Hurahin

Niin siinä pääsi käymään, hurahin neulahuovutukseen.
 Mistä tietää hurahtanneensa?
No siitä sen tietää, ku töistä tultua pikasesti syö jotaki ja sen jäläkeen istuu tuntitolokulla tökittämäsä neulalla villoja kiinni toisiinsa. Ajankulua ei oikeen tajuakkaan. Kello ollu monena iltana lähempänä kahtatoista, ku oon malttanu lopettaa.

Tämä hurahtaminen liittyy vuosia sitte alottamaani huovutusjuttuun. Alotin sillon tekemään vähä haasteellisempaa huovutusjuttua, taulua. Sain sillon taulun taustan puolivalamiiksi ja siihenpä se sitte jäikin.
Taulunraakile on lojunu kaapisa muutaman vuojen. Välillä on käyny mielesä että jotakihan sille pitäs tehä, mutta ei oo tullu inspistä jatkaa työtä. Suunnitelma siihen työhön on kyllä kehittyny pääsä valamiiksi, mutta toteuttaminen on jääny.

Inspis tuli pääsiäisenä, ku meillä  kävi vieraita ja tulin näyttäneeksi taulunraakiletta vieraalle, joka ite on kuvaamataidon opettaja. Hänen kanssaan kahteltiin sitä ja kerroin millanen taulusta ois tarkotus tulla. Vieras kun kuuli , että olin aatellu laittaa tauluun kymmenkunta hahmoa hän sano, että niitä tullee liikaa. Ne peittää tuon hienon taustan. Siinä vaiheesa iski inspis. Alakuperänen suunnitelma katos ja tilalle tuli uus joka hurahutti ja vallotti pään niin, että sitä on jatkunu päivästä toiseen.

Piti käyvä ostamasa uusia huovutusneulojaki, ku luulin ettei mulla ollu ohkasia, joilla tehhään viimestely pintoihin. Vaan olihan niitä mulla, löysin neularasijan villojen joukosta.
Neulahuovutuksesa ei sais olla kiire. Mulla tahtoo välillä olla ja siitähän saattaa olla seurauksena se, että neula napsahtaa poikki. On niitä muutama napsahtanu.
Mahtaakohan olla olemasa tökityslaskuria? Semmosta härveliä joka laskis kaikki tökkimiset. Niitä tullee melekonen määrä. Oishan se mukava tietää miten monta kertaa neulalla on työhön tökkiny, ku työn on saanu valamiiksi.
Tökkimisesä on hyvä käyttää vuorotellen molempia käsiä. Näin ollen voi välttyä saamasta jännetuppitulehusta ranteisiinsa.

Taulun tökittäminen on edistyny hurjasti. Tausta on valamis. Tökitin sen neulalla kauttaaltaan, jotta sain aikaan kolomiulotteisuutta pintaa. Kaks hahmoa alakaa olla valamiit sekä yks puu. Joitaki pieniä yksityiskohtia vielä puuttuu. En oo vielä päässy selevyyteen siitä mitä ne vois olla. Vaihtoehtoja ku on usijampia.
Mutta eiköhän sekin asija ajan kans seleviä.

Oikeen mukavaa ja aurinkoista viikonloppua.