Eilen oli pari likkaa hetken aikaa mulla kyläsä. Pelattiin yhesä noppapeliä
Oli mun vuoro heittää noppaa ja sain ykkösen, ja ku matkani ei palilauvalla jatkunut juuri laisinkaan, aloin nyyhkytään ja leikkimään tekoitkua.
Kohta viis vuotta täyttävä likka käänty mua kohti, kahto silimiin nätisti hymyillen ja sano hyvin harkitusti ja hartaasti; " mummi, päiväkojin käytösoppaasa sanotaan, että ei tarvi itkiä vaikkei aina pärjääkkään tai voita."
Niinpä niin, mitäs siihen oli sanomista. Pienelle tytölle oli oppi menny perille.
Ei tarvi itkiä vaikkei aina pärjääkkään tai voita.
Aurinko paistaa, tuuleskellee, lämmintä reilut plus kymmenen. Lähen mustikkajahtiin.
Mukavaa sunnuntaita sulle!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suru
Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
Samoin sinulle! Ja toivottavasti löydät marjoja, monessa paikassa sato on jäänyt aika vähäiseksi...
VastaaPoistaÄmpärillinen löytyi mustikoita.
Poista