Taas on se vuojenaika käsillä jollon kerätään vitamiineja talaven varalle.
Pihilajanmarijat alakaa olla kohta komijoita.
Pitäs muistaa kerätä jokunen marijarypäs ja kuivattaa jotta saa jauhettua marijat jauhoksi. Marijajauhua on heleppo laittaa smuuttiin tai leipätaikinnaan.
Saatiin kauppakassillinen omenoita. Keittelin ne tuosa iltasella hilloksi. Kokkeilin laittaa toiseen annokseen mausteeksi sirtuunamelissaa, jännä nähä miltä maistuu.
Minttua oon aikasemmin laittanu ja se ainaki on passanu oikeen hyvin omenan kans yhteen.
Lämpösiä päivä luppailtiin tuleville päiville, joten
vielä on kessää jälijellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suru
Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
Vielä on kesää jäljellä - totta :) Mutta on ihanaa kun sataa, minä tykkään kun sade ropisee ja saa istuksia käsityön äärellä. Vaikkei mitään olekaan valmistunut ja viime viikot on ollut yhtä hyörinää ja pyörinää :)
VastaaPoistaTää on mulla ihan selvää eläkkeellä olon harjoittelua, eikös eläkeläisillä ole aina kiire ;)
Sinun kirjoituksia on ihana lukea, on ihanaa kun joku puhuu ja kirjoittaa ja puhuu murteella, täällä meillä kun on vain tämä kirjakielestä vääntynyt puhekieli :)
Kyllähän käsitöiden teko on mukavaa ajankulua, yks intohimoinen harrastukseni. Hyvä se on harijotella hyvisä ajoin eläkkeelle pääsyä nii ei tuu joutenolo ihan yllätyksenä. 😃 Murteen säilyttäminen oli yks syy siihe, että rupesin pittään lokia. Muuten unohtuu omat sanat jos ei niitä käytä. Kiitos ku tykkäät lukemastas ja kiva ku kommentoit.
VastaaPoista