Mummolan
kamarista löyty vaarin kantele. Aikoinaan se on ollu hyväsä kunnosa ja
palijosa käytösä mutta vuosien saatosa kantele on menettäny kiiltonsa ja
kielensä. Se on ollu välillä kylymäsä jonka takia puuosat ovat osasta
halijenneet. Kansi on päässy irtuammaan reunasta ja sen on joku
naputellu kiinni pikkusilla nauloilla.
Soittopeliä siitä ei ennää taija saaha, mutta kunhan saahaan talo kuntoon, niin eiköhän kantele saa paikkansa kamarin seinällä.
Vaari
oli soittanu kanteletta jo pikkupojasta lähtien. Tämän kanteleen hän oli
saanu lahajaksi kyläläisiltä täyttäessään viiskyt vuotta. Vaari laulo ja
soitti palijo kotonaan. Hän opetti soittamista mullekki. Ehin oppia
vähä alakeita soittaan, ku vaarista aika jätti ja kantele hilijeni.
Joskus kakarana mummolasa ollesa leikin ja rämpytin soitinta mutta
oikijasti soittammaan en oppinu koskaan.
Hienoa, että on säilynyt tallessa, vaikka ei kunnossa olekaan. Meillä on joku isännän suvusta tullut viulu, joka myös on aika raasu. Itselläni oli vuosia tallessa isäni mandoliini, jonka hän oli jossain vaiheessa iskenyt säpäleiksi.
VastaaPoistaIsä oli musiikkimiehiä ja hän oli itseoppinut pelimanni: soitti viulua, sahaa, huuliharppua, haitariakin.
VastaaPoistaSuomalaisen messun laulut ovat niin puhuttelevia. Kuuntelin levyn melkein puhki, kun se aikoinaan ilmestyi.
Kiitos kauniista hetkestä.
VastaaPoista