Romantiikan hytinöitä

- vaari kirijottaa ny -

Romantiikan hytinöitä

Pimenevä elokuun ilta kuun valolla kuorutettuna saa hempiäksi jopa suomalaisen miehen. Varsinki jos muistojen varastosta löytyy jotaki minkä voi yhistää nykyhetkeen. Ja nytpä löyty semmosta.
Se oli kauan aikaa sitte se elokuun ilta. Huomasin, että kuu loistaa möllötti taivaalla erikoisen kirkkaasti. Pysäytin auton ja houkuttelin silloisen tyttöystävän (tuon mummelin) ulos autosta tielle kuuta kattomaan. Puoli tuntia aikasemmin oli justiinsa sovittu, että huomenisa mennään ostaan kihilasormukset. Voiko uskua, että ei siinä tuota tyttöä halatesa tarvinu miettiä, että mitenhä tästä sais romanttisen hetken aikaseksi?
Sitä minä vaan, että kyllä meijän ukkojen, pitkään frouviemme kans naimisisa olleitten, on syytä miettiä, että miten vieläki sais aikaseksi sen romanttisen hetken. Ihan hyvä se olis jos sais vielä aikaan 'elokuisen-lämpimän-syyskesän-kuutamoillan-halaus' -tunneryöpyn tyylisiä hetkiä ainakin jonku kerran vuojesa. Ettei ne semmosten tunteijen mahollisuuvet puolin ja toisin ihan unohtus. Ne on kuiten ihan luvallisia ja mukavia tunteita molemmille.

Tuosa päivällä huomasin tämän 'elokuun-lämpimän-kuutamo-illan-halaus' mahollisuuksien olevan käymäsä vähhiin. Tunne kipunoitti sen verran, että työpäivän päätteeksi ajoin ruokakauppaan ja ostin jäätelöpaketin sillä ajatuksella, että onhan se mukava yhesä mummelin kans sitä illalla syyvä. Istuttas niisä olohuoneen sinisisä leputuoleisa ja lusikoitas jäätelöä yhesä.
Siinä ruokakaupasa ei ny ollu oikein hyvvää kukkavalikoimaa, niin piti vielä aijaa toiseen kauppaan sen vuoksi. Olisitpa nähny kuinka keskittynneesti kävelin sielä sen kohtuu suuren kukkaosaston hyllyjen välisä ja arvioin kukkien sopivuutta tähän elokuiseen iltaan. Hypistelin sitä ja tätä sorttia. Ruusukimput oli vähä keppoosia ja krysanteemikiput liian arkisia. Mehikasvejakin oli ja olishan ne jotenkin sopineet, mutta... Anopinkieliä oli laitettu piikkisten kaktusten kans samoihin purkkeihin ja se nyt vähä hymyilytti. Orkkideoja oli iso pöyvällinen eri värisiä ja niistä tiesin frouvan tykkäävän.
Plarasin koko pöyvällisen läpi nostellen niitä näytille ja lopulta valittin sen josa oli valakonen pohojaväri kukasa ja vähä semmosta vivolettia.

  Frouva tykkää vivoletista. Katoin vielä ettei kaikki kukat oo ihan auki ja nuppujaki on vielä. Otin semmosen ja maksoin kassalla.
Vettä satoi melekeen kaatamalla ku ajoin kotia. Kuutamosta ei taivaalla ollu merkkiäkään. Autosa lämpömittari näytti 11,5 astetta ulukolämpötilaksi.
Frouva katto kukkaa ja sano heti, että onpa kauniin värinen kukka. Se tuntu mukavalta. Sitte ehotin, että otatko jäätelöä ja otti se. Laitoin lasikuppiin kummalleki oman annoksen ja sitte me istuttiin niisä sinisisä toppatuoleisa ja lusikoitiin yhesä meleko annokset, me vanaha aviopari. Ulukona oli ihan pimijää. Ei paistanu kuu, ei.   
Tästä ei ny ennään puutu ku se halaus ja kuutamo niin sitte romantiikan ainekset olis kasasa. Sen halauksen vielä voin järijestää tälle illalle, mutta jääkö se tunnelattaus ny siitä kuutamosta kiinni? Saapa nähä.