Pelottaako?

 Vaarin teksti, joka oli Seutu-Majakka lehesä pari viikkua sitte. 

Viime viikkoina on pelko hiipinyt monen ihmisen puseron alle – ihan iholle asti. Se on se kylmä tunne, josta ei pääse eroon vaikka laittaisi villapaidan päällensä. Maailmapolitiikan arkipäivässä puhaltavat nyt kylmät tuulet.

Joskus pelko on ihmiselle ihan hyväksi ja perin aiheellistakin – ainakin silloin kun varoitetaan menemästä heikoille jäille. Toisinaan pelko on ahdistavaa ja lamauttavaa huomisen tapahtumien pelkoa, joka vie rohkeuden elää tänä päivänä. Sellainen pelko olisi hyvä saada karkotettua sieltä puseron alta pois. 

Pieni lapsi on hyvä malli tässä pelkoasiassa… pieni lapsi saa pelkonsa hallintaan siten, että laittaa kätensä isän tai äidin käteen ja katsoo heidän turvallisiin kasvoihinsa. Tarpeen tullen isä vielä nostaa lapsen syliinsä ja kantaa sen pahan paikan yli. Siinä sylissä lapsi kokee olevansa turvassa.

Mistä meille aikuisille löytyisi se turvallinen syli, johon käpertyä silloin kun oikein pelottaa ja ahdistaa? 

Ennen vanhaa kotien seinällä saattoi nähdä tauluja, joihin oli laitettu tärkeäksi koettuja sanontoja. Yksi taulu, jonka muistan Anni-tädin tuvan seinältä, oli sellainen, jossa oli kukkasten keskellä teksti: ”Kel on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa”.

Tuolla sanonnalla on vahva perusta Raamatun teksteissä. Kautta aikojen ihmiset ovat kokeneet, että Jumala kutsuu ihmistä turvalliseen yhteyteensä. Parhaimmillaan se on turva, jossa ahdistava pelko katoaa pois. Jumalan isän syli on avoinna sinullekin tulla turvaan.