Tekemällähän sitä oppii.
Loputki siskon lusikat väännetty koruiksi.
maanantai 25. syyskuuta 2017
Koruhulluus jatkuu
Vaari välillä vähä virnuilee mun hommille ku istun lähes aamusta iltaan työpöyvän ääresä lusikoita vääntelemäsä. Kysäsin eilen, että mitäs virnuilet. Vaari tuumas vaan, että sitähän mää vaan, ku on niin mukava kahtua sun innokasta puuhasteluas.
Tekemällähän sitä oppii.
Loputki siskon lusikat väännetty koruiksi.
Kirpparilta löyty lusikkanippuja joisa oli epämääränen määrä samanlaisia lusikoita. Kolomen lusikan sarijasta sai kivan setin, korvikset ja riipuksen.
Lusikkapesistä sai kivoja riipuksia.
Jos joku haluaa jonku korun itelleen tai ystävälleen niin laitappa viestiä.
Tekemällähän sitä oppii.
Loputki siskon lusikat väännetty koruiksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
No oletpa Sinä ahkera! Sitten kun olen saanut valmiiksi pari mekkoa ja kävelypuvun ja parit sukat ja puutarhan ym. niin sitten minäkin pistän käteni lusikkasoppaan. Millä olet raapinut nuo alemmat himmeiksi!
VastaaPoistaMulla on sellanen pieni, pyöreä hiomapallo joka kiinnitettään konneeseen. Mahtaiskohan pallo olla jotain kiveä, väriltään se on harmaanviheriä.
VastaaPoistaOnpa kekseliästä :) Kivan nostalgisia!
VastaaPoistaTosi upeita koruja.
VastaaPoista