tiistai 30. kesäkuuta 2015

Belgrad

Ollaan oltu Belgradisa muutama päivä. Palijo on kaupungisa nähtävvää.
 Presidentin palatsin eesä mahtava Pionirsi Parkki.  Isoja samettiruusuja ja tulipunasia salavijoita istutettu suret määrät kukkapenkkeihin. Tämä puisto on hoijettu ja pijetty kunnosa. Ihan kaikista puistoista mitä ollaan nähty ei voi sanua sammaa.
Kalemegdan linnakkeella tuli käytyä parikin kertaa. On niin laaja alue, ettei sitä yhesä päiväsä ehtiny kierteleen . Käsittämätön määrä tiiliä ja kiviä mitä noihin muureihin on saatu menemään.
Hellepäivää oli mukava viettää tutkien linnakkeen mutkasia käytäviä ja sokkeloita.
Yhtenä päivänä käytiin kasvitieteelisesä puutarhasa. Sellanenhan kiinnostaa näin entisiä puutarhureita kovasti, millanen on suuren kaupungin puutarha. Se käynti oli kyllä pettymys. Alue jolla puutarha sijaitsi ei ollu järin suuri. Koko alue oli todella heikosti hoidettu ja kasvustojen joukosa rehotti rikkaruohot. Viime vuotisia talaven jäliltä jääneitä roskia ei oltu siivottu pois. Nurmikoita ei oltu leikattu, eikä sitä ees joka paikasa kasvanutkaan. Pelekkää mutamaata oli monesa kohtaa. Kasvihuoneitten kunto ei ollu yhtään parempi. Kaikesta näki että kukkia ei oo hoijettu, eikä paikkoja siivottu. Kirvasia kukkia oli monin paikoin, mikä kyllä ihimetytti ja kummastutti, että sellasesa kunnosa on kasvitieteellinen puutarha. Voi, voi sanon minä.
Alueella oli japanilainen puutarhakin. No, jos ei ois nimikylttiä ollu niin enpä olis hoksannu että japanailaisesa puutarhasa kävelen. Eihän vesipuro ja puiset sillat vielä tee tarhasta japanilaista, jotain enemmän täsä ois pitäny olla.
Kukkaloistoa katujen varsilta.

Meijän majapaikka on 800 m pääsä keskusaukiosta jonne on aika heleppo ja suora reitti mennä. Matkan varrelle jää yks tori misä tullee lähes joka kerta poikettua ku lähetään kävelylle. Parahiten niitä paikkoja näkkee ku kävellen kulukee. Tännään oli semmonen päivä ettei meillä ollu mittään varsinaista kohetta mitä mentäs kahtommaan. Lähettiin vaan kävelemmään yhteen suuntaan ja siinä kävellesä sitte päätettiin aina kadunkulumasa että mihinkä suuntaan mennään. Vaarana tietysti on että hörvähtää niin suunnasta että ehtii tulla iltapimijä ennenku takasi ossaa. 
Mut, ohan se kartta varalta jos sattuu eksymmään.  

2 kommenttia:

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Suru

 Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...