keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

Taitaa olla kesä

 Pääskysestä ei päivääkään, niinhän se vanaha sanonta kuuluu, joten taitaa olla kesä. Sään suhteen voi kyllä vähä kysseenalastaa, onko kesä, ku lämpötilat on pysytelleet paremmin lus kymmenen asteen tietämisä. Hellettä saahaan vielä ootella, joskopa se kävis joku päivä kyläsä.

Viliposista päivistä huolimatta, akileijat on alakanu kukkimmaan. 

Syksyllä vaari istutti kolome uutta akileijaa talon päävysä olevaan kukkapenkkiin..

Vanahin ja korkein akileija on perinteinen tumman sininen/lilan värinen. Viime kesänä laiton tuen muoviputkesta sen ympärille, ku meinas kaatua rojahtaa pitkin penkkiä. 

Toiseksi korkein on jonku sortin punertava, vielä ei saa väristä selevää ku on niin nupullaan. 


Matalin kukkii jo komijasti. Korkeutta tällä kaunottarella on rapiat 35 senttiä. 


Yks uusista akileijoista on hittaampaa sorttia, ei vielä juurikaan nuppuja näkyvisä. Saattaa olla, että tämä kasvaa kaikista korkeimmaksi, saapa nähä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Kaikki hyvin

 Vaarin hartauskirijotus Majakka lehteen. ”Minne poikani meni, sinne minäkin tahdon mennä.” Näin anoppini Eeva kertoi ajatelleensa pienen po...