Euro kymmenen senttiä makso sämpylä. Sanosimpa että ei oo hinnalla pilattu.
Isosta marketista löyty tosi hyvä valikoima gluteenittomia tuotteita.
Pitihän mun kokkeeksi ostaa yks loota keksejä, jotta tietä kannattaako toista kertaa ostaa.
Pikkusen heikosti hallitten tuon serbian kielen, joten ihan varma en ollu mitä ostin. Kuvasta päättelin keksien olevan makijoita, hunajalla päällystettyjä, mut pieleen meni mun olettamukseni. Eivät ollu makijoita, olivat pienosia suolakeksejä, semmosia snakseja joita on mukava napostella esimerkiksi ku kahtoo telekkaria.
Kaupasa oloaikana alako sattaan vettä ja sitä sattaa ripsottellee vähän väliä vielä nytki, lämmintä taitaa olla viitisentoista astetta.
Takasin tulesa satuttiin torille, misä oli ihimisiä mahottomasti ja puhheensorina älytön. Kojut oli niin liki toisiaan, että kauppiaitten pöyvät oli toisissaan kiinni. Kävelytie oli kuiten senverta levijä että siinä mahtu vastaantulijaa väistämmään ihan hyvin, kunhan muisti kahtua jalakoihinsa mihin astu.
Maasa ku loju kaikenmoista mitä ny saatto myyntipöyviltä alas tippua. Litistynneitä tomatteja, kaalenlehtiä, pakkauslaatikoita pöytien alla joista osa loju käytävän puolella. Tunnelma oli aikalailla tiivis.
Sanoinki kokille, että täälä sitä on elämää.
Halusin ostaa kirsikoita. Ostaminen onnistuu vaikkei oo yhteistä kieltä. Annoin myyjälle kätteen seittemänkymmentä dinaria ja hän anto mulle reilu puoi kilua kirsikoita. Kirsikat makso kuuskymmentä senttiä.
Hintataso on älyttömän halapa ruuan suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)