Sain joku kuukausi sitte juorun varsia ja ne on kasvanu joutuin. Kukkapurkki on ollu keittiösä ikkunan eesä olevalla pöyvällä, osa varsista on jo niin pitkiä, että roikkuvat purkin reunojen yli.
Juoru pittää saaha roikkummaan ja sitä varten tarvin amppelin.
Löysin lankakorista valakosta lankaa, jottaian ontelolangan tyylistä mut ei niin paksua kuitenkaan. Siitäpä kokkeilin värkätä amppelin.
Ensin meinasin tehä amppelin virkkaamalla mut sitte aattelin kokkeilla solomeilla sen. Noh... tulihan siihen solomuja ja lenkkejä ja amppeli pyssyy kasasa mutta mikkään nappisuoritus siitä ei tullu.
Sen huomasin, että tämmöselle hoppuhousulle solomeileminen on oikeen hyvvää reeniä.
Saahakseen siistiä ja tasasta jäläkiä pittää malttaa tehä solomut rauhasa, mitata ja tarkistaa, että lenkeistä tullee yhtä pitkiä jne..
Joten eipä muuta ku solomeilemmaan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suru
Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
Siitähän tuli kaunis! - Mukavaa sunnuntaita sinulle.
VastaaPoista