Kylläpä se viime viikon touhuaminen vähä kropasa tuntuu. Ei kauheesti oo paikat kipijänä mutta semmosta pienosta nivelten kivistelyä ja lihasten kirreyttä on tuntunu. Eikähän se oo yhtään ihime vaikka tuntuuki, senverran tuli rehkittyä ja lekkaa heiluteltua. Osa koko rojektin mielekkyyttäkinhän on just se, että saa rehkiä.
Mielenkiintosta hommaa se on, ku ois vaan enemmän aikaa olla sitä tekemäsä. Mutta kesällä homma jatkunee..toivotaan..toivotaan.
Mutta tännään on ollu lepopäivä eikä oo rehkitty. Oon tuosa kahtellu ja lueskellu kirijaa
Hyviä vinkkejä ja ideoita korijaushommiin. Ei oo muutes ainut kirija mikä tuosta aiheesta kertoo, näitä on lainattu viime aikoina muutamia. Samoten on plarattu nettisivuja ja luettu plokeja hirsitalojen kunnostuksista. Voi, voi, on niitä niin monenlaisia suuria ja vähemmän suuria rojekteja. Mutta kaikesta selevijää ku intua riittää. Asijoilla on tapana järijestyä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suru
Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
Ei Luoja meille turhaa lepopäivää antanut, sillo ladatan akkuja Sanan ja levon merkeissä. :)
VastaaPoista