Perinneruokaa israelilaisille vieraille

Sunnuntaina meillä oli ruokavieraita. Vaari oli pyytäny pari israelilaista meille syömään suomalaista ruokaa. Toinen vieraista on kokki ja toinen leipuri, sempä takia heitä kai kovasti kiinnosti nähä millasta sapuskaa suomalaiset laittaa. "Traditional Finnish food" oli vieraiden toiveena.

 Vaari alotti jo lauvantaina ruokien tekemisen, laitto kuivatut sienet likuammaan ja paisto muikkujutun valamiiksi. Muut ruuat ehti tehä sunnuntaina.

Alakuruokana oli kanttarellikeitto. Vaarin resetti on heleppo eikä keitto voi oikeestaan epäonnistua, ellei laita liikaa suolaa. Sienet oli meijän nuoremman pojan kerräämiä ja kuivattamia.

Toisena syötiin pieni kala-annos. Siinä oli lautasella on pala tummaa perinteistä ruisleipää, jonka päällä on reilu siivu savujuustua, siivu savulohta, jonka sisällä ruohosipulituorejuustoa. Sitte oli vielä palanen sitä muikkujuttua. Muikkujuttu on uunisa tehty paistos.  Vaari teki muikkujutun pekoniviipaleitten sisälle. Vuoras leipävuuan pekoniviipaleilla ja lato muikut vuokaan, ripotellen suolaa ja pippuria mausteeksi. Paistos sai olla uunisa kolomisen tuntia mievosa lämmösä.

Pääruuaksi vaari teki, mitäs muuta kuin poronkäristystä ja pottumuusia. Lisäkkeeksi puolukkasurvosta.
Vieraat olivat vaarilta etukätteen kysyneet, että montako sallaattilaatua teillä on tavallisesti ruokapöyväsä. Vaari oli sanonu, että tämän perinneruuan kans ei tuu sallaattia ollenkaa, vain puolukkasurvosta. Vieraat ei olleet syöneet porua koskaan ennen, mutta näyttihän tuo maistuvan.

Suomalaisesa ruokakulttuurisa taitanee olla yks ruokalaji jonka näkeminen enskertalaiselle saattaa saaha aikaan epämiellyttävän tunteen. Mitä ihimettä tuollanen mönjä mahtaa olla, onko se syötävvää?
Meijänki vieraat hieman ihimettelivät ja kyselivät, että mistä tämä musta mönijä on tehty. Maistelivat ja mutustelivat ja taisipa toinen tykätä ku tyhyjäs lautasensa kokonaan. Mämmilusikallisen lisäksi lautasella oli vaarin tekemää mämmijäätelyä, joka on hieman erilainen jäläkiruoka. Oli muuten tosi hyvvää...kantsii kokkeilla. Vaniljajäätelön sekkaan sekottaa vaan mämmiä ja laittaa pakastimmeen hetkeksi aikaa jähämettyyn.

Karpalokuppi: karpalokiisseliä vaniljakastikkeella höystettynä. Namss...
Jokaisesta ruokalajista synty keskustelua, mistä marijat, miten ruoka tehty jne. Karpaloitten osalta kerrottiin, että ne ollaan ite poimittu. Vaari haki pakastimesta pussillisen karpaloita ja näytti vieraille millasesta marijasta on kyse. Kun vieraat nakkasivat marijan suuhunsa, niin sen irvistyksen jäläkeen vaari anto marijalle uuven nimen "Angryberry" ja se tuntu vieraille tämän marijan nimeksi kelepaavan.Vaniljakastikkeesta vieraat tuntu tykkäävän, lisäsivät sitä pariin kertaan kiisselinsä päälle.

Lopuksi keiteltiin kahavit ja tarijottiin leipäjuustua valokkien kera. Leipäjuusto oli israelilaisille jollakin tavalla tuttua, kertovat että heillä on lähes samanlaista juustua kotimaassaan. Valokkien siemenet tais olla epämiellyttäviä... Kyselivät valokeistaki, että mistä tämmösiä marijoja löytyy. Asija selevis ku näytettiin heille kahavin jäläkeen valokuvia suolta valokkien poiminnasta.

Siinähä se oli se perinteinen suomalainen sunnuntaiateria? Näin meillä ainaki perinteisesti syyvään aina sunnuntaisin sillon ku tullee israelilainen kokki ja leipuri ruokavieraaksi.