Syyskesän tuulia

Vielä on kessää jälijellä, ku lämpötila kipuaa lähemmäs +15 ja jopa yliki. Tosin, pakkohan se on myöntää, että syksyä kohti ollaan menosa. Eihän syksy huono vuojenaika oo ollenkaan, en sitä sillä sano, pittää vaan totutella sen tuomaan viileyteen.
Tämmöset syyskesän aurinkoiset ja tuuliset päivät on oikeen hyviä marijastuspäiviä. Ne vähäset itikat mitä on, ne vie tuuli mennessään ja siltä osin marijastaminen on mielekästä.
Mustikasa oon käyny pari kertaa ja molemmilla kerroilla sain ku sainki ämpärin täyteen. Nämä mun marijastuspaikat tällä kertaa eivät olleet niin hyväsatosia mitä ne ovat joskus olleet, mutta ku jakso mehtäsä posuta riittävän kauvan, niin tulihan se ämpäri täyteen.

Toka kerralla menin viime kesäselle paikalle kahtelleen mahtasko sieltä löytyä mustikoita. Puolentoista tunnin kävelemisen jäläkeen mulla oli reilu kolome litraa marijoja. Että ei mitenkään huippusatonen paikka ollu. Sillon ku mustikkaa on hyvin nii ämpärillisen poimii reilusa puolesa tunnisa. Semmosesa paikasa mustikkaa on "sinisenä mattona" eikä meinaa ilijetä paikaltaan liikahtaa ettei polokis marijoja jalakoihinsa. On heleppua poimimista. Kiertää ensin pientä kehhää ihtensä ympäriltä ja laajentaa sitä sen mukkaa ku marijat siirtyy poimurriin. Oii että ne on huippuhetkiä.

Luonto on tärkiä osa ihimisen hyvinvoinnille. Niihän sitä sanotaan, että luonnosa ihimisen sielu leppää. Olipa sitä sitte mehtäsä tai veen äärellä, tunturisa tai pellolla, luonnon tuoma mielihyvä leppuuttaa hermoja ja virvottaa mieltä. Eipä oo ollenkaan hullumpi keksintö Luojalta, ku teki meille mitä erilaisempia luonnonvaihteluita joista saahaan nauttia.

Mukavia syyskesän päiviä vaan sullekki!

Menneitten vuosien satua....