Ja taas herkkuja ehtimäsä

Viikonlopulla olimma käymäs ylioppilasjuhulilla ja sattu sammaan aikaan sielä olemaan pari miestä joitten kans kokki oli rupatellu kuulumisia. Siinä oli tullu sitte puhheeksi kevvään herkku, korvasieni. Kuka oli jo ehtiny käyvä kahtelemasa ja mahtaako niitä oikeen löytyä. Jutustelun päätteeksi miehet oli neuvonneet pari hyyvvää paikkaa mistä kannattaa käyvä kahtelemasa.

No mehän lähimmä iltasella ennen seittemmää liikenteeseen, päivällä ei ehtiny ku oli muita hommia.

Hyvä, aurinkoinen ilta oli, vaikka välillä tuulikin ei se mehtän keskellä kovin haitannu.

Kyllä siihen tuohonki hommaa himo iskee sanon minä, ku alako sieniä olla vähän väliä ja suuria. Voi mahoton sentään miten kummallisen ja erikoisen näkösijä ruttanoita ne voikaan olla. 

Kyllä on korvasienisäki eroja. Värit vaihtellee vaalijan toffeen ruskijasta lähes mustaan. Sienien pinta saattaa olla aika tiivistä sykeröö tai sitte poimuista, vähä niinku tippaleipiä.

Ohan sielä mehtäsä muutaki kahteltavvaa ku vain sienet. Tosi nätti ja söpö oli tämäkin pikkusen pajukasvin kukinnot. Kirkkaan keltanen väriläiskä muuten aika karun ja synkän rytteikön keskellä.

Eikähän sitä niin kiire saa olla etteikö ehi kahaveja hörppäämään. Kivalon laavulla istuskeltiin hetken aikaa ihastellan mahtavvaa ilta-auringon hehkua.

Aika mukavasti niitä vaan illan päälle kerty kun jakso kierrellä ja kahtella. Kotija tullesa punnittiin koko satsi, puntari näytti 8,5 kg.  Ny vaan kehittelleen sieniruokia, kastiketta, muhennosta, keittoo, piirakkaa...jne...