maanantai 1. kesäkuuta 2015

Hoh hoijaa...se on maanantai

Kyllä nukutti makijasti, puoli kaheksasa oli kello ku  nousin ylähä. Olo on hieman naatti, pitänee juua lissää kahavia hetken päästä jotta herrää kunnolla.
Perijantai ja lauvantai meni työn touhuisa, sunnuntai mukeloita hoitaissa. Perijantai ja lauvantai aamuina heräsin kuuven jäläkeen ku oli yo- juttujen laittoo. Lauvantai aamun eka homma oli koristella täytekaakut valamiiksi.
Päärynkinuskihyytelökakku sinihomejuusto kuorrutteella



Yllä mainittua kaakkua ei oo aikasemmin tehty. Hieman mietitytti että mitenhän tuo sinihomejuusto mahtanee sopia, mut näytti sopivan. Kaakku katos lautaselta aika nopijasti.
Kaakun ohjeesa pohoja oli tehty keksimurusta, mut tuohon paistoin mantelipähkinä pohojan joka on huomattavasti pehemosempi  mitä keksivoipohoja.

Savuporovoileipäkaakku.
 Voileipäkaakut tehtiin lohi- sekä savuporotäytteellä.
Molempien kaakkujen täytteet hyyvytettiin liivatteella, leipä hienonnettiin tehosekkotimesa murumaiseksi. Kaakku kasattiin vuokaan laittamalla vuorotellen muruseosta ja täytettä. Kaakku on heleppo leikata mut leikatesa murusia irtuaa melekosesti lautaselle.

Tännään näyttäs tulevan aurinkoinen päivä vaikka yön tulla ripotteli vettä. Niin sikijästi oon nukkunu  etten oo kuullu vesirännin ropinoita ollenkaan. Toisinaan vesiränni pittää semmosta meteliä että jos sattuu yöllä herräämään ja alakaa ropinaa kuuntelleen, unta ei saa. Pari viikkua sitte oli semmonen vesisaje mikä hakkas ja piiskas makkuukamarin ikkunan suojapeltiin semmosella paukkeella että nukkkumisesta ei tullu mittään.
Keskellä yötä kannettiin kokin kans patjat olohuoneen laattialle ja nukuttiin loppu yö sielä. Kamarien ovet ku laitto kii nii eipä haitannu vesisaje yhtään. Etelän puolen ikkunoihin vesisaje ku ei paukuttanu ollenkaan, se sato pohojosesta sinä yönä.

Hoksasin aamulla että talaventurkki jäi tiputtamatta toukukuun puolella. Ei oo ollu sellasta keliä että ois viittiny lähtiä jokirantaan. (seli, seli ) Mut kyllä se turkki tästä pikapuolin tippuu. Viimestään parin viikon päästä ku meen kotikylällä käymään.

3 kommenttia:

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Suru

 Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...