Kyllä on kelit ollu ny semmoset, että jos kävelemmään joutuu niin saa olla kieli keskellä suuta ja keskittyä joka askelleen ottamisseen ettei vain keuskaha nurin. Vaistomaisesti sitä askeltaa vähä töpötämällä, ku huomaa kengänpohojien pitokyvyn olevan perin heikko.
Onneksi oon vielä pysyny pystysä.
Tännään oli yhteen työkohteeseen meno perin hankalaa ku hiekotusta ei ollukkaan laitettu muutaku tietylle alueelle. Jään päällä ku on vesi, niin senhän tietää ettei siitä taho päästä yli luikastelematta.
Ja vielä se hankaluus, että oli pienonen ylämäki johon piti nousta. Jalat ku luistaa takapäin niin nouseppa siinä mäkiä. Pääsin ku pääsin kaatumatta siitäki pienestä mäjennyppylästä.
Takasin ku tulin, niin kiersin vähä kauvempaa josta oli pikkusen helepompi kulukia.
Vaan enpä mää ollu ainu joka luikasteli ylämäkkeen menua.
Olin toisesa paikkaa parkkeeraamasa autua, niin huomasin toisella puolen katua kolome ulukomaalaista nuorta miestä, jokka yrittivät päästä matkalaukkujensa kans ylös mäkiä. Pojat koittivat puskia aika isoja markalaukkujaan ylös päin, vaan laukut tahtovat luistaa samantien alaspäin. Hittaasti matka näytti etenevän.
En jääny kahtommaan miten siinä lopulta kävi, lähin töihi.
Pittää vaan muistaa olla varovainen, kahtua mihin astuu ja kulukia rauhallisesti, niin jospa sitä selevijäis nämä tammikuun liukkaat keuskahtamatta.
Mukavaa viikkoo.
keskiviikko 8. tammikuuta 2020
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suru
Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)