tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kevättä kohti

Mummelin päivän mutinat: Niin on pyhät takanapäin ja päästy arjen ihanuuteen. Mukavalta tuntuu lyhyt työviikko, ei tarvi ihan täysaikasesti vielä töitä paiskia. Vaikka enhän mää niitä muutenkaan paiski, ku välillä saattaa olla lorvipäivä keskellä viikkua.
Mukavalta tuntuu myös tuo kevvään tulo. Viikosa on joen jäälle ilimestyny aukkopaikkoja ja noussu paikkapaikon vesi jäälle. Kovin pitkään ei taija jää ennään kantaa. Uhkarohkijoita pilikkijöitä näkkee joskus istua nököttävän jäällä jakkaransa päällä vaikka muutamien metrien pääsä virtailee vesi vappaana.

Kelit on pahimmoilleen just semmoset, että auto on aina likanen. Ei auta lähtiä pesemään sitä, ku samantien ku pesusta pääsee ja ajat muutaman kilsan, on auto saman näkönen ku pessuun mennesä.
Syksyn jäliltä on katutyöt kaupungilla kesken. Nyt ku alakaa tiet sullaamaan niin mahton on kura ja loska hiekkasilla katuossuuksilla. Pari risteystä on niin kolosia ja kuoppaisa, että tarkkaan saa kahtua mistä kohtaa aijaa. Monet autoilijat kiertellee ja kurvailee jotta välttysivät epämiellyttäviltä kuoppayllätyksiltä. Vielä ku tiellä on suuria vesilätäköitä, niin sitäpä ei tiijä yhtään millaset kuopat sielä veen alla vaanii.
Aijaahan ne välillä pahimpiin kohtiin uutta sorraa vaan sehän ei pysy kauvvaa, ku kulukeutuu veen mukana muualle. Onneksi on kiertoteitä joita voi käyttää jotta ees pikkusen säästys kuralta. 

Lopuksi vaarin tämän päivän kevätruno:

Kevään arjen ihanuutta
yhteinen elämä sinun kanssasi
niin ja
savulohi ja perunasalaatti
tuosta pienestä lähikaupasta
ja vielä tietysti
juustokakku - se ite tehty -  kahvin kanssa
auringon paiste katseessasi
ja yön lämpö.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Suru

 Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...