Viikonloppureissu kotikylälle

Olipa nin mukava viikonloppureissu kotikylälle että tämän muistaa pitkän aikaa. Ehkäpä syy siinä, että lauvantaina oli luokkatapaaminen Merimajalla. Kolomenkymmenen kaheksan vuojen jäläkeen ku näkkee ihimisiä joitten kans on ollu monia yhteisiä kouluvuosia, niin meinas pikkusen jännittää että tunnenkohan kettään. Olihan se hauskaa ku osan porukasta tunsi heti, vaikka eletyt vuojet jättäneet jäläkensä jokkaiseen. Joitain taas en tuntenu ja jouduin kysymään että kukas sää oikeen oot. Jotaki tuttua sussa on mut enpä vaan muista nimiäs.

Kaks ihanaista naista, Liisa ja Ulla kotikylän tyttöjä. Ollaan tunnettu eka luokasta saakka. Ammatikoulusaki oltiin vielä samalla linijalla, mut sempä jäläkeen meijän tiet erkanivat moniksi vuosiksi.
Mukava oli nähä tyttöjä pitkästä aikaa.

Iltapäivä ja ilta meni tosi nopijasti. Syötiin tosi hyvvää lohikeittua ja mansikkakaakkua ja kahavia jäläkkäriksi. Illemmalla sai syyä käristemakkaroita jos suolasen hiuka sattu yllättään. Oli naurua ja laulua.

  Serkkupoika yllytti laulammaan karaokea ja muutama laulu hänen kans sitte laulaa kajautettiinki niin että sali raiku.

Sunnuntai aamu valakeni aurinkoisena.

Kävin aamulla kierroksen hautausmaalla.

Velipojan haudalla siniset orvokit loistivat aamu auringosa.

Puolilta päivän ajoin puutarhalle, meijän entinen työmaa. Olihan sekin vuosien myötä muuttunu.

Kukkaloistoa parahimmillaan.

Kukka-amppelin ostin ystävälle jota aattelin käyvä tervehtimäsä kotija päin ajellesa, sattuu niin sopivasti matkan varrelle.

Ihana, aurinkoinen kesäpäivä oli ajella. Ystävän luona vierähti aika niin nopijasti että kellohan alako olla viijesä ku nousin taas autoon ja jatkoin matkaa.
Oli mukava reissu, tätä mutustellee vielä mielessään monen monta kertaa.