En tiijä kuin monella on semmonen tapa, että hyyskäsä ollessaan tykkää lueskella.
Vaarilla se tapa on ollu siitä saakka ku yhteen mentiin. Toisinnaan on nelijä, viiski kirijaa pinosa joita hän lukkee vuoron perrään. Olipa meillä kerran yhesä hyyskäsä kirijahyllyki. :)
Mää oon ollu aina vähä hijas lukemaan, mutta joskus löytyy mielenkiintonen kirija, että sen jaksaa lukia läpi. Tämä kirija oli semmonen, mun hyyskä lukukirija.
Keijo Leppänen on kirijottanu kirijan Kurja Hurskaus ( Päivä 2001 ) Kirija on siitä kiva lukia, että siinä on lyhkäsiä juttuja, joten hyvin ehtii yhellä istunnolla pääsemmään jutun loppuun.
Mies on tuuminu hengellisen elämän aluetta vissiin pitemmän aikaa, ja on saanu koottua kokemastaan, näkemästään ja kuulemastaan ihan mukavan kokonaisuuen.
Kirija herätti ajatuksia ja anto miettimisen aihetta.
Tätä peukutan.
tiistai 19. marraskuuta 2019
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suru
Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)