Novi Sad on Serbian toiseksi suurin kaupunki. Asukkaita täälä on reilut kakssattaa viiskyttuhatta. Kaupungin yleisilime on siimiin nähen hieman rähjänen. Palijo on taloja ja rakennuksia, joista suurin osa tarvis kiireesti korijausta. Kävelykavut olleet joskus hyväsä kunnosa, huoltomiehet tainneet joutua lomille ku ei näytetä ennään piettävän katuja kunnosa.
Katunäkymä meijän asunnon ikkunasta.
Kuluman takana tämän näköstä.
Osa taloista ihan siistejä ja viksuja.
Jotku taas vähemmän siistejä ja viskuja. Kaupungisa on palijo "taiteilijoita". Piirrettyjä ja maalattuja graffitteja näkkyy nimittäin joka puolella. Talojen seiniin on kirijotettu tekstin pätkiä, värillisiä kuvia on kans vähä sielä sun täälä.
Aamupäivällä käytiin kävelemäsä Tonavan rannalla. Taustalla näkkyy Petrovaradin linnake Petrovaradin kukkulalla. Etualalla on Novi Sad joukkomurhan muistomerkki 1942 sojan aikana tapettujen siviilien muistoksi. Tuollon Novi Sad liitettiin Unkariin ja Unkarin polliisi ja pyssymiehet tappo 1246 serbialaista joista noin 800 oli juutalaisia siviilejä. Tämä tapahtu jonku partisaanikahakan jälkimainingeissa. Ihimiset lähetettiin joen jäälle jonne heijät tapettiin ja hukutettiin. Kaikkiaan siviilejä sota-aikana Novi Sadin ympäristössä murhattiin noin 5000.
https://en.wikipedia.org/wiki/Novi_Sad
Jokirannalta löyty uimarantakin. Kovin oli vielä hilijasta ja rauhallista. Vaikutti siltä että paikkaa oltiin vasta laittelemasa kuntoon helleaaltoa varten. Pari uimari kävi pulikoimasa joesa, mää olin kolomas. Vesi oli aika viliposta mut ei kuitenkaan jäätävän kylymää. Auringosa oli mukava istuskella ja kuivatella ihtensä.
Rantaa kiertäisä aika vierähti mukavasti ja nopijaan. Sitte alako kahavihammasta kolottaan joten suunnattiin kämpille kahavin keittoon.
Päivän mietelause: Sillä, jonka sydän on täynnä rakkautta, on aina jotakin annettavvaa. Sano aikanaan mestari Eckhart.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)