Viimenen seinä

Perijantaina töitten jäläkeen ajelin pohojanmaalle lomakohteeseen. Täälläpä se loma kulluu mukavasti puuhstellesa hirsitalon kimpusa. Palijo on saatu aikaan ja palijo on vielä tekemättä.
Paremminki sanottuna hommat ei lopu koskaan ku on kyse omasta talosta ja tontista.
Voi vaan jälleen kerran todeta sen, että ostettiin ihtelle töitä loppuelämäksi. :)

Lauvantaina alotin pihakamarin siivuamisen jotta saatas se sellaseen kuntoon että vois alakaa seiniä laittelleen. Kamarin yheseä seinäsä oli vielä halteksit paikollan, olimma jättäneet ne siihen ku aateltiin josaki vaiheesa, että jos tehtäsiin tästä seinästä sellanen " muisto menneisyyteen " seinä. Revittäsiin tapetit pois kerroksittain ja jätettäs jokkaisesta vähäsen näkyviin. Se suunnitelma unohettiin, haluttiin nähä mitä halteksin alta löytyy.
Kamarin päätyseinästä löyty kukkatapettia jollasta ei tähän mennesä oo vielä vastaan tullu.  Pari tapettikerrosta on ollu kukkatapetin päällä, kaikki olleet samansävysiä, tuommosia vaalijan harmajan ruskijan kukertavia.

Halteksin alta palijastu meleko hyväkuntosta tapettia. On ne vaan ollu hienoja. Tätä tapattia oli myös pihan puoleisella seinällä. Taisipa tätä tapettia tulla laittamaani lipastoonki yhelle reunaa.

Alimmaisena vanahan sanomalehen alla oli tämä sinikuvijoinen kukkatapetti. Lehestä löyty vuosiluku 1890, eli aika vanahaa on. Sinistä tapettia jätettiin 70-80 cm levijä soiro vielä seinälle, suojattiin se väliaikasesti pahvilla. Katomma sitte myöhemmin jätämmäkö sen siihen vain otetaanko kokonaan pois. Seinäsä on hyvät hirret jotka puhistettaan ja jätetään  näkyviin.

Tännään on sunnuntai ja lähemmä käymään naapurikunnasa aamupäivän seuroisa. Vaari on luppautunu pitämään sielä saarnan ja tiijä vaikka saatas työmiehen kans laulaa luikasta pari laulua. Elämäsä on palijo asijoita joista saa olla kiitollinen, asijoita jotka antaa aihetta kiitos- ja ylistyslauluihin. Sanoohan Sanakin; kiitä Herraa minun sieluni, äläkä unohda mitä hyvää Hän on sinulle tehnty.

Siunattua sunnuntaita!