Mökki ja kartano

Olipa kerran kartanon rouva, joka asui rikkaasti ja hienosti komijasa kartanossaan. Hänellä oli hienoja ja upeita päivällisiä joita hän järjesteli ystävilleen. Hänen ystäväpiirinsä tunsivat ja tiesivät hänen olevan anteliaskin kunhan vaan kohde mihin hän varojaan lahajoitti, oli hänen mielestään riittävän hyvä.

Kartanon rouvan pihapiirisä oli pienen pieni mökki, jossa asusti hänen palavelijansa. Palvelijalla ei ollut paljoakaan ommaisuutta ja hän oli hyvin vaatimaton. Työnsä hän teki todella hyvin, minkä vuoksi rouva saattoi joskus jopa lausua kiitokset ja antaa päivälliseltä ylijääneitä pullan kannikkoita ekstrapalkaksi. Muuten rouva piti häntä hieman vähäpätöisenä ja mitättömänä.

Palavelijan terveys alako reistailemmaan, hän sairastui ja kuoli.
Joitakin aikoja myöhemmin tuli kartanon rouvankin aika siirtyä muille maille autuaille.
Taivaaseen tultuaan hänen seuraansa liittyi enkeli, joka johatti rouvan tämän asumuksena luokse. Enkeli kertoi että jokkaiselle on oma asumus missä saa asustella.

He kulukivat etteenpäin, ja tulivat kauniin kartanon kohalle. Rouva oli aivan ihastuksissaan kartanon kauneuvesta ja loistokkuuvesta. Kenenhän tämä mahtaa olla, hän kysyi enkeliltä. Enkeli vastasi, että tämä on naisen joka on asunut kartanossasi.
Oihh, ajatteli kartanon rouva. Noin kauniin ja ihanan asumuksen on se mitätön palavelija saanut. Varmasti minun oma asumukseni tullee olemaan paljon kauniimpi ja ihanampi.

Hetken kuluttua enkeli pysähtyi ja sanoi, tuossa on sinun asumuksesi ja osotti pientä matalaa mökkiä. Mökki oli niin pieni, että siinä oli ainuastaan yks huone.
Rouva kahto ensin mökkiä, sitten enkeliä ja jälleen mökkiä. Eii, ei tämä voi olla mun asumukseni. Nyt on tullu suuri väärinkäsitys. Miten mulle olis vain tämmönen mitätön mökki, ku palavelijalla on kartano.
 Enkeli kahto rouvaan ja sanoi: "No, me emme voineet rakentaa tämän kummempaa. Teiltä ei tullut tänne enempää tarvikkeita, että olisimme voineet rakentaa loistokkaan ja suuremman. Rakennus tarpeet riittivät juuri ja juuri tähän mökkiin."

Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa, ja missä varkaat murtautuvat sisälle ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa, ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. Matt. 6: 19-21