
Ja vielä se hankaluus, että oli pienonen ylämäki johon piti nousta. Jalat ku luistaa takapäin niin nouseppa siinä mäkiä. Pääsin ku pääsin kaatumatta siitäki pienestä mäjennyppylästä.
Takasin ku tulin, niin kiersin vähä kauvempaa josta oli pikkusen helepompi kulukia.

Vaan enpä mää ollu ainu joka luikasteli ylämäkkeen menua.
Olin toisesa paikkaa parkkeeraamasa autua, niin huomasin toisella puolen katua kolome ulukomaalaista nuorta miestä, jokka yrittivät päästä matkalaukkujensa kans ylös mäkiä. Pojat koittivat puskia aika isoja markalaukkujaan ylös päin, vaan laukut tahtovat luistaa samantien alaspäin. Hittaasti matka näytti etenevän.
En jääny kahtommaan miten siinä lopulta kävi, lähin töihi.
 
Pittää vaan muistaa olla varovainen, kahtua mihin astuu ja kulukia rauhallisesti, niin jospa sitä selevijäis nämä tammikuun liukkaat  keuskahtamatta.

Mukavaa viikkoo.