sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Synttärit

Viime viikko oli hiukka kiireinen. Vaarilla oli torstaina syntymäpäivä, sen kunniaksi päätimmä poikien kans, että ny juhulitaan synttäreitä kunnolla.
Vuokrattiin Sieripirtti, joka on parinkymmenen kilsan pääsä kaupungista ja järijestettiin sinne yllärisynttärit vaarille.
Meillä oli hyvä peitetarina. Vanahempi poika on valamistunu insinööriksi ja hän ilimotteli isälleen, että viettää valamistujaisjuhuliaan pirtillä ja juhulat ois perijantai-iltana.
Tojellisuuesa pirtillä oltiin perijantai- illasta sunnuntai aamuun.

Viikolla sallaa vaarilta leivoin kaakut ja ostelin ruokatavaroita jotka kuskasin pojan luo, ettei vaari alakas eppäilemmään mittään. Aika hyvin me onnistuttiin huijauksesa, ku vielä pirtille mennesäkkään vaari ei ollu varma, eikä tietonen mistä oikeen on kyse.
Pojan kans olimma kutsunu porukkaa pirtille ja he olivatki sielä lähes kaikki paikan päällä ku me vaarin kans ajettiin pihhaan. Lauvantaina tuli lissää porukkaa joista osa oli täysin yllätysvieraita vaarille.

Torstai aamuna ku vaari lähti aikasten liikekannalle, nousin minäki samantien ylös. Nappasin uunin päälle ja ruoesin värkkäämään kakkupohojia. Kakkupohojat piti saaha valamiiksi ennen töihin lähtyä ja ehtiä viemään pojan luo.
Tunnisa oli viis torttupohojaa paistettuna ja yks kakku koottuna. Loput kolome kokosin pojan luona, yhen kuorrutin valamiiksi, jotta on perijantai-illaksi " valamistujaiskakku" valamiina.

Vadelmakakku kermalla höystettynä.
Hillakakku, vaarin lempiharrastus koristuksella.
Vadelmatuorejuustomoussekakku  suklaakakkupohojalla.
Oikeen mukava oli olla  porukalla koolla ja viettää yhteistä aikaa. Keittiöhommat ja siivoukset tehtiin yhesä joten senki suhteen homma meni oikeen mukavasti.

Tännään iltapäivällä synttäreitä juhlittiin vielä seurakunnasa. Ystävät ja tuttavat muistivat vaaria kukkasin ja lahjoin.























Kiitokset mukana olleille!

Tällänen pirtti

3 kommenttia:

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Suru

 Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...