Kevväällä kylyvin kurkun siemeniä , että sais maistella ihan ihte kasvatettua kurkkua. Siemenet iti hyvin ja kasvovat nopijaa, heti ku ilimat lämpeni riittävästi, istutin taimet issoihin muovi ämpäreihin ja siirsin ne kasvihuoneeseen.
Eka kurkut saatiin maistaa kesäkuun lopulla. Muutamia kurkkuja oltiin saatu ku yks kaks huomasin, että uusien kurkkujen alut oli ruskettunneita ja kuivuneet. Mitein, että mikäs niille ny tuli ku ovat tähän asti kasvaneet niin hyvin. Kuivina ne ei oo ollu joten syy kurkun alakujen ruskettumiseen täytyy olla lannotuksen puute. Olihan mää antanu niille kasteluveen mukana vähä lannotetta, mutta näköjään ihan liijan vähäsen. Vaari oli laittanu nokkosvettä ässehtimmään tomattien lannotusta varten joten sitä kaatelin myös kurkkujen juurille. Hain vielä kanankakkarakkeita ja ripottelin niitäki kourallisen mullan sekkaan. Sitte ei auttanu muu ku ootella ja kahtua muuttuuko tilanne.
Viikon päästä kasvu oli taas hyväsä vauhisa, uusia kukkia ilimesty kurkun ronttoon ja rönsyihin. Kuivettunneet kurkun alut nypin irti ja harmittelin vaan ku en ollu tajunnu huolehtia riittävästä lannotuksesta. Siinä sitä kurkunronttua kahtoesa, kuivnuita alakuja pois nyppiesä nousi mieleen ajatus uskovan elämästä, miten herkästi saattaa kristitylle käyvä samoten miten kävi kurkulle. Elämä kyllä virtaa mutta hedelmän tuotanto kuivuu. Sisimmässään tietää kyllä, että uskosa oon mut ei oo sytykettä, ei Hengen innotammaa kipinää mikä sais aikaan hedelmän kasvua. Saattaapa olla, että on lannotuksen puute. Jumalan sanan lukeminen, rukkouselämän ylläpitäminen ja Hengen armolahajojen kokeminen ja käyttäminen on jääny ihan taka-alalle.
Mutta ei mittään hättää jos sen tievostaa, sillo voi jotaki tehä tilanteen korijaamiseksi. Ala lannottaa. Ruoki sisintäs Jumalan sanalla, viskaa sinne rukkouksen rakkeita ja anna Hengen kastella syvämmes maaperrää, eiköhän siitä ajan kans ala muutosta tulla.
Ja hän puhu tämän vertauksen:
" Erräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhasa; ja hän tuli hakkeen siitä hedelmää mut ei löytäny. Nii hän sano viinitarhurille, " kahto, kolomena vuoten mää oon käyny kahtomasa tästä viikunapuusta hedelmää, mut en oo löytäny. Hakkaa se poijes, mitä varten se vielä maata laihuttaa?" Mutta tämä vastas ja sano hälle;" Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa mää kuokin ja lannotan maan sen ympäriltä. Ehkä se ens vuonna tekkee hedelmää; mut jos ei, niin hakkaa se poijes. " Luk 13: 6-9
Siunaus rikasta elokuun loppua!
🙂
VastaaPoista