Tunturilla

Viikonlopulla ajeltiin Sodankyllään synttärijuhulille. Lähtiesä jo varattiin mukkaan mehtävaatteet siltä varalta jos sattuu näkymään semmosia hakkuualuveita joista vois olettaa korvasieniä löytävänsä.Takasin tullesa päätimmä kuiten käyvä kahtomasa jos löyvettäs tie Käyrästunturille.

 Löytyhän se ja autollaki pääsi ajamaan lähes puoleen välliin saakka. Kokki oli joskus aikasemmin netistä kahtonu että tiellä on puomi joten perille saakka ei autolla pääse. Arveli että kävelymatkaa jäis joku kolome kilsaa. Mut tojellisuuvesa sitä oli nelijä ja puoli kilsaa yhteen suuntaan. Joten tulihan siinä ihan mukava iltalenkki tehtyä.

Oli aika vaihtaa vaatetusta...

Siinä vaiheesa ku alettiin vaihtammaan vaatteita kokki huomas että hälläpä ei ollukkaan tullu mettähousut mukkaan vaikka oli olettanu niiten olevan takin kans samasa läjäsä. Meinas että kyllä hän voi lähtiä puvun housut jalasa mehtään, eihän ne siinä miksikkään mee. Mut mää olin erimieltä. Sanoin että housunlahkeet on kyllä entiset jos posuaapi kanervien ja risujen seasa , ei kengänvarret suojaa yhtään. Aattelin jo että saahaan lähtiä takasi ja ajella kotia. Mut kokki ei ollu moksiskaan vaan penko mettätakkinsa taskuja sillä aikaa ku minä solomin omia vaelluskenkiäni jalakoihin. Takin taskusta löyty varasukat ja auton hansikaslokerosta sakset. Ei muutaku sukankärijistä palat pois ja niin niistä tuli hyvät säärystimet joitten suojaan sai housunlakeet mainiosti käärittyä.

Kokkihan oli ku entisaikojen maatilanpehtoori polovihuosujensa kans. Kyllä mulle nauru kelepas. :)

Tunturin päällä maisema karun kaunista.

Olihan sielä mettähallituksen pikkunen päivätupakin, kiva paikka istuskella ja kahavit keitellä. Meillä ei vaan sattunu olla kahavinpööniä joukosa joten kahavinkeitto jäi toiseen kertaan. Jonku kiipeilyintosen piti kömytä katolle, sieltä mukamas näkkee kauvas ja saa parempia kuvia.

Puustoa ei kovin palijo tunturilla ollu. Se vähänen mitä oli niin suurin osa niistä kimurantteja, suuntan jos toiseen vänkkyräisiä männynkänkkäröitä.

Tunturin rinnettä alaspäin tullesa kierreltiin mehtää kahtellen korvasieniä. Mehtän pohoja näytti olevan muutaman vuojen takasta hakkuualuetta ja kyllä sieltä jonkuverran sieniä löytyki.

Tunturilta lähettiin ajeleen kotia kohti. Välillä pysähyttiin parille hakkuualuveelle ja käytiin kiertelemäs läpi ettei jää harmittan jos jotaki sattus olla.

Kyllä niitä korvasieniä illan aikana pari kilua pussin pohojalle kerty. Oma tarve alakaa olla täys että kohta saa alakaa naapureille jakamaan. Niitä on vaan niin hauska kerätä.

Valakonen aavevaeltaja